Uudin blogi

Myöhäiset tämän vuoden suunnitelmat

2012-01-08T13:37:00.000+02:00

Kiirettä on pitänyt koulun "töiden" parissa, ja voisihan sillä yrittää selittää tätä pitkää päivitystaukoakin. Tai yksinkertaisesti sillä että olen laiska ja mitään ei ole tapahtunut. Aloitan jokaisen päivityksen aina samalla fraasilla.

Mutta sitten niistä suunnitelmista. Tälle vuodelle suunnitelmana oli ainoastaan kisavalmius ja tuon koiran yleinen järkevöityminen. Miten ne toteutuivat? Kisavalmius: ehkä. Yleinen järkevöityminen: ehkä. Kisavalmius sinänsä, että liikkeethän tuo osaa (edes jotenkuten, ei me niiden puolesta ainakaan mitään nollaa saataisi), mutta ongelmana on se mikä liittyy myös tuohon yleiseen järkevöitymiseen: keskittyminen ja kaiken ylimääräisen häsellyksen ja omien vaihtoehtojen pois karsiminen. Uudihan teki pentuna/nuorena paljonkin sitä, että se yritti jallittaa kaikessa, keksiä omia juttujaan kaikkeen ja se pyrki rallattelemaan kentällä mielensä mukaan niin paljon kuin pystyi. Sain sen karsittua kesän aikana kokonaan pois, se teki hyvin töitä (ehkä vähän vähemmällä innolla ja enemmän tavallaan "käskyn alla koko ajan", mutta se oli hanskassa). Ilmoitin sen jopa möllitokoon vaikka itse olen järkyttävä kisajännittäjä, mutta tyypillistä tuuriani että sain sitten keuhkokuumeen ja ne möllitokot menivät siinä, eikä sen jälkeen viime vuonna ollut sopivia möllitokoja lähellä - enkä todellakaan uskalla mennä virallisiin ennen ensimmäistäkään möllikoetta. Ja sitten kuinka ollakaan, se rallatteli tänä syksynä kentällä ensimmäistä kertaa melkein vuoteen - ja sen kerran jälkeen pian taas uudelleen. Epätoivo hiipi taas mieleeni eikä se ole vieläkään sieltä poistunut. Treeni-into laski huomattavasti vaikka joo, tiedän että nythän pitäisi nostaa kissa pöydälle ja treenata mahdollisimman paljon sellaisissa tilanteissa, että se saattaisi tuota tehdä ja estää se. Olen niin tehnytkin, mutta silti tuntuu toivottomalta - saanko ikinä tuota koiraa kunnolla hanskaan niin että pääsen sinne kokeeseen ja kisaamaan joskus. Ja miten sen teen, kun tuntuu että kaikki on kokeiltu ja nyt nekin millä olen onnistunut, pettävät ja tuo rallattelee taas. Kai sitten jatkan sillä samalla linjalla, eli mahdollisimman paljon hankalia tilanteita ja mahdollisimman vähän epäonnistumisia, jesjesmahtavaa jos se pitää kontaktia ja työskentelee, maailmanloppu jos se meinaa lähteä (en siis todellakaan lyö sitä, paiskaa maahan tms, ihan sama vaikka auttaisivat niin en halua kokeilla, enkä edes henk.koht usko tuollaisen auttavan).

Eli tämän vuoden tavoitteet ovat:
- yleinen järkevöityminen lisää, keskittyminen joka tilanteessa
- viralliseen kokeeseen pääseminen ja ALO1 olisi aika hienoa
- agitreenaus (kontaktit!) ja olisi hauska käydä joskus epiksissä (ei niinkään mikään tavoite)
- BH-valmius
- rullailmaisu viimeinkin kuntoon ja sen häsellyksen poistaminen haussa
Omia tavoitteitaan lukiessa tuntuu ettei minulla ole mitenkään ylenmääräisesti kunnianhimoa tai edes uskoa itseeni ja koiraani. Pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja ajatella että me saadaan se ALO1 ja me mennään sinne BH-kokeeseen eikä no mä ny treenaan sen kyl kuntoon mut en tiiä mennäänkö vielä kokeeseen oishan se aika hienoo mut en mä tiiä. Omat tavoitteeni ovatkin sitten jonkinlaisen kunnianhimon löytäminen ja sitä myötä tavoitteiden asettaminen korkeammalle, oikeasti niiden toteutus, oppiminen paremmaksi kouluttajaksi ja kisajännityksen lieventäminen.

Naks naks

2011-11-23T00:48:00.000+02:00

Olen taas totaalisen innostunut "turhasta" naksuttelusta - vaikkakin kaikki mitä pääasiassa naksuttelen ovat hyödyllisiä edes jollakin tapaa tokossa ja miksei muutenkin aktivointina. Eniten olen ehkä naksutellut peruuttamista (matkaa pitäisi lisätä roimasti, nyt olen vain palkinnut peruutuksen tarjoamisesta ja liittänyt siihen käskyn) ja siihen liittyen jalan nostoa, korokkeelle peruuttamista ja sitä kautta etutassuilla seisomista. Jalannosto on hyvällä mallilla, tarjoaa sitä todella herkästi ilman korokettakin ja olen aloittanut käskyn lisäämisen (tästä etenen siihen että ojentaa takajalkaa ja lopulta työntää esim. kaapinoven kiinni). Korokkeelle peruuttaminen myös ok, sohvalle peruuttaminen ei vielä onnistu ilman välikoroketta jonka kautta nostaa ne jalat sohvalle - pitäisi saada joku nykyistä korokkeena käyttämääni laatikkoa hieman korkeampi koroke, että saisi sulavasti niitä jalkoja korkeammalle. Tarjoilee ehkä eniten tuota kaikkialle mihin voi vain takajalat peruuttaa. Olen myös yrittänyt opettaa sitä suoraan seinälle irtonaisen hyllynpalan avulla jota olen kallistanut, ja onhan sekin ihan ok. Luulen kuitenkin että jatkan ihan tuolla korokkeen "korottamisella" (saa alkaa pian peruutella sänkyyn kunhan sohva onnistuu) ja otan oman käsivarteni mukaan siinä kun erotan tuosta sen etutassuilla seisomisen/kävelyn. Ongelmana on vain käskysanojen keksiminen, kun nouse/pakki yms. sopivankuuloiset on jo käytettynä muissa jutuissa.

Tänään naksuteltiin myös noutokapulan pitoa (aikaa, varmuutta ja tasaisuutta) sekä tennispallo"kapulalla" että normi puukapulalla. Puukapula sujuu paremmin, U suhtautuu siihen paljon "vakavammin" ja pitää sitä rauhallisemmin ja varmemmin. Muutenkin olen palkkaillut sitä paljon esineiden tuomisesta ja ihan hyvin se niitä käskystä jo tuokin (ei siis mitenkään viralliseen tokotyyliin, vaan ennemminkin esineruutua ajatellen että tuo vain käteen). Spontaanisti se ei vielä yleensä niitä tuo jos ottaa jotain suuhunsa, mutta tulee heti innoissaan tuomaan jos käsken. Tänään se toi hienosti kaksi keppiä yhtä aikaa :D Joskus vielä pudottelee jos on tohkeissaan ja paiskaa sen esineen vain käteni suuntaan, mutta olen aina käskenyt nostamaan uudelleen ja tiputtamaan käteen asti. Olen siis tässä käskyssä hyväksynyt sen että tiputtaa esineen käteen heti kun sen ojennan, koska tokonoutoon on eri käsky jolloin esinettä täytyy pitää suussa vaikka pitäisin siitä kädellä kiinni.

Jostain syystä innostuin tänään myös opettamaan hajuerottelua, en niinkään mitään tunnaria tms ajatellen vaan huvin ja aktivoinnin vuoksi - ja olisihan se tietysti kiva jos U joskus tunnarinkin osaisi, vaikkei niin pitkällä kisattaisikaan. Tein ensin perus tökkäämisharjoituksia omanhajuiseeni lappuseen, josta ekstrapalkka jos selvästi haisteli lappusta. Oppi nopeasti ja tökkäili ahkerasti, vaikka välillä yrittikin painaa pään maahan ja peruutti normaalia korkeammalla olevalle lattialistalle (josta palkkasin kun niin taitavasti osasi siihen kiivetä). Otin pian mukaan vieraanhajuisen lapun (joka oikeastaan haisi Linnealta, joo olisi ehkä pitänyt aloittaa "hajuttomasta" mutta pelkäsin että se saattaa etäisesti haista myös minulta ja pyrin siihen että ainakin Linnean haju olisi voimakkaampi). Tälle lappuparalle kävi ensin pieni työtapaturma, kun U yritti heti tarjota myös tämän lapun tökkäämistä, nuolaisi sitä ja se jäi Uudin kieleen kiinni :( Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, se oli löytänyt tiensä Uudin suuhun (vaikka Uudi yritti kyllä urhoollisesti saada kieleensä liimaantunutta lappua pois suustaan) ja oli nopeasti matkalla kurkusta alas - ei onneksi ollut tarrapintaa toisella puolella, ettei siitä huolta. No ei kun uusi lappu kehiin, tämä ei joutunut Uudin uhriksi ja U oli oikein pätevä. Se tarjosi yhteensä ehkä vain pari kertaa väärän lapun tökkäämistä, mutta huomasi nopeasti ettei siitä saa mitään ja jätti sen rauhaan silloinkin kun vaihdoin lappujen paikkoja. Kokeilen huomenna uudelleen uusilla lapuilla.

Aarh tämän Bloggerin kanssa taas kun se ei suostu toimimaan enkä saa kommentoitua mitään tekstejä - en omiani enkä muiden. Kiitos kuitenkin kommenteista ja niitä on aina mukava lukea vaikken niihin pystyisikään vastaamaan :)

Melkein talvikurvailua

2011-11-21T16:09:00.000+02:00

Eilen tuli aamulla heti heräämisen jälkeen kamala hinku metsään (parhaimmassa tapauksessa kuvaamaan, mutta taas se kamera on tietysti väärässä osoitteessa), koska kerrankin oli aivan upea sää - pakkohan siis metsään oli lähteä. Uudi oli aluksi hyvin pihalla siitä että kontaktin ottaminen ja lähellä pysyminen irti ollessakin on varsin positiivinen juttu, sillä se yritti jatkuvasti mennä huitelemaan omia polkujaan jos annoin sen mennä. Ei se onneksi eläinten perään lähtenyt kertaakaan.

Kun oltiin tulossa takaisin metsästä törmättiin sekä Linneaan (jonka kanssa lähdin sitten uudestaan metsään) että vähäsen myöhemmin myös Annaan ja Veeraan, joten lyöttäydyttiin koirinemme yhteen ja mentiin paistamaan makkaraa läheiselle laavulle. Uudilla näytti ainakin olevan huippuhauskaa ja ihme kyllä väsyi ihan kunnolla eikä jaksanut paluumatkalla enää paljonkaan juosta vaan ravaili ympärillä. Kehuin ja palkkasin kontakteista ja omaehtoisista luoksetuloista, joita se loppulenkistä aika paljon tarjoilikin.

Kaikki kuvat © Linnea

Näitä päiviä taas

2011-11-16T23:36:00.000+02:00

En tajua mikä tuolla koiralla taas on. Se oksentelee, TAAS. Se on koko elämänsä oksennellut usein, enimmillään kerran muutamassa kuukaudessa on ollut sellainen päivä, että se oksentaa muutamia kertoja ja on nuutuneen oloinen. Oksennuksen mukana ei tule ruokaa (sulamattomia rustoja tms) eikä se ole tyhjän mahan oksentelua. Seuraavana päivänä se on aina ollut jälleen ihan normaali pirteä itsensä. Joskus sille kelpaa se vähäinen ruoka mitä olen myöhemmin tarjonnut, vettä se useimmiten juo ihan itsekin (jos ei juo, annan ruiskulla vettä + Nutrisalia ettei kuivu). Pentuna se oli tiputuksessa tämän oksentelun takia ja olen myöhemminkin jonkun muun asian yhteydessä kysynyt eläinlääkäriltä mitä se voisi olla. Vastauksena vain että se on voinut syödä jotain sopimatonta ja on vain tärkeää huolehtia ettei se kuivu. Ei se nytkään ole varmasti mitään sopimatonta syönyt (ainakaan mitään minkä huomaisin puuttuvan, lattialla ei ollut roskia tms kun tulin kotiin tänään enkä edes keksi mitä se olisi saanut syötyä) eikä myöskään mitään sen ihmeellisempää kuin normaalistikaan. Ja nyt oli melko pitkään taas sellainen kausi, ettei se oksennellut. Ääh. Eipä tällä hetkellä juuri saa mitään tehtyä kun se ei mitenkään kriittisessä tilassa ole (nukkuu, juo, niskanahka palautuu heti ja ikenet normaalit).

Olen myös hukannut treenikalenterin jonnekin. Olen ehkä maailman surkein pitämään tarkkaa treenipäiväkirjaa joka päivästä, vaikka yritin ostaa hienon juuri siihen tarkoitukseen sopivan vihon että saisin ehkä vähän tsempattua. Ja pah. Pitäisi yrittää sitten edes tänne kirjoitella ihan pävittäisiäkin treenejä että vähän muistaisin missä mennään ja mitä on tullut tehtyä.

Yleistä tokojauhamista taas

2011-11-09T18:55:00.001+02:00

Minulla on yhtäkkiä jostain syystä kamala hinku kisoihin, edes mölleihin. Ehkä se on toisaalta totta että kisoissa vasta katsotaan mikä liikkeissä on vikana :D Ei vain taas löydy mistään lähistöltä kisoja tai edes möllejä vähään aikaan (no yksi joo mutten sinne uskalla), taitaa sitten mennä ensi vuoden puolelle.

Eilen käytiin jälleen treenaamassa pienellä häiriöllä, aivan mahtavasti meni! Ei minkäänlaista pelleilyä, mahtava kontakti ja hieno keskittyminen. Aluksi seuraamista noin 20m jonka lopussa käännös vasempaan ja riehupalkka, vielä pari 20-30m pätkää ja oikealle käännöksiä + takapään käyttöä/sivulletuloa. Oman asennon suoristaminen on jo itsessään parantanut roimasti Uudin seuraamista (Linnea vähän valit...neuvoi miten kumartuneena kuljen ja pidän kättä oudosti takana, osaan huomioida nyt senkin), se pitää nyt kontaktia todella hyvin eikä jätätä yhtään, vaikka sitä väljyyttäkin edelleen on. Jätättämiseen on saattanut vaikuttaa myös se, että olen aika paljon viime aikoina palkannut pallolla eteen ja tehnyt seuraamisesta ihan huippumahtavajeepidetäänhauskaa-jutun. Ennen olen tehnyt siitä (kuten monista muistakin liikkeistä) tylsän ja teknillisen suorituksen ja palkannut aina siitä oikeasti paikasta. Palkkaanhan edelleenkin myös siitä jalan vierestä, mutta sanoisin että innostaminen on enemmän parantanut seuraamisen paikkaakin. Välillä on myös tuntunut että se ennakoi sekä maahanmenoa että seisomista, mikä ei tosin ihme olekaan jos olen niin kumartuneena kuin olen ollut. Kääntyminen on vähän tönkkö edelleen, mutta se pysyy jo mukana. Olen harjoitellut enemmän kääntymistä vasempaan yksittäisenä suorituksena sivulla tehtävänä takapäänkäyttöharjoituksena (mm. peruuttamista ympyrässä vieressäni), ja pitää varmaankin jatkaa sitä edelleen - suurin ongelma vasemmalle kääntymisessä on juuri se, kun ne jalat ei kunnolla toimi. Oikeaan se on parempi.

Liikkeestä pysähtymisissä on taas jotain vikaa. Tai välillä tuntuu että on, välillä tuntuu että onhan ne ihan ok. Seisominen on epävarmaa. Ilman käsimerkkiä tepastaa sen pari askelta (ja haluaisin että se oikein töksähtäisi siihen paikalleen), pysyy se kyllä kun kävelen, sivulle tullessani saattaa ehkä joskus istahtaa (esim. kokeissa). Enemmän haittaa on häiriöistä. Ei välttämättä pysy liikkumatta jos joku vaikka riehuttaa koiraansa vähän matkan päässä, joko steppaa sen pari askelta tai hiipii hiljakseen luokse. Tässä tuntuu enemmänkin että se olisi yleistä epävarmuutta yhdistettynä käskyn epäselvyyteen, vaikka olenkin yrittänyt selventää seisomiskäskyn merkitystä naksuttelemalla pidemmistä seisomispätkistä. Välillä tuntuu jopa ettei se tajua koko sanan merkitystä, vaikka ei se niin voi olla, koska se kuitenkin selkeästi seisahtaa ja pyrkii pysymään siinä. Häiriöharjoittelua ehkä sitten tässäkin + takapalkkaa. Maahanmeno taas parhaimmillaan onnistuu ihan mahtavasti, se putoaa maahan heti ja pysyy, toisinaan taas menee hitaasti muutaman askeleen jälkeen. Enimmäkseen palkkaan taakse ja supernopeista useimmiten heti ilman välimatkaa. Pitänee varmaan alkaa kunnolla karsimaan palkkauksella maahanmenojen joukosta ne hitaat pois.
Yksi ongelma: U ei enää hyppää varmasti. Ennen se lähti heti, varmasti ja innokkaasti ponkaisi esteen yli. Huoh, pitänee tehdä taas helppoja harjoituksia.

Yritän herätellä tätä taas henkiin

2011-10-22T15:14:00.000+03:00

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset siis Emmille haasteesta ja pahoittelut tästä myöhäisestä haastepäivityksestä, en ole ollut blogin suhteen oikein hereillä vähään aikaan ;D

Laitan tämän kiertämään vain neljälle, eli Karsulle, Linnealle, Sennille ja Lauralle.

Omat tunnustukset:
1. Olen järjettömän pikkutarkka perfektionisti etenkin Uudin kanssa, kaiken pitää mennä juuri niin kuin kuuluukin, säännöt on oltava aina ne samat tarkat mitä olen määrännyt, kaiken onnistua täydellisesti ja olla täydellistä, kuten esim. tokoliikkeet. Eiväthän ne ole, mutta niiden pitäisi olla. Aina on joku pieni asia miksi joku menee huonosti. Kuulostaa ehkä siltä että olisin suunnitelmallinen ja etenisimme siis nopeasti, mutta enemmän siitä on ehkä haittaa.
2. Olen toivoton jännittäjä, jos joku edes katsoo meidän suoritustamme. Ei tietenkään perus treenitilanteessa jos joku vaikka kentän reunalta katselee tai muuta, mutta kun olisi tarkoitus esittää mitä osaa ja toinen arvioi. Tässä suurin syy miksei olla vielä käyty edes mölleissä.
3. Olen liian kiinni Uudissa. Kammostuttaa ajatuskin että antaisin sen hoitolaan hoitoon, tutuillekin ihmisille tekee välillä tiukkaa, mutta silti en pysty jättämään sitä helposti yksinkään. Ja sitten kun se menee pilalle jos sen kanssa ei tee juuri niin kuin pitää... (Omassa päässäni ehkä)4. Melkein koko elämäni pyörii Uudin ja yleensäkin koirien ympärillä. Olen aina ollut stereotyyppinen koirahullu joka on kinunut koko elämänsä omaa koiraa, ostanut puoli kirjakauppaa koirakirjoja ja ulkoiluttanut tuttujen koiria, kunnes sai sen oman jonka lupasi hoitaa itse (ja on hoitanutkin).
5. Vaikka olen pikkutarkka, en vain jotenkin osaa tehdä järkeviä treenisuunnitelmia ja treenipäiviksen pitäminen kuivuu aina kasaan. Laiskuus, ei mikään muu.
6. Opiskelen Kannuksessa kennellinjalla (+ lukio) toista vuottani, ja on ollut juuri se unelmien täyttymys opiskelupaikaksi. Lukio ehkä ei.
7. Haluaisin muuttaa joskus jonnekin korpeen, missä olisi oma talo ja iso tontti koiria/koiraa varten. Pelkään kuitenkin ampiaisia, hämähäkkejä ja monia muitakin ötököitä, vihaan ruohonleikkuuta yms. ja olen todella mukavuudenhaluinen, joten unelma ei ehkä ole kovin realistinen. Tiedä sitten joskus.
8. Lapinporokoiran lisäksi mietin koiravaihtoehdokseni mm. nahkaa, shelttiä tai lapparia. En edes osaa sanoa miksi lopulta lpk eikä nahka, mutta olen kuitenkin päätökseen tyytyväinen vaikka U oli sitten vähän toista kuin odotin ;D

Muuten ei ole edes tapahtunut mitään erikoista, mikä osaltaan liittyy pitkään päivitystaukoon (sanon aina näin). Uudi makaili pari viikkoa kotona kun olin keuhkokuumeessa, meiltä meni tokomöllit samaisesta syystä sitten ohi (olin jo uskaltautunut ilmoittautumaan, mutta piti sitten perua), hyviä möllejä ei lähimailla pitkiin aikoihin ole ja kokeeseen en oikein vielä uskaltaisi. Vaikeaa.

Käväistiin tässä viikolla myös Helsingissä, pääasiassa kierreltiin kävellen ympäri Helsinkiä, minä räpsin kuvia (yritin/meinasin) ja U ihmetteli yleistä elämää. Onnistuin vain olemaan niin tajuttoman onneton, että kamerasta loppui akku heti alkumetreillä, tietenkin viimeisenä iltana kun viimeinkin olin ottanut kameran mukaan. Eikä vara-akkua mukana. Great. Kuvia ei siis kertynyt Uudista ensimmäistäkään, mutta tässä muutamia vanhempia otoksia siitäkin:

Harrastuskoira Urpo

2011-08-25T17:47:00.000+03:00

Ei ole taas tullut päiviteltyä, ihan omaa laiskuutta. Tässä sitten vähän pidempää päivitystä taas:

Loma loppui, palattiin takaisin Kannukseen mutta ei päästy vielä muuttamaan uusiin kämppiin rakentamisen myöhästymisen vuoksi, joten asutaan nyt väliaikaisesti Linnean & Ruutin kanssa samassa yksiössä pari kuukautta. U on käyttäytynyt oletettua paremmin (ainakin pelkästään Ruutin seurassa) ja osaa se jopa rauhoittuakin, vaikka joskus vetääkin iloista riehurallia roikkuen Ruutin korvassa. Selvästi se silti nauttii seurasta, ei ole jäänyt huutamaan perään tai varastellut mitään pientä (esim. kyniä) hyllystä, mitä se harrasti joskus viime keväänä.

Treenattu on myös, kouluun palaaminen sytytti suuren tokoinnostukseen ja halun päästä kisoihin tai vähintään mölleihin nyt syksyllä. Yksi mölli olisi sopivaan aikaan noin kuukauden päästä (jos vain saadaan liikkeet kuntoon ja päästään paikalle), mutta silti pelottaa... Vielä enemmän pelottaa yksi sopiva koe marraskuussa, mutta sitä en uskalla vielä edes ajatella. Kuitenkin, niistä liikkeistä ja missä vaiheessa ne ovat:
Luoksepäästävyys: Ei olla treenattu koko kesänä, täytyy myöntää. Pitäisi onnistua enkä pelkää että se riehaantuisi (jos tuomari olisi sen mielestä erityisen ihana, niin saattaisi nousta), mutta vähän aloin pelkäämään sen edellisen näyttelyn jälkeen. Toivottavasti se oli joku erityistapaus eikä tästä tule ongelmaa.
Paikallamakuu: Huomattavasti parempi kuin ennen, en pelkää yhtään että se lähtisi rallattelemaan ympäri kenttää, eniten pelkään että se tuijottaa toisia koiria, nuuskii maata tai vaihtelee asentoa (mistä tosin vain viimeisintä se on tehnyt, mutta ei ollakaan taas treenattu makuuta ryhmässä). Pysyy ainakin minuutin, sitä pidempää aikaa en ole uskaltanut edes koettaa ilman välipalkkausta. Matkaa noin 10m (olen surkea arvioimaan välimatkoja, joten en voi mennä vannomaan), pysynyt myös toisen (tutun) koirakon tehdessä luoksetuloja vähän matkan päässä. Eli pitäisi olla möllivalmis (siellä siis minuutin paikallamakuu), vaikka tietysti edelleen ahkerasti sitä treenataan.
Seuraaminen: Vapaana seuraaminen huomattavasti parempi kuin hihnassa, koska vapaana on treenattu huomattavasti enemmän. Ei sekään kyllä mikään älyttömän hyvä, vasta melko lyhyitä pätkiä naksun kanssa. Käännöksiä otettu vasta erikseen helpotettuina versioina imutuksen/naksuttelun kera enkä täyskäännöksiä ole edes pahemmin yrittänyt. Jos matkaa liikaa, ongelmaksi tulee väljyys, jätättäminen ja kontaktin tippuminen - enemmän siis motivaatiotreeniä. Ei edes möllivalmis, mutta toivoisin että saataisiin se edes kohtalaiseksi tässä kuukauden aikana, koska treenataan sitä eniten.
Liikkeestä maahanmeno: Onnistuu kaikista parhaiten, ei muuta ongelmaa kuin hitaus (on tullut kyllä nopeammaksi mutta edelleen minusta liian hidas, pitäisi nähdä videolta). Möllivalmis ja paranneltuna kisavalmis.
Liikkeestä seisominen: Isot käsi- ja vartaloavut, jotka pitäisi saada nopeasti pois (olen mestari jämähtämään samaan vaiheeseen). Joko kädellä tökkäys tai käden heilautus, ja huomaan kumartuvani usein Uudin puoleen käskyn sanoessani. Eli tärkeimpänä apujen häivytys ja välimatkan lisääminen (arvioisin taas että jotain 5m). Pysyy ihan ok tuolla välimatkalla, kerran meni maahan kun olin kävelemässä poispäin ja joskus tullessani takaisin palkkaamaan se on hieman stepannut, mutta en ole huomannut että olisi liikkunut paikoiltaan. Sivulle siirtymisessä myös treenattavaa, istuu helposti jos teen huomaamattani jotain eleitä tai kumarrun liikaa/katson sitä. Uskoisin että treenattuna ja paranneltuna möllivalmis.
Hyppy: Hyppää hyvin ilman mitään käsimerkkejä ja kääntyy + pysähtyy itsestään seisomaan kun palkkaan sen suoraan siitä. Vielä pitäisi kunnolla liittää se seisomiskäsky tuohon ja treenata enemmän omaa siirtymistäni Uudin viereen, ettei se taas istuisi (ylipäätään tuota seisomista pitäisi taas harjoitella). Saattanee olla fiksattuna kokonaisuudeksi melko möllivalmis.

Sitten muihin asioihin kuin tokoon (eli agilityyn): Uudi on ihan HUIPPU agikoira! Se on niin mielettömän nopea ja oppii niin nopeasti, ja nyt kun se on paremmin hanskassakin, keskittyy ja ottaa hyvin kontaktia, voidaan keskittyä oikeasti siihen treenaamiseen eikä keskittymisen treenaamiseen/motivaation ylläpitoon niin paljon. Ei olla tehty ollenkaan esteitä kesän aikana kun en ole päässyt millekään kurssille, mutta siitä huolimatta U loisti ja muisti taas nopeasti miten ne tutut esteet mennään (koulun alkamisen jälkeen on otettu vain putkea ja hyppytekniikoita).
Oltiin siis koulun agitunnilla, ensin keppejä verkkojen kanssa. Aluksi U karkasi alustalle ennen ensimmäistäkään keppiä (jätin sen ihan liian kauas esteestä), ja kun ensimmäinen verkonpala keskeltä irrotettiin, olin liian hidas ja se ehti luikahtaa välistä taas alustalle, mutta tällä kertaa uskoi rääkäisyäni eikä syönyt nameja. Muutaman toiston jälkeen onnistui hyvin ja saatiin poistettua kaksi verkkoa eri kohdista ja vaikka edelleen näytin käsimerkein tyhjistä kohdista minne mennä, se meni nopeasti itsenäisestikin hyvin tyhjät kohdat (unohdin ohjata sen yhdestä, hyvä minä) ja melkein paremminkin ilman omaa huitomistani.
Tauon jälkeen kontakteja ja sen ongelman ratkaisua, etten edes oikeasti tiedä fiksua tapaa opettaa sitä. Otettiin ihan pöydällä ja laudalla eikä millään kokonaisella puomilla, alusta kauemmas, ohjasin Uudin pannasta puolesta välistä lautaa sen päälle ja alaspäin, ja kun se oli oikeassa kohdassa katse suunnattuna alustaan, päästin menemään (aluksi ilman mitään sanoja, lopuksi vapautussanan kanssa). Tätä toistettiin muutama kerta ja edettiin siihen, että päästän pannasta vähän aikaisemmin ennen kuin annan luvan mennä. Tätä pitää ruveta ahkerasti itsenäisesti treenaamaan.
Viimeisenä treenattiin (taas tauon jälkeen) putki+hyppy-yhdistelmää, putki hiukan mutkalla puomin alla ja hyppy noin 5m? päässä. Molemmista suunnista, itse seisoin puomin edessä ettei se mennyt väärään. Aivan mahtavan nopea, loppuhypyllä palkka alustalta (hyvin irtosi, ei yhtään vilkuillut missä menen) ja toisinpäin putkesta palkka juosten kädestä.

Kuten huomata saattaa, on se agilitykärpänen tosiaankin puraissut :D Johtuu täysin siitä, että U on niin nopea ja sen kanssa on ihana tehdä agia - ongelma on vain minä joka häslään radalla, olen joko kädetön tai en saa käsiäni kuriin ja ohjaamaan oikeaan suuntaan oikeassa paikassa. No eiköhän sekin harjoitusten myötä hiukan parane. Ja "eihän me olla kisaamassa"... Enää en uskalla kyllä sanoa etteikö koskaan kisattaisi, koska olen innostunut siitä niin paljon ja Uudi on niin hyvä.

Ja vielä; en ole saanut lähetettyä kommentteja jostain syystä lukuisista yrityksistäni huolimatta eikä blogger suostu yhteistyöhön kanssani, eli: Kiitokset tsempityksistä ja kai se on pakko uskoa, ettei olla ainoita joilla ei joka näyttely/muu tapahtuma mene ihan putkeen ;D Ja tosiaan allergiatestit otettiin verikokeena, josta ell selvitti allergisoivat aineet - sitä en osaa selittää miten, myöhemmin postissa vain tuli lista tutkituista aineista ja tulokset (positiivinen/negatiivinen/rajalla). Oireina oli ihon rapsuttelu, joskus ihan verille asti.

Yhtään ei hävetä

2011-07-30T11:14:00.001+03:00

Kesän ainut näyttely (Jurvan ryhmänäyttely 30.7.) ei mennyt ihan odotusten mukaisesti: Uudi käyttäytyi aika sanomattoman kamalasti eikä ole koskaan ennen tehnyt sellaista. Se stressasi näyttelypaikalle tultaessa jo tavallista enemmän ja oli jotenkin epätavallisen herkkis, ja kehässä se osoitti sosiaalisuutensa, avoimuutensa, varman luonteensa ja hyvän kokeneen kehäkäytöksensä varsin mallikkaasti: se pelkäsi tuomaria (siis UUDI, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia, suhtautuu kaikkeen iloisesti ja uteliaasti ja jonka kanssa olen jokaisessa näyttelyssä pelännyt että se hyppää tuomarin syliin) eikä siis meinannut antaa katsoa hampaita ollenkaan vaan panikoi ja yritti kaikin voimin karkuun eikä suostunut menemään tuomarin luo vaan meni vain maahan junnaamaan kun piti mennä käsiteltäväksi. En tajua vieläkään mikä siinä tuomarissa Uudin mielestä oli niin mahdottoman pelottavaa (ei ollut edes mitään isoa hattua tms "pelottavaa"), koska se ei ole koskaan aikaisemmin pelännyt yhtäkään ihmistä ja on antanut hyvin koskea, ja kehän reunallakin se vielä iloisesti halusi kaikkien luo rapsutettavaksi. Täytyy sanoa että hävetti myös aika melkoisesti enkä voinut olla nauramatta tuomarin kommentille "ainakin se tekee hienoja voltteja", ja olin varma että saadaan EVA. Arvostelu oli kuitenkin muilta osin hyvä, U kuitenkin ravasi ja seisoi hyvin ja oltaisiin (haaveissani) ehkä saatu ERI jos se olisi ollut normaali. EH siis saatiin ja tuomarina Hannu Talvi:

"Musta merkein. Keskikokoa hieman kookkaampi. Hieman kapea ja pitkä pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Sopivan täyteläinen runko. Eturaajat saisi kulmautua voimakkaammin. Takaraajat ok. Normaali karvapeite. Oikea hännänkanto. Purennan tarkistuksessa lieviä vaikeuksia. Luonne saisi olla varmempi, samoin liikkeet vapaammat."

Ja käyttäytymisen arvioimisosassa tuomariin suhtautumiseen oli ruksittu "rodunomainen lähestyttäessä", vaikka mielestäni se oli kyllä pelkkää pelleilyä ja kaukana rodunomaisesta. Kai tähän voisi auttaa yleinen käsittelyn harjoitteleminen, mutta ongelma vain on siinä että se on aina antanut koskea hyvin mielellään, ja kun en tiedä mikä siinä oli. No jaa, ehkä me kierretään taas hetki vaan mätsäreitä harjoitteluksi.

Muuten treenaaminen on edistynyt ja Uudista on tullut paljon varmempi ja luotettavampi, mutta katsotaan nyt koska päästään sinne mölleihin. Tuon näyttelyn takia aloin nyt pelätä sitten tokonkin luoksepäästävyyttä ja juoksutarkastusta, vaikkei siinä mitään ongelmaa pitäisi olla.

Myös lonkkakuvissa ollaan käyty jonkun aikaa sitten, viralliset tulokset on tulleet jo Kennelliitosta ja tuloksena B/B 0/0. Ell sanoi lonkkien olevan hyvin paikoillaan, mutta ovat lonkkamaljaan vain vähän epäsopivat - eli ihan terveiltä kuitenkin näyttivät. Allergiatestit sen sijaan eivät antaneet mitään mahtavaa tulosta: 19 allergisoivaa ainetta ja muutama jotka ovat rajalla. Allergisoiviin aineisiin kuuluivat mm. maissi, herne, koivu, tammi, pölypunkit, peura ja enimmäkseen kasveja/puita. Ei onneksi kuitenkaan vehnää, nautaa tms mitä löytyy monista ruoista. Nyt se ei ole rapsutellut yhtään ja pitää vain toivoa ettei se ala reagoimaan mihinkään pölypunkkeihin.

Me ollaan lomalla.

2011-07-03T18:29:00.000+03:00

Ostin Uudille aika iiihanan(värisen) pannan jota olen himoinnut jo kauan. En myönnä että se on oikeastaan turha ja liian kallis.

Eipä tässä muuta.

2011-05-23T09:12:00.000+03:00

Ohops, on tullut vähän pideltyä taukoa... Ei voi sanoa pelkästään etten ole ehtinyt (vaikka syy on siinäkin, mutta ei kokonaan), olen vain yksinkertaisesti unohtanut tai ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Ollaan vain treenattu, lenkkeilty ja nukuttu. Jotenkin laiskottaa ihan älyttömästi sekä tuntuu olevan hirveästi tekemistä ja silti on jäänyt myös nukkuminenkin aika vähälle. "Kesäksi kisakuntoon" on kuitenkin edennyt siitä huolimatta, koska sehän pitää enkä siitä lipsu. Ja sen kanssa ei muutenkaan ole yhtään hätää, paikallamakuuta ja pitkiä seuraamispätkiä lukuunottamatta kaikki alkaa olla aika ok kuosissa. Muuten voisi niihin mölleihinkin jo pian mennä, mutta se paikallamakuu...

Kuitenkin, niistä liikkeistä:
Seuraaminen on sellainen, jota on tehty luvattoman vähän. Onnettoman vähän suorastaan. Jotenkin se aina vain jää sivuun kun keskityn mukamas niihin liikkeisiin joita se ei osaa (liikkeestä seisominen, paikallamakuu), joten sitten käy aina näin että ne toiset ehkä tärkeämmätkin jäävät liian vähälle. Joo, paikka alkaa olla ok mutta eniten työtä on siinä motivaatiossa, että se jaksaisi niitä pitkiäkin seuraamispätkiä. Ei se enää jätätä niin paljon, mutta kontakti rakoilee. Paras treenata lenkillä kun juoksentelee irti, koska silloin sillä on sopivasti intoa + se haluaa nopeasti päästä takaisin juoksentelemaan. Enää ei ole onneksi pahemmin ilmennyt sitäkään ongelmaa, että se karkaisi tokoa tehdessä sinne juoksentelemaan (tai jos se meinaa lähteä esim. palkatessa, se pyörtää heti kutsusta takaisin). Eli motivaatiota, hallintaa tai molempia on ainakin siis jonkinverran parannettu.
Hyppy on aika huippu verrattuna siihen miten vähän sitä ollaan treenattu. Se hyppää ilman käsimerkkiä hienosti käskystä (joskus on yrittänyt varastaa hypylle, mutta aika hyvin nykyään hillitsee itsensä kun ei ole koskaan siitä mitään palkkaa saanut tai olen ehtinyt estää ennen kuin se on hypännyt) ja kääntyy automaattisesti takaisin ja jää seisomaan. Olen tuohon vain liittänyt sitä seisomiskäskyä, mutta vasta lyhyitä aikoja enkä ole kiertänyt vielä kuin esteen sivulle. Ongelmallisinta tuossa onkin nyt varmaan se, ettei se istuisi kun tulen siihen viereen.
Liikkeestä maahanmeno on myös ihan ok, joskin tuntuu että se on hidastunut. Huomaan että nojaan vieläkin siihen päin/vilkaisen taakseni kun käsken sen maahan, eli siitä pitäisi vain vielä päästä eroon + nopeutta lisää, niin olisin jo aika tyytyväinen. Jää hyvin maahan eikä ennakoi sivulle tulemista. Olen nyt aika paljon tehnyt molempia jääviä takapalkalla ja pyrin käskemään sitä lopussa perusasentoon harvemmin.
Liikkeestä seisominen alkaa myös olla jo aika ok, varmuutta ja välimatkaa vain vielä + käsimerkki pois (eli joo, oikeasti on vielä tekemistä). Eipä tästä paljon muuta sanottavaa ole kuin että jää ihan hyvin jos en kovin pitkälle mene. Tässäkin edelleen vähän ongelmaa tuossa palaamisessa, saattaa steppailla paikoillaan/siirrellä jalkoja ja ennakoi perusasentoa. Tässäkin olen käyttänyt sitä takapalkkaa eniten enkä ole varmaan kuin pari kertaa käskenyt lopussa sivulle.
Luoksetulo on myös sitä aika perushöttöä. Varmuutta ja välimatkaa lisää.
Paikallamakuu. Se ikuinen päänvaiva. Huomaa kuitenkin että ne maasta karkaamiset hallilla ovat enemmän - onneksi - ehdollistuneet siihen halliin. Eli yksinkertaistettuna se lähtee huomattavasti helpommin hallilla lätkimään kuin missään muualla, vaikka siellä ei olisi ketään häiriönä. En silti uskalla pitää sitä vielä pitkiä aikoja, koska en halua nyt pilata tuota enempää (että se huomaisi taas että jee tästähän voi lähteä pinkomaan). Olen ottanut ilman liinaa makaamisia vain kun ei ole muita koiria häiriönä.

Aika tylsä peruspostaus, mutta eipä nyt ole tapahtunutkaan mitään. Sen verran on kyllä mennyt huomattavasti parempaan (treenaamisten lisäksi), että omasta mielestäni Uudin perushallinta on parantunut. Se pysyy paremmin irti lähistöllä/tarkkailee missä menen vaikka pinkoisi kuitenkin itsekseen, se tulee paremmin, varmemmin ja mieluummin luokse, pysyy siinä luona kun vaikka treenaan sitä seuraamista hetken, kävelee paremmin käskystä vierellä ja luotan siihen enemmän treeneissäkin.

50 faktaa Uudista

2011-04-18T16:05:00.000+03:00

1. Uudi on syntynyt 28.9. Kotkassa, joka on siis 6h ajomatkan päässä kodistamme, eli ajoimme ensin yhteensä 12h mennessämme katsomaan pentuja ennen ostopäätöstä ja toiset 12h kun haimme sen. Yleensä en tykkää pitkistä ajomatkoista, mutta jostain kumman syystä kumpikaan matkoista ei tuntunut miltään ;D

2. Uudi ei vastaa oikein minkäänlaista lapinporokoiran määritelmää, etenkään rotumääritelmää, miltään osiltaan. Joo, väri ja koko on juuri sopiva, mutta muuten se ei ole kyllä lukenut millainen sen "pitäisi" olla - ulkonäkö on se H (karvaton rimppakinttu) ja luonne on juuri päinvastaista kuin "pidättyväinen, tasapainoinen, rauhallinen, nöyrä ja suht. pehmeä"

3. Toisaalta en hakenutkaan pentuetta valitessani mitään näyttelytähteä vaan suurella todennäköisyydellä tervettä ja tervepäistä harrastelukaveria.

4. Uudilla on myös ylisuuret ja todella kaukana toisistaan olevat korvat - sanon aina että puolipystyt sivullepäin.

5. Se örisee. Hyvin paljon. Ja mörisee, ölisee, narisee ja naukuu. Aina. Ja täytyy myöntää, että olen varmasti lisännyt sitä vahingossa tai vähemmän vahingossa. En vain voi sille mitään, koska se on niin älyttömän suloista! Eikä se itse asiassa haittaa yhtään, koska se ei hae sillä huomiota tms (tai en kyllä tiedä - kieltämättä usein kiinnitän siihen huomiota kun se örähtelee). Se örisee kun tulen kotiin, mörähtää tyytyväisenä aina kun vaihtaa makuuasentoa tai menee makuulle, narisee kun yöllä vaikkapa osun siihen jalalla kun se nukkuu, örisee hyyyvin pitkään venytellessään, örähtelee rapsuttaessaan korvaansa tai kun niitä puhdistaessani hieron sen korvia jne. Aina. Ja joskus örisen sille takaisin, jos se onnistuu olemaan ihan liian suloinen :D

6. U myös haukkuu usein. Siitä en tykkää enkä sitä ainakaan yritä vahvistaa, vaan mahdollisimman paljon pienentää. Kyllä se nykyään haukkuu vähemmän kuin pentuna, mutta vieläkin on parantamisen varaa. Eniten se varmaankin haukkuu vieraiden tullessa kotiin (ei hauku ovikellolle, vaan haukkuu ja ketkuttaa (= pyörittää häntää niin tarmokkaasti että heiluu kokonaan muutenkin) vasta kun ne vieraat ovat sisällä. Äärimmäisen ärsyttävää, jota yritän kitkeä pois.

7. U haukkuu myös joskus leikkiessään toisten koirien kanssa, mutta yleisimmin vain jos niitä on useampia. En tiedä yrittääkö se jotenkin paimentaa (joskus juosten kaartelee vain ympärillä ja räkyttää), saada huomiota jos muut leikkivät enemmän keskenään vai haukkuuko se vain kiihtymyksestä. Ärrsyttävää. Olen yrittänyt komentaa maahan kun se kiihtyy liiaksi, mutta se jatkaa huutamista makuullakin ollessaan.

8. Parhaiten herkkuna Uudille toimii varmaankin kissanruoka ja maksamakkara + se yrittää himoita myös kovasti tonnikalaa.

9. Lempinimiä sillä on useampia, mitkä enemmän ja mitkä vähemmän käytössä: Urkki, Urpo, Susi, Susipää (käytän enimmäkseen kun se on hyvin rasittavalla päällä tai tekee jotain idioottimaista), Kettu, Untamo, Ursula, Uke, Uupertti...

10. Itse asiassa Urkkia ja Urpoa käytän aika usein, koska minulla on sille luoksetulokäskynä/kontaktikäskynä ihan vain Uudi. Vihellys on se ns. hätäluoksetulo jonka ainakin pitäisi olla se jolla se varmasti tulee kauempaakin.

11. U rakastaa ihan hulluna muita koiria ja myöskin ihmisiä.

12. Se osaa parhaiten varmaankin vilkuttaa. Hehheh, hyvin hyödyllistä. 13. Uudi on yli kuukausi sitten leikattu ja se tiputti juuri ihan kaiken karvansa. Nyt se näyttää working kelpieltä oudolla hännällä ja ketunkuonolla.

14. Ja sitä on ihan kelpieihmisten toimesta luultu kelpieksi. Useimmiten sitä luullaan myös pieneksi pennuksi (saksanpaimenkoiran pentu-veikkaus on varmaan yleisin) ja kysellään onko se "lyhytkarvainen lapinkoira".

15. Ja se on kyllä ihan olemattoman lapsellinen kakara. Se vain säheltää ja höskää ympäriinsä, ei osaa keskittyä kunnolla edes syömiseen eikä todellakaan puolusta mitään ruokiaan, paikkaansa, kotiaan tai ihmisiään miltään. Samanikäiset, tuntemattomat nartut ovat enemmän kuin tervetulleita vaikka syömään samaa rustoa. Se vain heiluttaa häntää.

16. U on hyvin ailahtelevainen ja saman päivän tai parin tunnin sisällä se saattaa muuttua samoissa olosuhteissa hyvin radikaalisti täydellisen rauhallisesta ja varmasta, mutta kuitenkin herkästä ja pehmeästä koirasta ylikierroksilla käyväksi, kovaksi ja häseltäväksi - tai toisinpäin.

17. Joskus se saattaa reagoida aivan yliherkästi jo esim. jos vedän henkeä/hengitän äänekkäästi sisäänpäin. Tämä usein silloin kun se on tekemäisillään jotain kiellettyä (meinaan sanoa sille jotain hei kuules tms) tai se onnistuu olemaan lenkillä erityisen rasittava esim. kiskomalla johonkin. En voi sietää remmissä vetämistä ja olen opettanut sen siihen että kun hihna kiristyy/pysähdyn - sen pitää tulla oikealle sivulle. Jos se ei jostain syystä tule millään sivulle/jää puolitiehen ja minua rasittaa tarpeeksi, pakko vain vetää rauhallisesti henkeä että pystyisin käskyttämään sitä kuitenkin rauhallisella äänellä - U on oppinut sen ja joskus kun puhisen siinä itsekseni, se tulee kuin tuleekin sitten hyvin sivulle... ;D

18. Joskus sitten taas se ei reagoi yhtään mihinkään ja vain tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen.

19. Se tulee yleisesti kyllä hienosti siihen oikealle sivulle; yleensä vain ponkaisee taaksepäin kunnes on oikealle kohtaa tai jollakin ihmeellisellä sivukierteellä pompahtaa siihen.

20. Tosin se kyllä varmaankin näyttää siltä että kiskaisen sitä remmistä niin että se lentää taaksepäin, koska sehän tulee siihen kun hihna kiristyy.

21. Uudin hankalin tokoliike on paikallamakuu, jonka takia myöskin tämä edes möllitokoon osallistuminen vain viivästyy ja viivästyy. Olen möhlinyt paikallamakuutreenit niin useasti, kun olen luullut että se jo osaa. Äärimmäisen rasittavaa, ja olen nyt jonkun aikaa tehnyt joka päivä paikallamakuita ruokapalkalla. Juuri tänään se teki superupean suht. pitkän paikallamakuun kun laitoin sille ruokaa, mutta tietenkin juuri kun olin tulossa palkkaamaan sitä, se nousi. Jeejee, siinä meni sekin eikä saanut palkkaa. Tein kyllä vähän ajan päästä uudestaan typerän ja lyhyen ja pysyi sentään. Rasittavinta tuossa on juuri se, että vaikka se kuinka olisi mölleissäkin remmissä paikallamakuussa, en halua mennä pilaamaan muiden suorituksia sillä että tämä saattaa nousta. Plörh.

22. Parhaiten liikkeistä onnistuu ehkä liikkeestä maahanmeno. Ei olla tosin sitäkään vähään aikaan treenattu.

23. Jumitan tällä hetkellä tokon suhteen niin pahasti, että tuntuu ettei koskaan päästä kisoihin tai ainakaan saada mitään TK1:stä.

24. Tuolle on tosiaan tavoitteena vain TK1 ja BH. Sitten olen tyytyväinen.

25. Silloin kun Uudilla on ollut pohjavillaa, sillä on usein aika paljon harmaata/harmaanruskeaa pohjavillaa, joka on hienon näköistä kun se pilkistää mustan karvan alta.

26. Uudilla on pujoallergia ja vehnä yms. mahdolliset käydään testaamassa nyt kesällä.

27. Ja kesällä se myös lonkka- ja kyynärkuvataan + kun joukkotarkastus on täällä lähistöllä taas niin peilataan silmät.

28. U on supernopea agissa. Se varmaan mielellään vetäisi rataa ihan itse sinne minne tekee mieli eikä minkään typerän ohjauksen alaisena.

29. Siten se tosiaan on porokoiramainen, että se on itsenäinen.

30. Se ei ole koskaan pentuna kiinnostunut mistään riistasta vaikka jänis olisi lähtenyt naaman edestä, mutta nyt ihan parin päivän sisällä olen huomannut että sitä kiinnostaa niin paljon linnut, että olen jo puuttunut siihen. Riistaviettiä en ole (ainakaan vielä...) kylläkään huomannut.

31. Uudi ei ole ollut mikään helppo koira minulle, vaikkei se oikeasti varmaan ole mistään hankalimmasta päästä. Sen kanssa saa kyllä tehdä töitä tosissaan edelleen ja varmaan aina.

32. Ainakin olen oppinut siltä jo hyvin paljon.

33. Hankalinta Uudissa on varmaankin ollut/on edelleen järjetön energia, reaktioherkkyys ja nopeus. Tämä yhdistettynä ylisosiaalisuuteen, keskittymiskyvyttömyyteen, itsenäisyyteen ja uhkarohkeuteen ei ole ollut mikään helppo yhdistelmä. Pahimmillaan se on ilmennyt niin että kun olemme treenanneet muiden kanssa, olen suunnilleen katsonut että se on nätisti sivulla - ja oikeasti se onkin jo toisen koiran luona ennen kuin silmäni tai varsinkaan suuni ehtivät perässä. Sen kanssa pitää aina ennakoida ja yrittää olla askeleen edellä.

34. Se on pennusta asti ollut oman tiensä kulkija, eikä puhettakaan että se olisi itsestään pentuna pysytellyt siellä missä ihmisetkin. Kun haimme sen ja ensimmäistä kertaa laskin sen pihalle, se paineli iloisesti tutkimaan talon toiselle puolelle vailla pienintäkään huolta siitä, tulisiko joku mukana vai jäisikö se yksin.

35. Ongelmana onkin ollut vapaanaolo - ei se koskaan ole varsinaisesti karannut tai häipynyt kunnolla näköetäisyydeltä, en vain ole luottanut siihen. Kyllähän se tavallaan pysyy, ei se suoraan sinkoa karkuun kun irrotan pannan tms ja kyllä se tavallaan luokse tulee, tai siis tuleehan se, mutta... Kun ei se 100% aina kuitenkaan heti tule, etenkin jos näkee muita koiria, ja kun se menee mielellään niin kaukana. Toisaalta tiedän että olen todella tarkka perfektionisti mutta kyllä siinä oikeastikin on ongelmia. Yhtenä kesänä ongelma häipyi täysin mutta tuli syksyksi takaisin - en edelleenkään ole keksinyt mitä tein.

36. Olen kyllä oppinut luottamaan siihen paljon enemmän ja on se taas viettänyt vapaampaa elämää eli ollut taas enemmän irti ilman liinaa hyvin tuloksin.

37. Päivittäisiin treeneihin kuuluukin sen paikallamakuun ja malttamisen lisäksi myös aina luoksetulot eri tilanteissa/kontaktiharjoittelu ja mukanapysymisharjoittelut.

38. Käytin Uudilla ensimmäisen kerran "lenkillä" pantaa (käytin siis valjaita) ehkä joskus yli puolen vuoden ikäisenä, koska se olisi sitä ennen varmaankin hirttänyt itsensä siihen kun se yritti parhaansa mukaan sinkoilla ja vetää voltteja.

39. Etenkään pentuna se ei kuitenkaan koskaan halunnut vetää, mikä helpotti huomattavasti hihnakäyttäytymisen opettelua.

40. U haukkui pikkupentuna sekä ihmisille että koirille (ei se niitä pelännyt, häntä heiluen ja korvat pystyssä se niitä katseli ja vain räkytti), mutta se saatiin onneksi töitä tekemällä pois.

41. Nykyään se ohittaa koirat nätisti ja päämäärä olisi, että se tulisi aina koiran nähdessään automaattisesti luokse. Nyt ollaan vasta siinä vaiheessa, että se ottaa kontaktia kun koira tulee vastaan. En tiedä miten se irti ollessaan menettelisi (katsoisiko automaattisesti -> voisin kutsua vai eikö kuuntelisi ollenkaan), koska se ei ole muistaakseni koskaan ollut kunnolla irti ilman liinaakaan kun on tullut koira vastaan. Jos se on tullut vieressä niin olen ottanut sen vain kiinni.

42. Haluaisin mieluusti ottaa joskus toisenkin porokoiran, mutta suurin miinus on varmaankin se itsenäisyys, joka on ainakin Uudin mittakaavassa minulle liikaa.

43. Uudi on ehkä kerran elämässään ärähtänyt toiselle koiralle, ja se varmaankin johtui juoksuista - en usko yhtään että olisi ollut mitään kipuja, koska kukaan ei koskenutkaan siihen eikä se ole myöhemminkään reagoinut mitenkään noin tai ollut kipuilevan näköinen. Sain kyllä sydärin, vaikka ei se aloittanutkaan vaan vastasi toisen nartun ärähdykseen. Samana päivänä se myöskin näytteli hampaita pennulle. Seuraavana päivänä se oli jo täysin normaali itsensä.

44. Uudi hyppii joskus pienten vesilammikoiden yli oikein liioitellulla kaarella, mutta joskus se taas kahlaa pitkin ojanpohjia.

45. Pentuna U yritti syödä kaiken mahdollisen maasta ja yrittää joskus nykyäänkin, tai ennemminkin kauhoo tai tamppaa vain tassuilla sen lehden tms roskan päältä.

46. Pentuna se myös tamppasi usein lumeen kolon johon teki tarpeensa. Enää se ei ole tosin tehnyt sitä.

47. Urkki rakastaa katsella vain ulos ikkunasta. Sillä on keittiön ikkunan edessä oma jakkara jolle se saa nousta katselemaan etupihaa, ja usein se makaa omalla paikallaan niin että se näkee samalla ulos.

48. Uudi ei ole koskaan saanut tahallisesti mitään ihmisten herkkuja. En koskaan anna sille edes mitään jugurttipurkin kantta nuoltavaksi tai mitään muitakaan purkkeja nuoltavaksi, ihan sama vaikkei se nyt niistä kuolisikaan tai mistään jugurtista lihoisikaan - ei se tarvitse niitä enkä osaa antaa mitään tuollaista. Ei se ainakaan kerjää.

49. Oikeasti sillä ei ole kova kuri ja olen joskus turhankin lepsu sen kanssa.

50. Kaikista ongelmista huolimatta tiedän että U on ja tulee olemaan minulle se ensimmäinen paras koira joita voi olla vain yksi.

(Pahoittelut ylisuurista väleistä ja huonosta ulkoasusta, tämä ei taas tottele)

Ai ei ole muka älykäs?

2011-04-12T20:21:00.000+03:00

On se! Ei se aina vain näy. Ihan huomaamattani ja oikeasti opettamattani se on oppinut superhienon maahanmenon ja liikkeestä seisomisen. Tuosta vain, yhtäkkiä vain eräänä päivänä huomasin että se osaa ne ja tekee eri tavalla kuin ennen. Maahanmenoon istumasta se on keksinyt ihan itse uuden tavan mennä maahan: se vetää vain takajalat alta ja taaksepäin (ei edes millään hissityylillä tms, vaan hyvin uudimaisesti ponkaisten), eli menee hienosti maahan liikkumatta eteenpäin. Se on ainakin hienon näköistä jos ei muuta ;) Ja liikkeestä seisominen on parempi kuin ennen. Se jää jo aika hyvin suhteutettuna entiseen "jäämiseen" (tökkään sen kyllä kuonosta pysähtymään), pysähtyy niille sijoilleen ja voin hyvin ottaa muutamia askeleita + palata sen luokse ilman että se liikkuu. Ongelmana tällä hetkellä on se, että tullessani takaisin se usein joko siirtää toisen tassun toisen viereen kun on jäänyt epätasapainoisesti seisomaan (en tiedä ottaako tuosta kaikki tuomarit edes pisteitä, mutta itseäni rasittaa), tai sitten se ottaa pari askelta suuntaani, ja myös palkitessa se tuppaa välillä istumaan tai steppailemaan, eli tuossa nyt ne mitä pitää eniten korjailla. (Koko teksti nyt tuli sitten yhteen pötköön kun tällä on jotain henkisiä ongelmia joiden takia enter ei ole ystävä)

Kuvapäivitystä

2011-04-06T15:48:00.001+03:00

Ei olla tehty paljon mitään minkään järkevän (esim. tokon) suhteen. Lenkkeilty, vähäsen treenattu ja naksuteltu, parhaillaan työn alla on ehkä eniten jalkojen välistä pujottelu. En ole viikkoon käynyt hallilla vaikka tarvetta olisi, ja olen vain laiskotellut. Paikkamakuita on kyllä väkerretty jonkin verran + perusseuraamisia, sivulletuloja ja seisomista lenkillä.

Kuvat siis eiliseltä lenkiltä jossa leikkiseurana Ruuti:

Match show Kannuksessa + muuta sälää

2011-03-22T18:05:00.000+02:00

Tuloksena mätsäristä PUN ei sij. Meni silti suorituksena aika hyvin, alkuun paria vastaan kilpaillessa se ensin laamasi pitkin kehää ja lopulta loikki/pomppi - ja haukahti. Mitä se ei tee koskaan näyttelyissä enää. Olihan se vain sellainen kirkas HAU eikä mitään räkytystä, mutta silti outoa. Saatiin silti punainen, ja "tuomari" kehui kovasti esiintymistä ja sitä, kuinka reippaan näköinen tuo hurtta on. Punaisten kehässä se sitten kyllä seisoi upeasti vaikka kuinka kauan ja ravasi hyvin, kuitenkaan ei tulosta, olisikohan laittanut viidenneksi viimeisenä pois tjn. Eli jee viidensiä oltiin :D

Näyttelykalenteriin kuuluu tänä keväänä/kesänä varmaankin melkeinpä vain Tuurin näyttely, hyvinhyvin pienellä todennäköisyydellä Tampereen kv ja luultavasti joko Ilmajoen tai Mustasaaren mätsäri, riippuen vähän muista menoista ja saanko kyyditystä paikan päälle. Vaasaan olen menossa vain katselemaan/kuvailemaan, ulpertti jää tällä kertaa kotiin. Kaikki pienetkin toivonrippeet keväisistä/kesäisistä mölleistä tai varsinkaan kokeista olen kyllä haudannut jo aika syvälle, viime treenit ovat nimittäin olleet aika...kaikkea muuta kuin miellyttäviä ja sellaisia millaisia niiden kuuluisi edes mölleihin mennessä näyttää. Eheei, mutta kyllä se itselleni antama lupaus pitää, eli liikkeiden osalta kesäksi kisakuntoon. Se ei enää kyllä pelota (suht hyvässä vaiheessa jo jos kesäksi vasta "pitää" valmiina olla), mutta tuo kaikki muu siinä ympärillä kyllä.

Esim. tämänpäiväinen treeni hallilla muutaman muun kanssa: U käy kierroksilla, pidän sen sitten liinassa, se tekee ihan ok ja kuuntelee (seuraamiset taas laaaaiskoja, tai ei edes laiskoja vaan jotenkin kamelimaisia??), mutta yhtäkkiä joku painaa idiot-nappulaa ja johan alkaa tapahtua kaikkea mielenkiintoisempaa kuin joku tyhmä maahanmeno; U karkaa paikallamakuusta (Taas..??! Mitä helpomman päätän tehdä, sitä helpommin se karkaa, nyt se oli ehkä 10s ja minä 5m päässä, ja kun päätän tehdä puoli min niin se pysyy), palautan sen välittömästi takaisin, no se sentään pysyy, teen kokonaan uuden paikallamakuun ja pysyy toisten agiliitaamisesta huolimatta (treenien huippukohta) ja tästä palkkaan, lopetan treenit, U yrittää karata agiradalle (toinen koira siis siellä juuri) ja kun kiellän/ärähdän/töppää liinaan, se alkaa iloisesti repiä remmiä, huutaa ja riehua ympäriinsä huikean hienosti kuin hyvin koulutettu koira konsanaan, saan sen maahan käskemisellä ja yksinkertaisesti pitelemällä rauhoittumaan, sitä ei tämän jälkeen kiinnosta tyhmä minä enää ollenkaan ja treenit loppuivat hyvin hilpeään tunnelmaan :) No joo kun muut lähtivät otin pari puomia loppukevennykseksi, koska tuo rrrakastaa sitä. Ja on niin nopea että saa minut aina paremmalle tuulelle, kunnes muistan että haluan sille TK1:n ja BH:n enkä aio kisata agissa. Ja se todellakin SAA sen TK1 ja BH, vaikka sitten vasta kun se on 12v eikä enää jaksa sinkoilla kuin mielipuoli.

Puuh, tuntuu etten muuta teekään sen kanssa kuin malttamista malttamista paikallamakuuta kontaktia luoksetuloa malttamista paikallamakuuta luvan kysymistä kontaktia luoksetuloa, mutta plaah... Se on kuin ylikierroksilla käyvä vieterijänis joka ei lupia kysele eikä kieltoja/rangaistuksia muistele 2min kauempaa. Toisaalta siitä on hyötyäkin, koska noin viikko sitten se sai pikkuiset pömelit agitreeneissä kun se halusi ennemmin juosta perässäni kuin mennä putkeen (joo-o, tällaisesta asiasta voi hyvinkin saada pienet pömelit Uudin logiikalla, tietenkin), joten siinä kiihdyttämisyrityksissään se juoksi iloisesti vieressä olevalle keinulle... Ehti vain oma sydän pysähtyä ja keinu tietenkin rymähti maahan, U hyppäsi ja pikkasen luimisti korvia, meinasi vain kiihdyttää taas sataseen mutta kuunteli sen verran että istui. Ei sille toivottavasti mitenkään käynyt, oli varmaankin luullut että on menossa puomia ylös. Nooh, kun kokeiltiin "oikealla" tavalla (toisen puolen alla penkki ja avustaja hidasti) totuttaa sitä sitten siihen keinuun ettei jäisi mitään traumoja, parin kerran jälkeen se kurvaili sitä ylös ja alas ihan onnellisesti :P Myös puomi oli edelleen se ihana paras puomi kuin ennenkin. Tuossa asiassa Uudi on ehdottomasti äärettömän hyvä ja tuollaisen kovuuden avulla sen kanssa on myös helppo treenata, mutta sitten taas tuossa sekoamisessa/agiradalle karkaamisen yrityksissä se ärähdys/liinaan töppääminen tai muukaan ei kauaa vaikuta. Mitä sitä tuollaisia minuuttia kauempaa muistelemaan, sanoo Urpo.

Ohjaajakovuudesta taas en tiedä, toisaalta se on ohjaajakova eikä paineistu/piittaa/jaksa muistella (edes sen hetken vertaa, esim. tuohon luvatta juoksemaan lähtemiseen olen heittänyt remmin sen eteen, tämä sanoi JEE VÄHÄ KIVAA ja sekosi), mutta toisaalta jos voisi sanoa että koira voisi loukkaantua, niin se nimenomaan loukkaantuisi omasta turhautumisestani/suuttumisestani/äänen korottamisesta. Siltä menee helposti luottamus ja usko, ei se luimi, väistele (katsettakaan) tms, mutta se ei jaksa panostaa eikä sitä enää kiinnosta, "oo sitten keskenäs"-tyyliin inhimillistettynä. Ei se tavallaan lukkoon mene, mutta se lakkaa helposti yrittämästä eikä palkkaudu silloin helposti omista kehuistani, vaan sille on aivan sama. Monimutkainen koira.

Mutta kyllä, tulen sen kanssa kaikesta huolimatta hyvin toimeen, tykkään myös tehdä ja treenata sen kanssa (kaikista pään seinään hakkaamisista huolimatta), se myöskin osaa käyttäytyä ja en sitä mihinkään tietenkään vaihtaisi, vaikka siitä valitankin ;D Tulee vain helpommin vuodatettua niitä huonoja ominaisuuksia ja iloittua niistä hyvistä sisäisesti.

Vanha kuva pöhmelistä treeneissä (sorry häiritsevät asusteet ja hilse)

Perustreeniä taas tauon jälkeen

2011-03-14T19:19:00.000+02:00

Loppuihan se kaulurista johtuva treenitauko vihdoinkin! Kovan lumen takia irti olemista ja juoksentelua pitää rajoittaa, eikä toisten kanssa saa vielä mahdottomia riehua (ei kuulemma enää repeä, mutta ettei tule kipeäksi ja/tai tulehdu, tule ärtyneeksi lumesta tms), mutta treenit ja perus remmilenkit sujuvat jo, ja haava on ihan ok. Suihkuttelen sitä vielä päivittäin ja välillä näyttää olevan hieman turvonnut, mutta muuten sen on todella hyvän näköinen. Ei arista normaalisti koskettaessa (en ole koittanut painaa enkä koitakaan), enkä ole nyt huomannut nuolevan sitä vähään aikaan. Eli sen pitäisi voida hyvin.

Eilen tehtiin ihan sitä perustreeniä mitä yleensäkin, eli seuraamista, luoksetuloa todella läheltä (jotain 1-2m) ja liikkeestä maahanmenoa melkein kokonaisuudessaan. Seuraamisessa edelleen hieman jätättää, eli naksuttelua lisää vain siihenkin. Luoksetulossa meinaa mennä maahan, vasta huomasin että taidan aika paljon sekä käskiessäni maahan että eteen kumartua aika paljon eteenpäin, eli ainakin sekoittaa ne keskenään jos ei paineistu (ei näyttänyt siltä, vaan iloisesti ja innokkaasti meni maahan). Tuohon pitänee kiinnittää enemmän huomiota. Luoksetulossa pitää myös huomata se, etten itse seisoisi jalat niin leveästi - eilen se tunki vain pään polvieni väliin ja jäi siihen istumaan :D Kaunis käsitys eteen tulemisesta. Peruutin muutaman askeleen ja korjasi heti hyväksi.
Tänään seuruutin myös vähäsen ruokakupin odottaessa omassa huoneessani (olin siis "yleistiloissa", mutta ei ollut ketään häiriönä). Ruokakuppi häiritsee sitä todella paljon, vaikka se ei ollut näkösällä. Ei yritäkään varastaa sinne, koska joutuu aina odottamaan lupaa eikä ole koskaan päässyt karkaamaan ennen aikojaan, mutta yrittää vain huitaista kaikki liikkeet "vähän sinne päin", että pääsee nopeasti syömään + ainoastaan tällaisessa tilanteessa ääntelee tokoa tehdessä. Mörisee ja ölisee, varsinkin jos käsken korjaamaan esim. vinon perusasennon. Vaadin tekemään kunnon suoritukset, tulemaan sivulle hyvin ja nyt seurasi ihan ok, eikä hidastellut ilman naksuakaan. Käännös oikeaan ihan palkittava suoritus, mutta vasemmalle käännöksissä väisti todella paljon ja ikään kuin oikaisi mutkan ja palasi nätisti takaisin seuraamaan. Paikalla täyskäännös oikeaan ihan mainittava suoritus sekin, seuruutin pätkän ja käskin makaamaan, meni nopeammin kuin yleensä. Jätin paikalle (ilman erillistä käskyä), menin edeltä huoneeseen ja huusin perus luoksetulokäskyllä luokse, spurttasi matot ruttuun.

Sterilointi

2011-02-28T15:59:00.000+02:00

Nyt se vihdoin tuli sitten tehtyä. Urkki on nyt steriloitu ja tuossa se makaa puolihorteessa kauluri päässä. Hyvin oli heräillyt, vielä tietenkin tokkurainen ja todella väsynyt, mutta muutenkin oli hyvin mennyt ja aika pieni leikkaushaava vain tullut.

"Ai miksi?" on melkeinpä jokaisen kysymys:
1. No ettei tulisi niitä juoksuja. Uudia ei käytetä jalostukseen (luonne ei rodunomaisin, mahdolliset allergiat, ei mitään syytä käyttää jalostukseen eikä omakaan aika riittäisi), joten miksipä ei kun se helpottaa harrastelua ja myöhemmin mahdollisia kisaamisia + ettei aina tule sitä juoksupelleilyä ja helpottaisi Uudinkin oloa. Se on juoksujen aikaan ollut niin pihalla, kuuro ja kiinnostumaton kuin olla ja voi, se vain kulkee nenä maassa ja hinkuaa toisten koirien luo, eikä piittaa pätkääkään mitä sille sanotaan. Nyt sillä oli 6kk juoksujen välissä.
2. Ettei tulisi niitä mahdollisia terveysriskejäkään sitten kun ei niillä juoksuilla ns. tee mitään. Ei tulisi märkäkohtua/kohtutulehdusta tai toivottavasti olisi pienempi riski saada nisäkasvaimia kun se leikattiin nyt jo.
3. Helpottaisi myös muiden kanssa olemista sekä Kannuksessa että kotona, kun ei 2x vuodessa tarvitse pitää mitään uroseristystä. Ei ole mikään syy leikkaamiselle mutta yksi hyvä puoli.

Toivottavasti ei vain tulee mitään huonoja puolia nyt runsaasti (luonteen muutoksia esim. ärtyisämmäksi toisia koiria kohtaan, virtsankarkailua tms) ja paranisi tuo leikkaushaava nopeasti, niin olisi varsin onnistunut ja kannattava toimitus.

Laihian ryhmänäyttely

2011-02-26T22:36:00.000+02:00

Koska se sattui olemaan niin lähellä, en tietenkään voinut olla ilmoittamatta Uudia Laihian ryhmänäyttelyyn, varsinkin kun Ruuti ja Vappu tulivat myös. Ehkä olisikin voinut vähän harmittaa jos olisin lähtenyt johonkin kauemmas kalliiseen näyttelyyn, koska koko hommasta ei tullut yhtään mitään - U ei ravannut yhtään kunnolla eikä millään seisonut hyvin, vaikka se on aiemmin osannut sen 100% ja saanut aina kiitosta käyttäytymisestään. Tuloksella ei ollutkaan mitään väliä, mutta en ollut tyytyväinen itse tuohon suoritukseen. Näyttelyssä meni ihan koko päivä, koska Vapun arvostelun takia (joka alkoi kymmeneltä) piti lähteä joskus kahdeksan jälkeen menemään nlypaikalle, mutta tietenkin kehä oli reippaasti myöhässä ja sitä sitten ulkona kyhjöteltiin kylmässä tuulessa (tarvitseeko edes sanoa olinko pukenut kunnolla, katsonut vain mittarista että oi siellähän on lämmin, 0 astetta - tuuli oli varmaan -20c). Uudillakin alkoi olla kylmä siinä vaiheessa kun jonoteltiin ja oltiin piakkoin menossa kehään, ja sehän näkyi myös kehässä: köyristeli selkäänsä eikä asettanut itse jalkojaan mitenkään järkevästi, vaan seisoi lytyssä ja jalat mahan alla epätoivoisista asetteluyrityksistäni huolimatta. Ja maassa sentään oli PIKKUKIVIÄ, niiden takia täytyy yrittää kuristua :P Nooh, ei se mitään. Pikkuinen nukkui koko illan.

Tuomarina Tapani Pukkila, JUN H

"Kevytluustoinen, mittasuhteiltaan muuten oikea. Hyvä pää ja kaula. Kookkaat korvat, luisu lantio. Hennot, hyvin kulmautuneet raajat, vennot ranteet (??). Liikkuu hyvin. Pehmeä karvapeite. Luonne oikea." Ja ruksittu "rodunomainen lähestyttäessä". Olisi saanut kyllä olla vähän pidempi ja kattavampi arvostelu.

Nykyisellään se näyttää siis tältä jotenkin esitettynä:

Ja loppuun iloinen loppukevennys ilmentämään porokoiran luontaista älykkyyttä:

Kirkas Untamo

2011-02-08T21:49:00.000+02:00

Uudi loisti koko päivän täydellisyydessään!

Mentiin melkein heti koulun jälkeen metsään (purkkarille) koirien kanssa, minä asenteella "no jaa kai sitä voi mennä sinnekin kävelemään vaikkei siitä mitään kuitenkaan tule" - ja Urkki oli irti! Täydellisesti! Kyllähän sillä liina laahasi perässä (itse asiassa minua itseäni varten), mutta kyllä se juoksi Nanan kanssa niinkin kauas ettei se liina olisi enää hyödyttänyt mitään jos se oikeasti olisi halunnut häipyä. Eikä se edes haitannut että se juoksi kauas, koska tottakai se juoksee kun Nanakin juoksee, mutta yksin se ei lähtenyt yhtäkään kertaa yhtään mihinkään huitelemaan, totteli täydellisesti (tuli aina heti kutsusta, vaikka leikki Nanankin kanssa ja yritti väistellä Nanaa että pääsi juoksemaan minulle asti). Eikä ne edes lähteneet oikeasti kauas vaikka keskenään juoksivatkin (ja vain tietä/polkua pitkin, ei ollenkaan metsään), U tuli usein ottamaan kontaktia ja tuli välillä kävelemään viereen vaikka Nana käveli edempänä. En silti ottanut liinaa pois, ja se olikin enemmän omalle mielenrauhalleni. Ja pikkuhiljaa ehkä opin taas luottamaan ettei se lähde ja tottelee. Tai sitten tämä oli joku ihmepäivä ja muuten se on kuten pahimmillaan - huitelee missä tahansa, tuijottelee vain jatkuvasti metsään, ei piittaa missä menen eikä kuuntele. Nyt se kuunteli täydellisesti.

Ja kun illalla naksuteltiin, U tarjoili hyvin peruuttamista, takatassujen laittoa alustan päälle + lopuksi piti mahtavasti kapulaa, ei yhtään pureskellut ja tiputti käteen vasta kun naksautin. Jotenkin se vain loisti tänään.

Pienen pieni agikärpäsen purema

2011-02-02T11:11:00.000+02:00

Ihan todella pikkuruinen, mutta on kuitenkin. "En mä koskaan mitään agia tule treenaamaan, ei mua kiinnosta semmonen ja se on tylsää." Enhän minä sitä vieläkään kunnolla treenaa enkä usein, mutta vähän alkoi silti kiinnostaa... Lähti ihan vain viattomasti siitä että yritin saada sitä taas tottumaan puomiin/muihin korkeammalla oleviin lankkuihin, kun se yhtäkkiä alkoi pelätä niitä agitunnilla (en tiedä/muista mitä tapahtui, kai turhauduin tai jotain ja se otti nokkiinsa, koska ei siinä ainakaan itseään koskaan satuttanut ole). Ja pienesti ja viattomasti, kun se ollut taas esteistä moksiskaan, se harjoittelu lähti käsistä. Vaikka enhän oikeasti edes tiedä agista mitään. Harjoittelin vähän puomin kontakteja (erityisesti alastuloa) targetin kanssa (se hieno juoksukontaktien kokeiluidea jotenkin hiipui kun en jaksanutkaan treenata sitä niin ahkerasti), vähäsen hyppyjä ja putkea lopulta hiukkasen mutkalla. Eikä se lähtenyt huitomaan mihinkään/saanut kohtausta, joten hienoa senkin puolesta.

Otettiin (tietenkin) myös alokkaan liikkeitä kun kerran halliin oltiin tultu ja itse asiassa juuri sen takia. Liikkeestä maahanmeno on jo aika sujuva, se oma pieni niiaus/kumarrus pitäisi saada pois ja nopeutta lisää. Treenasin tänään enimmäkseen juuri tuota nopeutta, eli vauhdista sivulla maahan -> heti palkka maahan ja vapautus. Aika napakastihan se alkoi piakkoin mennä.
Seuraamista tehtiin ihan vain imutuksella. Pitäisi muistaa jatkuvasti katsoa eteenpäin, koska tuo alkaa jätättää todella nopeasti enkä tiedä paineistuuko se jos katson siihen. Ei se kyllä yleensä. Tai sitten sillä ei vain ole motivaatiota. Myös käännöksiä oikeaan ja vasempaan, pysähtymisiä ja yksi onneton täyskäännös. Kaikki imutuksella, pitäisi ottaa kylläkin se kosketuskeppi tai edes naksu käyttöön ja koettaa saisiko parempia tuloksia aikaan. Istuu hyvin ja nopeasti sivulle. Menee nykyään perusasentoon jo ihan ok, aika hyvin loikkaa jo perässä jos itse astun pari askelta sivulle tai viistosti eteen.
Seisomista harjoiteltiin myös aika paljon, eli ihan vain seisahtamista. Pysyy siinä vain pari sekuntia (vapautankin aika nopeasti), mutta seisahtuu jo huomattavasti paremmin ja alkaa vähän tajuta jutun jujun.
Tehtiin myös muutama luoksetulo joissa meinasi karata (lähti hullunkiilto silmissään kaartamaan jo ohi, mutta kutsuin uudestaan niin suoristi matkansa eteeni), ja se karmein nykyään eli paikallamakuu. Sille on tapahtunut jotain, ja tiedänkin mistä johtuu, eli ihan oma vikani. Viimeksihän U lähti paikallamakuusta juoksemaan, jolloin lähdin vain pois ja otin sen kiinni - ja vasta huomasin etten käskenyt sitä ollenkaan takaisin makuulle. Ärh. Miten voi olla noin tampio, että pilasin koko paikallamakuun. Nytkin se lähti, mutta tuli onneksi luo kun huusin, ja palautin sen nyt takaisin makuulle, ja helpotin huomattavasti. Tuota pitää tehdä paljon ja vaikka liinassa ettei tule tuommoista härdelliä kun se lähtee enkä muista vain ottaa sitä kiinni ja lopettaa hommat, vaan että palautan sen takaisin siihen jossa sen on tavallaan "pakko" maata. Ja tietenkin teen lyhyempiä, helpompia paikallamakuita hyvällä palkalla. Paljon. Useissa paikoissa. Nyt suurimpana treenattavana onkin seuraaminen ja paikallamakuu.

Pitäisikö itkeä vai nauraa

2011-01-24T18:43:00.000+02:00

Voi Uudi, Uudi, Uudi... Rakas riiviörakki.

Viime viikolla oli kolmena päivänä treenit eli toisin sanoen käytännön tunnit, jotka menivät sekä ihan huipusti että ihan täydellisesti päin mäntyä. Kaksi ensimmäistä kertaa U oli hallilla nätisti irti vaikka oli välillä vieraitakin koiria vieressä pyörimässä, keskittyi ja teki hyvin töitä. Liikkeestä maahanmenoon olen jo aika tyytyväinen (itseltäni enää pieni niiaus jolloin se menee heti hyvin maahan), sivulletulo ihan superhyvä (se käsimerkki tulee automaattisestikin ja kyllä se kai sitä vielä tarvitsee - tai siis semmoinen käden heilautus joka näyttää siltä että teen sille tilaa), tulee siihen useimmiten innokkaasti ja pitää hyvin kontaktia - joskus tosin nojaa jos käy liian kierroksilla. Nuo kaksi kertaa Untamo siis tosiaankin teki hyvin, juoksi kuin hullu kujaluoksetulossa, makasi nätisti paikallaan 2min suuressa häiriössä (koirattomat ihmiset kävelivät ympäriinsä, kävin kerran palkkaamassa), seurasi huipusti, harjoiteltiin käännöksiä ja pyyteli hyvin jatkuvasti lupaa saada hypätä kun sitä treenattiin. Mutta.

Kolmannella kerralla Urpo sanoi, että minähän en jaksa enää ja veti täysin maailman hirveimmäksi pelleksi - lähti juoksemaan ympäri hallia haukkuen, ei ihme kyllä mennyt kunnolla kenenkään luo ahdistelemaan vaikka sitä epäilinkin. Karjuin sitä takaisin, jolloin se ihme kyllä kaarsi hitaasti takaisin (joo kyllä se juoksi täysillä myös luo mutta reagoi hitaasti), ja minä tietysti olin ottamassa sitä kiinni. Hahhaaah, sanoi Urpo vielä kerran ja lähti uudelleen. Käskyjen mukaan painelin piiloon, jolloin tuo kuulemma (meinasi leuka tippua kun kuulin) pysähtyi melkeinpä heti ja jäi tuijottelemaan että mihin katosin. Pian se iloisena jolkotteli piilopaikkaani kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juuri kun luulin että se saisi järkeä päähänsä, tai siis että olisin saanut taottua sille järkeä päähän. Hohhoijaa, pitääköhän taas aloittaa alusta. Olen niin hirmuisen innokas tekemään sen.

Yritän nyt reippaana kuitenkin saada sen syömään ulkona, tai oikeammin sanottuna saada minut syöttämään sen ulkona. Junamatkalle en alkanut mitään haisevia lihakönttejä mukaan ottaa joten se tilaisuus meni siinä, mutta illalla harjoittelin mahdollisimman helppoja luoksetuloja omalla ruualla, eli U liinassa "vapaaksi", lähdin käppäilemään toiseen suuntaan kuin se, ja kun se kääntyi minun suuntaani, lähdin juoksemaan ja samalla kutsuin sitä, ja pari kertaa myös piilouduin kun se ei meinannut huomata etten seuraakaan sitä. Ihan hyvinhän se tuli. Huusin sen myös sisälle ja annoin siitä hyvästä ruston.

Ehkä se on sittenkin lapinporokoira

2011-01-09T21:25:00.000+02:00

Kun palasimme tänään Kannukseen, huomasin että Uudista on tullut ihan outo ja hirvittävän...aikuinen. Se on kuulemma kasvanut (myös tukevammaksi/lihaksikkaammaksi), sille on kasvanut karva ja se käyttäytyy kuin kunnon aikuinen lapinporokoira. Mikä on lievästi sanottuna pelottavaa, ja nyt alkaa taas sitten pelko siitä että nyt se ei halua irti ollessaan pysyä lähettyvillä edes silloin jos on toinen koira vieressä. Plaah, minä se onnistun aina keksimään uusia ongelmia - miten se muka sitten pysyi aikaisemmalla järkevyyskaudellaan kesällä ihan täydellisesti irti vaikkei piitannut toisista koirista paljonkaan? Eikös se vain helpota ja sitä olen halunnut, häh??

Homman nimi on siis se, että Uudi otti osaa rähisemiseen rakastamansa lempparikoiran kanssa (juu oli ihan Urpon oma vika, mitäs hyppi toisen päällä varoituksista välittämättä). Tuskin siitä mitään kunnon tappelua olisi tullut vaikkei väliin olisi mentykään, mutta järkyttää silti :O Minun Uudini? Rähähti toiselle koiralle? Ja juuri edellisessä postauksessa kerroin tämän järjettömästä koirarakkaudesta. Tiedä sitten johtuuko tuo muutenkin vain siitä että sitä hermostuttaa uusi paikka ja sillä on juoksu. Silti todella pelottavaa. Vaikka sitähän olen toivonut että se saisi järkeä päähän toisten koirien kanssa ja tiesin porkkista ottaessani ettei se välttämättä tulisi kunnolla toimeen toisten koirien kanssa ja tuo on täysin normaalia kahdelta nartulta, mutta... Uudi??

Pennuista se ei paljon piitannut, ensinhän oli tietysti kiinnostunut ja leikki, mutta ihmeen nopeasti rauhoittui eikä piitannut enää mitään, ja meni jopa vapaaehtoisesti omaan huoneeseen rauhoittumaan. Hieno, pelottava Urkki.

Ai niin, U tullaan varmaankin leikkaamaan aika pian juoksujen jälkeen (tietysti se tarvittava väliaika), koska se helpottaa täällä olemista, mahdollista kilpailemista myöhemmin ja muutenkin elämää, sekä tietenkin ei toivottavasti tulisi niin suurella todennäköisyydellä nisäkasvaimia eikä ollenkaan kohtutulehdusta, kun ei sitä kuitenkaan tulla jalostukseen käyttämään.

Pienen pieni molekyyli

2011-01-07T11:57:00.000+02:00

Nyt juoksujen aikaan U on ihan sietämätön ja ihan sietämättömän ihana. Sietämättömän siitä tekee se, että sille on nyt tullut joku paha mörkökausi samalla, joka hankaloittaa aika tavalla - joo enpä sitä muutenkaan nyt juoksujen takia irti missään pitäisi, mutta en varmaan tuonkaan takia. Se pelkää kaikkea. Hui uusi paikka pelottaa (keskusta ja ihmisvilinä tosin ei pelota), metsään ei voi mennä koska sieltä hyökkää takuulla viisipäinen karhu, pellolla on ihan turvatonta koska siellä pellonreunassa näkyy siis hui kamala metsää! Ja sieltähän ne hirviöt aina tulevat. Apua apua.

Pari päivää sitten oltiin menossa metsätien läpi pellolle, U liinassa. Jossain vaiheessa se jäi tönöttämään keskelle tietä ja tuijotti metsään häntä koipien välissä. Huhuilin sitä tulemaan, se ei tullut, joten jatkoin vain matkaa. Se tuli vasta kun liian kiristyi. Jos olisin jättänyt sen siihen ja tullut puolen tunnin päästä uudestaan, se olisi varmaan seisonut samassa paikassa. Saisi edes tulla perään eikä uskaltautua kauas minusta, jos haluaa mörköillä :D Se helpottaisi muutenkin. Ja kun päästiin sinne pellolle, se lähti kyllä juoksemaan kun minäkin lähdin, mutta kääntyi melkein heti takaisin omia jälkiään pitkin ja jäi jumittamaan tielle. Jaha, että tällainen iloinen pellolla juoksentelu ja energian kulutus. Ei kelvannut patukka eikä namit, tietenkään.

Ihanan siitä tekee taas se, että se on pehmentynyt hieman juoksujen aikaan eikä enää/nyt juuri väännä väkisin vastaan joka asiasta. Jos käsken sitä tulemaan, se tulee eikä ala lällätellä ympäriinsä tai keksi jotain muuta miten tuollaisesta tylsästä asiasta saisi hauskan ja mielenkiintoisen. Jos käsken sitä menemään omalle paikallensa, se menee. Jos käsken sen luo, se tulee. Jos käsken sen viereen, se tulee viereen, eikä keksi kymmenen erilaista tapaa tulla siihen hauskemmin. Jne. Se haluaa hirvittävästi hellyyttä ja muutenkin sitä edes vähäsen kiinnostaa mitä minä sanon, ja se tulee sisälläkin samaan huoneeseen yleensä nukkumaan kuin minä. Outoa, koska olen tottunut siihen itsenäiseen ratakisko-Uudiin jolle saa (= pitää) vääntää rautalangasta ihan kaiken. Katsoo nyt kauanko tätä sitten kestää. Toisten koirien peräänhän se hinkuu edelleen ja ne saavat sen pienen pollan sekaisin. Sen mielestä koko maailma saisi vaikka kaatua niskaan, minä ja muut ihmiset häipyä ja ruokaa ei tarvitsisi olla, kunhan se vain saisi olla toisten koirien kanssa. Jos sanoo että se RAKASTAA toisia koiria, se on äärimmäisen lievästi sanottu. Aika helppo motivoida kiinnittämään huomionsa minuun toisten koirien sijasta?? ;D

Ja se ei ole koskaan ennen mielistellyt ketään (ei edes toisia koiria), ja samaisella peltoreissulla se alkoi mielistelemään minua. Kun oli päästy pelottavasta metsästä vähemmän pelottavalle yleiselle tielle (ainiin olihan sielläkin huisin kamala roskapönttö pihassa), se koukkasi suoraan eteeni syöksymään maassa olevan lehden tms kimppuun, jolloin meinasin kompastua siihen ja tönäisin sitä vahingossa jalalla -> se alkoi kieppua hulluna ympärilläni, mateli korvat luimussa ja naama virneessä minua vasten ja näytti muutenkin mahdollisimman onnettomalta ja epäuudimaiselta. Olen kompastunut siihen monesti kun se on äkännyt jonkun lehden/kiven/siemenen jalkojeni edestä (kyllä, se on ihan pakko saada siitä), mutta se ei ole koskaan ennen piitannut mitään vaan syöksynyt vain kompuroivista jaloistani välittämättä uudelleen tärkeän kohteensa luokse. Oli aika pelottavaa.

Treenaaminen sujuu myös paremmin. Seuraamista pitäisi mennä tekemään ulos (sisällä se on jo ihan ok, mutta eihän siellä voi mennä kuin 2m yhteen suuntaan), maahan se menee mielestäni jo aika miellyttävästi, sivulle kiepsahtaa ihan ok (paitsi jos tietää että on esim. patukka taskussa, silloin kiepsahtaa puolittain sivulle, menee puolittain maahan ja kääntää pään polvia vasten kuin olisi muka edessä istumassa), mutta paikallamakuuta ei ole tehty pitkiin aikoihin, enemmän vain tuota nopeaa maahanmenoa.

Seuraavan vuoden tavoitteet

2010-12-31T22:08:00.000+02:00

Pakkohan niitä on tänne laitella, vaikka ei meillä paljon kunnioitettavia tavoitteita olekaan. Yleistä aivojen kasvattelua, häiriökestävyyttä ja keskittymiskykyä lähinnä.

Lupasin itselleni että U on seuraavana kesänä kisakunnossa alokasluokkaan, vaikkei me kisaamaan ollakaan vielä aikoihin menossa. Kunhan onnistuisi ne liikkeet kokonaisuudessaan, se saa minut tyytyväiseksi. Ja onnistuisi siis ihan pihalla, ei sisällä nyhjöttäen. Häiriöistä en oikeastikaan uskalla luvata mitään, mutta sen lupaan etten ota niistä turhaa stressiä joka pilaa kaikkien liikkeiden opettelun. Toimikoon sitten niin pienten häiriöiden kanssa kuin toimii, vaikka niitäkin harjoitellaan erikseen. Muutenkin lupasin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni tuon kanssa ja aloittaa ns. tosissaan treenaamisen (tosissaan vaan ei vakavissaan), eli saisin aikaiseksi jopa suunnitelmat ja treenipäiväkirjat, jotka pitää oikeasti saada tehtyä ihan koulunkin takia. Koskahan olen viimeksi täyttänyt treenipäiväkirjaa? Siitä on jo varmasti puoli vuotta, hyvä ja ahkera minä.

Mitä se Urpo sitten jo osaa?

Luoksepäästävyys. Toimii, jos on tarpeeksi tuttu ihminen ja minulla herkkua kädessä. Ei tod toimi jos vain käsken sen sivulle (odottamaan) ja joku tulee. Ehei, tämä saa hepulin ja loikkaa kauniisti tuomarin syliin. Tässä siis harjoiteltavaa, etenkin tuo rauhallisuus. Parashan olisi jos se ei edes nousisi mutta kunhan ei syliin asti loikkaisi. Ehkä siitä saa söpöyspisteitä kokeessa jos U nuolee tuomarin naamaa oikein suloisesti...?

Paikallamakuu. On mennyt takapakkia. Ei toimi jos ohi kulkee joku, vieressä on vieraita ihmisiä/koiria tai itse hommaan jotain ylimääräistä. Ei tiputa lonkalle, menee ihan nätisti (on kuin hidastettu norsu, pitäisi mennä nopeammin mutta silti pysyä rauhallisena, siinä vasta ongelma), pysyy kaksin ollessame hyvin melkein minuutin jos seison pökkelönä paikallani. Treeniä treeniä treeniä.

Seuraaminen. Eheh. Ehkä en kehtaa edes puhua tästä. Eniten hommaa. Olen nyt saanut lähdön mielestäni hyväksi, ei enää hidasta alussa eikä ääntele, mutta istuu hitaasti ja vire laskee todella nopeasti. Liiallisen kuumumisen takia palkkaus on hankalaa, koska nameista vasta alkaakin hidastella/ei kiinnosta, mutta tästä rakkaasta patukastamme taas räkä lentää ja haukku raikaa. Hohhoi.

Liikkeestä maahanmeno. Seuraa lähtöpätkän hyvin jos en kamalaa maratonia kävele, mutta se hiiiitttaaauuuusss..... Lenkillä kun käsken sen vain normaalista kävelystä yhtäkkiä maahan kun se ottaa kontaktia, se menee nopeasti. On ainakin muutaman kerran mennyt. Eihän se sitä oikeasti vielä osaa. Mutta osaa mennäkin. Etupään kautta. Paitsi joskus vielä pitää olla se onnettoman suuri käsimerkki. Pysymisessä ei mitään ongelmaa, joskus vähän nykii kun palaan vierelle.

Luoksetulo. Miksi minusta tuntuu, että tämä ei etene ikinä? Ehkä siksi että treenaan tätä vähiten. Suuuuuri käsimerkki, jos juoksee liian kaukaa suuressa häiriössä saattaa saada suurenkin hepulin, mutta kaksistaan ok. Ei olla otettu vielä pitkiä matkoja, ihan muutamia metrejä vasta.

Liikkeestä seisominen. Ei jää vielä liikkeestä hyvin seisomaan (tuppaa menemään maahan tietenkin), mutta on oppinut jo muuten seisomaan ihan ok. Seisoo kauan käskystä (johtunee siitä että treenattu näyttelyihinkin samalla käskyllä), mutta ei jos lähden kävelemään poispäin. Omasta mielestäni hyvällä mallilla siihen verrattuna mitä se juuri oli.

Hyppy. Huihuihui. Olen unohtanut ihan totaalisesti koko hypyn. Se tosin saadaan kursittua kokoon aika nopeasti. Hyppää nimittäin mielellään, osaa seisahtua varsinkin jos käytän aluksi käsimerkkiä. No panic.

Muuten se on oppinut pyörimään ("jahtaamaan häntää"), viittaamaan, antamaan vieraillekin tassua kun ne tulevat käymään, ottamaan kontaktia paremmin kuin ennen kun tulee ihminen/koira vastaan, pitämään noutokapulaa muutaman sekunnin (ihan yhtäkkiä vaan alkoi pitää sitä todella varmasti ja ehkä kauemminkin, mutta en ole uskaltanut vielä näin nopeasti harppoa, ihme koira kun oppii itsestään välillä ja välillä taas ei tee mitään sataan kertaankin toistettua), tuomaan vapaamuotoisesti esineitä vähän paremmin, pyörimään laatikon ympäri etutassut laatikolla, seuraamaan paremmin kosketuskeppiä ja menemään oikeaoppisemmin kaukon vaihdot, etenkin maasta seisomaan nousemiseen olen übertyytyväinen. Harjoittelun alla on (ovathan nuokin silti) vielä jalkojen pujottelu, kosketualustalle meno/siellä pysyminen, käskyjen totteleminen kaukaa ilman että tulee luokse esim. istumaan, merkille meneminen, laatikkoon meneminen, laatikon päällä seisominen etutassut maassa ja siinä etutassujen avulla pyöriminen + takaisin laatikolle nouseminen, jalannosto -> jalkojen nosto -> jalkojen nosto seinää vasten, metallikapulan suuhunottamisharjoitukset ja mitähän vielä... Kiitoksia vain melkein kaikkien temppujen ideoista Hukan omistajalle ;)

Eipä me paljon muuta tehdäkään kuin treenataan alon liikkeitä ja sitten noita ylimääräisiä temppuja ja ns. hyödyttömiä juttuja. Joista on kuitenkin hyötyä. Eipä muuta kuin hyvää uuttavuotta vaan sitten toivoo Susi:

Normipäivittelyä

2010-12-19T17:32:00.000+02:00

Eipä ole taaskaan mitään järin mullistavaa tapahtunut, Uudi tosin on ollut viikon vanhemmillani hoidossa (messarin ja mahdollisten tartuntatautiriskien yms takia sitä ei koulun alueelle voi tuoda pariin viikkoon, nyt onneksi alkaa loma ennen sitä paria viikkoa) ja se aika on tuntunut ihan järjettömän pitkältä, koska pisin aika mitä ennen olen ollut siitä erossa, on yksi yö (miten niin riippuvainen koirastani?). Hyvin se kuulemma oli silti ollut, viimeisenä päivänä oli keksinyt postinhakureissulla jotain niinkin hauskaa ja aikuismaista kuin hihnan repiminen ja myöhemmin samana päivänä avannut petinsä vetoketjun ja vetänyt täytteet ulos... Miten tämä on mahdollista?? No eipähän mennyt kallis peti rikki kuitenkaan :D

Joululomaksi on aika kiitettävästi läksyjä, joten Uudin osalta se ei ole loma ollenkaan - läksyjen (muutama temppu, kosketusalustan opettaminen ja eteenmeno/ruutuunmeno yms tämän tyyppinen sen avulla, ja mitähän niitä vielä oli...) lisäksi pitää treenata runsaasti alokasluokan liikkeitä ja miettiä jo sitä BH-kokeeseen treenaamistakin, harjoitella paljon irtioloa pellolla/pihalla/toivottavasti muuallakin, luoksetuloa vaikka se näkisi juoksevan norsulauman ja mitähän vielä... Kai sille pitää vähän lomaakin antaa. Pari päivää. Nythän se on vain lötkötellyt koko viikon, mutta toimii sitäkin paremmin ja kuuntelee hyvin (ehkä ei puhuta eilisestä lenkistä kuitenkaan sen enempää...). Opetin sen eilen viittaamaan, koska se yhtäkkiä vain rupesi tarjoamaan sitä omasta käsimerkistäni (nostin käden ylös, tämä seurasi samalla tavalla perässä).
Juoksut ovat ehkäpä piakkoin tulossa tai jo hyvää matkaa menossa, koska tuo nuoleskelee itseään tosi paljon ja merkkailee ulkona jatkuvasti muiden päälle. Urosten seurassa se ei ole ollut, joten varmaksi en tiedä.

Kuvia ei ole tullut taas pitkiin aikoihin koska kamera on aina toisessa paikassa kuin missä sitä tarvitsisi, mutta toivottavasti niitä kuvia tupsahtelee useammin jos saan hommattua sen paremman kameran. Parempaa laatua en tosin voi luvata, siinä hyvän kuvaamistaidon opettelemisessa saattaa kestää...

Helsinki Winner ja Voittaja 2010

2010-12-13T09:14:00.000+02:00

Innostuin lähtemään Uudin kanssa viikonlopun näyttelyihin Helsinkiin, kun paikalla oli hyvä(t) tuomari(t), ja pääsi vielä halvemmallakin sisään (kotimainen rotu) - pakkohan se oli käyttää hyväksi! :D

Lähdin ajatuksella että parhaassa tapauksessa haetaan H molemmista näyttelyistä, enkä osannut odottaakaan EH:ta, joka tuli ensimmäisenä päivänä! :O Tuomari kehui kovasti Uudia lupaavaksi, kunhan liikkeiden pentumainen löysyys häviää ja karva kasvaa (ja se on alkanut vihdoinkin hieman kasvaa!). Tuomarina siis Saija Juutilainen ja tulos JUN EH:

"1v. Hyvärunkoinen juniori, riittävästi raajaluustoa. Kaunisilmeinen nartun pää, kuono voisi olla vahvempi. Hyvä purenta. Kookkaat korvat. Riittävät kulmaukset, vahvat käpälät. Hyvä hännänasento. Liikkeessä vielä pentumaista löysyyttä. Hieno luonne. Hyvä karvanlaatu."

Toisena päivänä (Voittaja-10) tuomarina ei sitten ollutkaan se jonka takia periaatteessa koko reissulle lähdin, mutta ei se sinänsä enää haitannut eikä toisessakaan tuomarissa tokikaan mitään vikaa ollut. Uudi oli kyllä ihan ihmeellisellä päällä (= normaali itsensä, mutta outo normaaliin näyttelykäyttäytymiseen verrattuna). Se melkein alkoi riehua kehässä, loikkasi vasten tuomarin jalkoja ja oli muutenkin seisoessaan levoton. Toisaalta, luultavasti sitä väsyttää kahden päivän näyttelyputki, jollaiseen se ei ole todellakaan tottunut. Tulos oli sitä mitä odotinkin (ei käytöksen takia, tuomari kehui iloista luonnetta, mutta muutenkin), eli JUN H. Tuomarina Leila Kärkäs:

"Vielä kovin ilmava narttu, hieman lyhytrunkoinen tässä vaiheessa. Kevytpiirteinen pää. Kookkaat haja-asentoiset korvat ja silmissä pyöreyttä. Saisi olla paremmin kulmautunut sekä edestä että takaa. Sopiva rintakehä. Liikkeissä saisi olla enemmän voimaa & ulottuvuutta. Kyynärpäissä löysyyttä. Melko hyvä karvanlaatu jo nyt. Hyvä kaula & ylälinja. Iloinen ja reipas käytös."

Kyllä huomaa tuomareissa/mielipiteissä eroja, kun kahden päivän sisällä melkein kaiken mitä toinen kehuu, toinen "haukkuu". Mutta tärkeintä oli saada hyvät, kattavat arvostelut ja muutenkin mukava näyttelyviikonloppu. Ja se EH :D

Mimikry

2010-11-29T19:09:00.000+02:00

Meille kuuluu...koeviikkoa ja treenaamista. Kylmää, ankeaa marraskuun loppua. Valitusta Uudista ja hehkutusta Uudista.

Koeviikon takia Uudille on jäänyt aika paljonkin vähemmän aikaa, mitä se ei tosin onneksi ole mitenkään oirehtinut. Samanlainen pöpi murkkukuuro se on toisinaan edelleen, mutta joskus sentään näkyy hieman parannustakin... Se on ollut nyt muutaman päivän ihan outo, kamalan iloisen hömppä mutta silti yrittänyt niin parastaan ja kuunnellut upeasti. Arvatkaapa vain onko sitä tullut silti pidettyä suuremmin irti (harjoiteltua sitä) muuta kuin pihalla, vaikka se onkin tuollainen aivollinen välillä. Miksi pitää aina olla niin kiire, miksi kaikki hyvät maastot ovat kaukana, miksi minua laiskottaa, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa ja miksi on niin kylmä, että kamalasta kerrastosta huolimatta on niin kylmä, että on pakko kääntyä takaisin kesken lenkin tai oikeasti kuolee. Juujuu pitäisihän sitä taas harjoitella vaikka liinassa...kunhan tuo koeviikko on ohi.

Treenattu ollaan. Vähäsen. Olen eniten harjoitellut nyt nopeaa maahanmenoa, koska kyllähän se siinä ihan ok pysyy, mutta kun se on niin onnettoman hiiiidaaasss.... Kuin käskisi traktoria maahan, eikä se tuolla kylmässä halua laittaa kyynärpäitä alas asti. Meneehän se sitten kun käskee toisen kerran, mutta kun sen pitäisi mennä ensimmäisellä käskyllä. Muuten pääasiassa ihan perusasentoja, luoksetuloja (ihan kyllä vapaamuotoisiakin aika runsaastikin, mutta minne on jäänyt se ennen niin tehokas viheltäminen?? tyhmä minä), seuraamisen oikeapaikkaisuutta, maasta seisomaan nousemista (miksi??) ja seisomaan jäämistä ja siinä pysymistä.

Ja vihdoinkin se pohjavilla alkaa kasvaa! Kaula alkaa näyttää jo melkein hyvältä ja takapuolen päällä on pieni läntti harmaata villaa, mutta kyllä näillä pakkasilla sitä takkia pitää edelleen käyttää - koko selkä, maha ja jalat ovat ihan paljaita ja raukka hytisee pitkäksi aikaa pysähtyessä takki päälläkin ja nostelee tassujaan. Harmi että ne karvat tuskin parissa viikossa tulee messariin (ollaan molempina päivinä), mutta saahan se H:n karvoistakin huolimatta. Saadaanpahan mielipidettä eri tuomareilta. Katsoo nyt vaan miten hyvin onnistuu, kun tuo alkaa pikkuhiljaa oireilla juoksuja ja ollaan majoittumassa samaan huoneeseen uroksen kanssa... D: Pitää vain toivoa ettei mitään tule ja järjestellä tuo majoitus/näyttelyyn meno uudelleen jos tulee.

Uudi on lyönyt päänsä

2010-11-18T20:19:00.000+02:00

Vähän epäilyttää onko Uudi jotenkin sairas. Oltiin tänään tennarilla treenaamassa (ei sentään kentällä), Uudi koko ajan irti (ihme muutenkin että keskittyi niin hyvin eikä pelleillyt yhtään, vaikka yleensä tennari on se paikka jossa riehutaan). Se keskittyi aivan tajuttoman upeasti, eikä edes yrittänyt lähteä Nanan luo. Kyllähän se välillä sinne katsoi kiinnostuneen näköisenä, mutta silloin käännyin heti ja lähdin menemään toiseen suuntaan, piakkoin pieni päänsä lyönyt porkkis vieressä kävellen ja odottaen tekemistä. Ja kaikista oudointa oli, kun Nana sai palkan (olin myöskin vapauttanut Uudin paikalta) ja pyöriskeli siinä lelu suussa ja pian leikkiasennossa Uudiin päin, ja mitä tämä tekee - seisoo siinä hetkisen tuijottaen Nanaa, olen 100% varma että nyt se lähtee ja jo valmis tarttumaan sen pantaan - U kääntyy ja tulee luo. Jätti Nanan yksin leikkiinkutsuunsa. Leikkimään. Lelulla. Sai kyllä todellakin superpalkan ja älyttömästi kehuja.

Mutta itse treenitkin menivät ihan suht hyvin:
Liikkeestä maahanmeno alkaa pikkuhiljaa jopa näyttääkin siltä miltä alulla oleva maahanmeno näyttää, käsimerkillä kylläkin. Jouduin tänään käyttämään todella suurta käsimerkkiä ja pari kertaa toistamaan käskyn, kun ei suostunut menemään kylmään maahan kunnolla makaamaan. Perusasento ok, pitää vielä tehdä sellainen ihme koukero kädellä jotta se tulee kunnolla. Takapään käyttö on parantunut huomattavasti, joskus jopa kiepauttaa sen fiksunkin näköisesti taakse. Kerran meinasi tulla väärälle puolelle, kun ollaan aika paljon harjoiteltu lenkillä sitä oikealle sivulle tulemista (tietysti eri käsky kuitenkin), eli pitääpi erotella ne kunnolla toisistaan.
Seuraaminen on huono. Selailin vanhoja kuvia ja blogimerkintöjä seuraamisesta joskus aikaa sitten, ja alkaa melkein itkettää miten hyvä se oli silloin. Pitää vain tehdä paljon töitä, eli melkein aloittaa alusta. Käännöksiä ei tehdä vielä kunnolla ollenkaan, kunhan saisin sen suoran seuraamisen hyväksi, kun tuo meinaa jätättää. Siihen auttoi käden koukistaminen siihen sen yläpuolelle, mutta pakko sekin on joskus häivyttää. Muuten kyllä kontakti hyvä, mentiin aika läheltäkin Nanaa eikä vilkaissutkaan sinne.
Liikkeestä seisominen alkaa edistyä! Edelleen tökkään sen jäämään paikalleen kädellä, mutta tänään koetin mennä muutaman askeleen pysähtymisen jälkeen, ja se jäi! :) Ennakoi istumista lopussa, mutta käskytin uudelleen hetkeksi seisomaan, tulin uudelleen viereen ja vapautin suoraan.
Luoksetuloa en uskaltanut kaukaa ottaa, etten olisi pilannut liialla innostamisella ja Nanan ohi juoksemisella muuten hienoa suoritusta ja saanut sitä karkaamaan. Vähän meinasi törmätä, mutta muuten hyvä, toisen käden kanssa tosin.
Paikallamakuu Nanan kanssa, väliä pari metriä. Poistuin muutaman kymmenen askeleen päähän pisimmillään, kävin aika usein palkkaamassa. Makasi tarkkaavaisena, mutta ei nykinyt lähtemään. Meinasi nousta kun tulin viimeisellä kerralla takaisin, mutta karusti käskin vain uudelleen maahan ja annoin taas odottaa hetken. Nyki seuraavallakin kerralla vähäsen, mutta pysähdyin joka kerta kun meinasi nousta -> lopetti ja makasi kiltisti vierelläkin pari sekuntia.

Samaa mitä aina ennenkin

2010-11-09T21:16:00.000+02:00

Miksi minusta tuntuu, että kaikki päivitykset on ihan sitä samaa - joka toisessa hehkutan päivän treeneistä tai yleisesti siitä kuinka U on ollut unelmallinen, joka toinen päivä valitan sen murkkua, treenejä ja muutakin yleistä. Tänään on aikalailla valituspäivä, kyllähän me jotain fiksuakin ollaan tehty vaikka koko päivä on kyllä ollut Uudin osalta aika päätöntä menoa. Jos se olisi ihminen, sanoisin että se tahallaan ja kiusallaan kaivaa verta nenästään. En kuitenkaan harrasta inhimillistämistä.

Ja miten se sitä verta sitten kaivaa... 1. Huutamalla. Se on huutanut tänään kuin pistetty ja kuolemaa tekevä sika. Se huusi kun se oli yksin (?!), se huusi kun jätin sen kaupan eteen sille puolituttujen ihmisten kanssa (eikä totellut, vaikka kielsivät), se huusi kun tulin, se huusi matkalla vastaan tulevalle koiralle (mieleen nousi vain kysymys, että mikä sitä vaivaa), se huuteli huvikseen välillä lenkillä, se huusi ollessaan tennarilla juoksemassa toisen koiran kanssa, se huusi juuri äsken ja juoksi ympäri pientä huonettani. 2. Kerjäämällä huomiota näykkimällä. Uudi. 1v. Näykkimällä. En tiedä onko mitään, mikä rasittaisi enemmän. Ja kun häivyin huoneesta, se jäi huutamaan. Jouduin myös rauhoittamaan sen syliin kun meno alkoi olla sen mukaista, ja se huusi kuin syötävä ja örisi ja ärisi. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä siellä päässä on ongelmana. 3. Vetämällä lenkillä. Uudi. 1v. Joka ei ole koskaan vetänyt, jonka kanssa on ollut canicrossin harrastamisen aloittamisen kanssa ongelmia koska se ei ole halunnut vetää. 4. Olemalla hyperaktiivinen ja muutenkin aivan kierroksilla.

En tiedä onko tämä kaikki nyt jotain ihme energiapuutetta (lyhyt koulupäivä, parin tunnin lenkki päivällä, liinassa pihalla, treenailua sisällä, tennarilla riehumassa toisen koiran kanssa, puruleluja, nukkumista...) vai jotain ihme pompottelua, mutta oli syy mikä tahansa, U ei ole kyllä kerännyt tänään kovin suurta pistesaldoa.

Kokeiltiin myös ruokakupin kanssa tekemistä pihalla (kun U oli liinassa), vihelsin ja annoin ruokaa jos tuli heti. Ekalla kerralla ei huomioinut mitenkään jolloin lähdin häivyin paikalta kuppeineni, ja ryntäsi perään. Toisella kerralla tuli hitaasti, kehuin kun tuli luokse mutta en antanut kuppia. Kolmannella kerralla tuli suht ripeään, olisi voinut tulla nopeamminkin. Sai palkan.

Parasparasparas

2010-11-04T18:16:00.001+02:00

Uudi on ihan PARAS! Taas. Välillä. Vaihteeksi. Oltiin tänään liinan kanssa metsässä, tietystä syystä. U kyllä riehui, juoksi ja kuljeskeli koko liinan pituudella metsätiellä, mutta mikä ihmeellisintä, se pysähtyi välillä, tuli luokse ihan valtavalla innolla (myös käskystä, mutta enimmäkseen itsekseen) ja otti aivan järjettömän hyvin kontaktia. En tiedä olenko tehnyt jotain eri tavalla (no olen kyllä, mutten ennemminkin tiedä onko se vaikuttanut näin nopeasti) vai onko tänään taas tällainen hyvä päivä. Parhaiten varmaankin vaikuttaa se, etten turhaudu. Nyt minulla on vähän hajua mitä teen, eli olen luultavasti rauhallisempi ja itsevarmempi. En myöskään jäänyt asenteeseen "ai ei se tänään taas kuuntele, ei tästä tule mitään". Ei se ensin kuunnellut, mutta vaadin hyvää kävelyä ja tottelemista, että pystyimme jatkamaan, ja alkoihan se toimia. Aivan täydellisesti vieläpä. Kotimatkalla tuli vastaan muutama koira, upeasti meni. Ensimmäisen kohdalla jouduin vielä sanomaan nimen (katsoi kyllä heti), mutta seuraavien kohdalla katsoi jo itse. Mahtavamahtavaparashienotyttö.

Metsässä tehtiin todella lyhyt jälki, jossa yksi todella loiva kulma. Ei onnistunut, oli toinen koirakko häiriönä eikä malttanut keskittyä niin intensiivisesti niin rauhalliseen hommaan nyt, vaan hosui pitelyistäni huolimatta monen namin yli, vaikka kyllä keskittyessään etenikin upeasti. Se keskittyminen ei vain ollut aivan parasta. Mutta ei haittaa yhtään, kun muuten meni niin hienosti koko lenkki.

Marraskuu...

2010-11-03T21:23:00.000+02:00

Sataa, alkaa olla kylmä (no ei enää nyt niin kylmä ole kuin oli esim. pari viikkoa sitten), kun pääsee neljältä tunneilta on jo pimeä. En tiedä olenko vai enkö ole edennyt yhtään untamon kanssa siitä millaista sen kanssa oli n. kuukausi sitten, ehkä olen ehkä en. Olen käynyt läpi mielessä satoja vaihtoehtoja siitä mikä on pielessä ja mitä pitäisi tehdä (jopa johtajuusongelmista huonoon suhteeseen ja ihan murkkuikään asti). Parhaalta kuullostaa tällä hetkellä vastaehdollistaminen toisiin koiriin/ihmisiin/eläimiin yms maapallon tallaajiin, luoksetulon vahvistaminen omatoimiseksi ja todellakin vahvaksi (aloittaminen melkein alusta ja todella helposta, ja myöskin niin että kun U katsoo minua -> vihellän ja palkkaan, eli periaatteessa se saa tulla luokse kun katsoo minuun, ja voi saada sen mahdollisuuden että kutsun sitä. Näin kärjistetysti. Lisänä kaikki yleiset kulkemiset maastossa niin etten jatkuvasti kutsu sitä luokse tms, vaan menen ja se tulee jos on tullakseen sinne suuntaan minne minä olen menossa - joskin pidän sitä liinassa, eli sen todellakin on pakko tulla jossain vaiheessa. Teen treeneistä/yleisistä käskyistä helppoja ja hauskoja, mutta ne on pakko tehdä. Vaikka ei se saisi tuntua pakolta, mutta tehtävä ne on silti. Ja vaikka aina olenkin antanut ruuan vasta kun U on istunut, alan vaatia siltä enemmän/vaihtelevammin, voisin joskus ottaa ruuan mukaan treeneihinkin. Jätän mahdollisimman paljon kaiken houkuttelun ja pyytelyn pois, ja alan naksutella enemmän, ja se saa itse tarjota toimintaansa ja saa palkan vain jos tekee oikeasti hommia. Harjoittelen myös vähitellen suuremmassa häiriössä. Ja niin edelleen. Muistettavia asioita on miljoona, mutta eiköhän näillä koeteta miten onnistuu. Tämä on siis suunnitelma, toivon todellakin että onnistuu käytännössä, ja pakko sen olisi onnistua.

Treeneissä varsinkin pitäisi muistaa tuo koko homma, jonka tosin olen aika hyvin muistanutkin: jos U ei tee pyydettyä asiaa (jonka siis osaa, tyyliin istuminen), en toistele käskyä, yritä houkutella sitä namilla tottelemaan tai mitään muutakaan vastaavaa, vaan häivyn. Lähden palkan ja huomioni kanssa, ja häiriöttömässä ympäristössä se toimii ihan ok. Muuten kaikki tuppaa olemaan kiinnostavampaa. Eiköhän me vielä täältä teinimörköyden, tottelemattomuuden ja vapaanapitoepävarmuuden suosta nousta :D

En tiedä mikä tämän tekstin idea piti olla, mutta selvittääpä ainakin vähän omia ajatuksiani. Ja saan itseäni niskasta kiinni ja todella tekemään töitä kun se on tavallaan luvattu.

Vanha kuva, kesäinen temppu-urho

Epätoivoista treeniä

2010-10-31T12:57:00.001+02:00

Pari päivää sitten käytiin toisen koirakon kanssa treenailemassa, U liinassa yleisen pelleilyn vuoksi. Ihan ok meni, keskittyi hyvin ja jaksoi tehdä häiriöstä huolimatta, lopussa vain kesken erinomaisen kontaktin päätti pinkaista toisen koirakon luo jostain yllättävästä päähänpistosta (näytti keskittyvän täysillä, olin antamassa namia ja toinen koirakin vain istui). Onneksi oli liinassa, karjaisin ja vedin takaisin ja tuli mukamas niin nätisti viereen istumaan. Ja keskittyi taas hyvin (tai en sitten tiedä keskittyikö). Niin ihanaa hektisyyttä, että oikein naurattaa. Pitäisi seuraavalla kerralla koettaa vain lähteä astelemaan toiseen suuntaan huomioimatta sitä mitenkään, koska se joka tapauksessa on liinassa eli mitään katastrofia ei voi tapahtua. Tietenkin vain silloin kun treenikaverit on tuttuja, ja niillehän olen ilmoitellut että saattaa tällaista tehdä. Kun tuollaisessakin tilanteessa voipi olla niinkin, että se hakee sitä minun karjumistani (= huomiota, jotain erilaista yhteistä hauskaa tekemistä eikä vain tylsää treenaamista). Pitää katsella miten asia on, mutta siis ne itse treenit:

Seuraaminen on huono, täytyy myöntää. Se oli joskus hyvä, mutta olen laiskotellut ihan armottomasti ja vain helpottanut ja helpottanut harjoituksia jatkuvasti. Perusasentoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota (teen edelleen joka ikinen kerta sen raivostuttavan käsimerkin kun sen pitäisi tulla sivulle, argh), ja seuraaminen saisi olla tiiviimpää ja ennen kaikkea motivoituneempaa. Pitäisi keksiä joku ihme konsti saada se motivaatio täysille, mutta kun ruoka ei jaksa kiinnostaa tarpeeksi kauaa ja patukan kanssa pelleillessä mopo karkaa nopeasti käsistä ja tuloksena on ylikuumentunut, hihoja näykkivä ja ääntelevä porokoira. Olen nyt jättänyt seuraamisesta kokonaan sen lelupalkan pois ihan tuosta kyseisestä syystä, ja se näkyy. Pitäisi ottaa se jälleen mukaan, mutta... On se hankalaa. Olen myös huomannut yhtäkkiä, että U on todella hidas seuraamisessa. Jos kävelen hiljaa, se pysyy mukana. Jos kovennan vauhtia, se tulee kuono polveni kohdalla, vaikka kuinka hössöttäisi ja olisi energinen. Onko se paineistumista vai ihan sitä motivaatio-ongelmaa? Pitää tätäkin miettiä. Juoksemisessa/hölkkäämisessä taas se tulee hyvin kohdalle, ainut ongelma on se erkaneminen.
Liikkeestä maahanmenoa olen nyt aloitellut tekemään ihan kokonaisuudessaan, joskus jopa alun perusasennon ja seuraamisen jälkeen, yleensä vapaamuotoisesta sivulla tulemisesta. Hyvässä vireessä ollessaan menee nopeasti pienestä kyykistymisestä + käsimerkistä, joskus taas meinaa vaatia melkein maahan asti viittomista. Menee edelleen takapään kautta, mutta olen päättänyt antaa sen mennä niin, kun se kuitenkin menee nopeasti. Se vain turhautuu jos alan muuten hyvää liikettä korjailemaan, ja alkaa hidastella. Jää ihan tajuttoman hyvin, huomaa että olen kiinnittänyt nyt lähiaikoina huomiota eniten (ehkä liikaakin, nyt pitäisi huomioida myös se nopeus) siihen jäämiseen. Saan jatkaa kävelemistä monta metriä, odottaa paikallani siellä kaukana jonkun aikaa ja kävellä hissukseen takaisin, ja tämä makaa kuin tatti paikallaan. Hieno Urpelo, tämän se ehkä osaa.
Liikkeestä seisomisesta en ehkä kehtaa edes puhua, se on huono. Ei seisahdu eikä jää. Tai no seisahtuu jos tökkään sen pysähtymään ja jään viereen seisomaan. Jos lähden kauemmas, joko istuu, lähtee omille teilleen tai tulee mukaan. Tiedän kyllä että on ihan omaa laiskuuttani.
Paikallamakuu onnistui ihan ok, metri-pari väliä vieressä makaavaan tuttuun treenikaverikoiraan. Oli aika levoton eikä jaksanut enää paljonkaan maata kunnolla, tuijotteli taakseen ja sivuilleen, ei ihmeekseni kuitenkaan tiputtanut lonkalle. Seisoin vain muutaman metrin päässä ja kävin välillä palkkaamassa, tässä ongelmana nouseminen varastamaan namia kädestä. Jos yritti varastaa, pysähdyin -> meni uudelleen maahan ja annoin palkan. Lähti toista koiraa vapautettaessa kokonaan paikalta, jolloin palautin takaisin ja annoin odottaa muutaman sekunnin, käskin sivulle ja vapautin.

Ainoa ehkä mikä näissä treeneissä meni pieleen on tuo ainainen karkaaminen, liinankäyttöpakko ja... no siinä ne olikin. Keskittymiskyvyttömyyttä ja nopeasti kyllästymistäkin ilmeisesti käytöksen perusteella oli, vaikkei sitä kyllä muuten huomannutkaan.

Seinäjoen kv

2010-10-23T15:26:00.000+03:00

Uudia laiskotti ja se kulki yhtä kovaa ja innokkaasti kuin paikoilleen liimattu kilpikonna, mutta ei se mitään, eipä ainakaan pelleillyt ja jaksoi pitkään seistä! Nyt se raukka nukkuu varmasti koko illan kun piti herätä niin aikaisin eikä saanut oikein näyttelyssä nukuttua. Tarvitseehan pieni porokoiran alku paljon unta.

Tulos oli jälleen odotettavissa, löysistä kyynärpäistä ei tosin tullut mitään sanomista. Tuomarina oli Tapio Kakko ja tuloksena JUN H:

"Kokonaiskuvaltaan hyvä. Mittasuhteiltaan oikea, mutta turhan kevyt narttu, joka on karvattomana tänään. Oikealinjainen, mutta turhan kevyt pää. Silmien alla saisi olla täytettä enemmän. Hyvä kaula. Hieman pysty olkavarsi. Riittävät kulmaukset takaa. Takimmaiset kylkiluut saisi olla pidemmät. Hyvä häntä. Äärettömän karkea peitinkarva, pohjavilla puuttuu. Miellyttävä liikunta, luonne ja esitys. Tarvitsee aikaa ja karvaa."

Jyväskylän erikoisnäyttely

2010-10-17T18:45:00.000+03:00

Kylmyydestä ja pitkästä matkasta huolimatta lähdimme Jyväskylään Lappalaiskoirayhdistyksen erkkariin näkemään muita porkkiksia ja saamaan kunnollisen laatuarvostelun untamosta. Arvostelu oli pitkälti sen mukainen mitä odotinkin, paitsi luulin takakulmauksista, korvista ja askelpituudesta tulevan enemmän sanomista - ja mitä vielä, tuomari kehui niitä kovasti. Tuo oli kyllä juuri sopivasti tiputtanut itsensä kaljuksi (joutui myös käyttämään manttelia kehän reunalla, kun paleli niin paljon), joka kyllä loisti kauniisti kauas asti, kun tuomari käänteli turkkia. Olen kyllä yleisestikin todella tyytyväinen sekä Uudin suoritukseen (oli vähän flegu, mutta siksi todella rauhallinen, jaksoi hyvin seistä ja ravasi monta kierrosta mukisematta), todella mukavaan tuomariin sekä arvosteluun. Tuomarina oli Maija Mäkinen, ja tuloksena siis JUN H:

"Feminiininen nuori neiti, joka antaa kevyen ja ilmavan vaikutelman. Kevytpiirteinen pää. Hyvinkiinnittyneet, kookkaat korvat. Vaaleat silmät. Oikea purenta. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Pysty lapa ja suora olkavarsi. Sopivasti kulmautunut takaa. Lyhyt rintakehä ja runko vielä kovin kesken. Liikkuu riittävällä askelpituudella edestä irtonaisin kyynärpäin. Hyvä peitinkarvan karheus mutta lyhyt turkki, niukka pohjavilla. Miellyttävä käytös. Esiintyy erinomaisesti."

Valioyksilö

2010-10-13T15:46:00.000+03:00

Uudi on ollut koko tämän viikon ihan HUIPPU!

Ne edellisellä viikolla kadotetut korvat on ilmeisesti löytyneet (ihmekös menikin omia menojaan kun etsiskeli omia korviaan jotka oli tiputtanut), ja ne toimivat taivaallisen upeasti. Totta kai tuo on vielä ihan kakara, rauhallisuutta ei ole tullut nimeksikään ja haukku raikaa tavallista enemmän, mutta mikään hösellys, innostus ja hulluus toisia koiria kohtaan ei haittaa, koska keskittymiskyky säilyy siitä huolimatta taas (hetken aikaa)! Luoksetuloa en ole koettanut vähään aikaan pahassa häiriössä (olen vain vahvistanut sitä helpoissa olosuhteissa), mutta ainakin kahden lempparikoiran kanssa leikkiessä toimivat huomiokäsky (nimi), kielto, istuminen, maahanmeno, paikalla pysyminen ja aivan upea kontakti. Eikä mistään haahuilusta ollut hajuakaan, sillä jos se ei leikkinyt koirien kanssa, se tuli minun luokseni. Ja tuli jopa välillä leikkimästä, eikä vapautettaessakaan rynnännyt heti leikkimään, vaan pyysi lisää tekemistä ja häipyi vasta kun kunnolla annoin luvan (vapaa = liike ohi ja palkka, saa mennä = koulutus ohi, ei tarvitse enää keskittyä). Olen ihan tajuttoman tyytyväinen, ja hienoja poseerauskuvia iloisista kakaroista pitäisi saada pian. En voi muuta kuin hehkuttaa Uudin erinomaisuutta, vaikka toki sillä on vieläkin paljon opittavaa, enkä todellakaan tiedä miten pitkään tämä korvallisuus kestää. Nuo sen korvat on muutenkin niin irtonaiset, että saattaapi tippuilla taas pian itsekseen. Mutta positiivisuutta, nautin tästä niin kauan kuin tätä kestää, ja tietenkin käytän hyväksi treenauksessa.

Pian onneksi onkin viikon loma, laatuaikaa pelkästään Uudille, treenaukselle ja irtipidolle, sekä tietenkin kaksi näyttelyä ja mätsäri.

Teinimutanttininjaporokoira

2010-10-03T20:36:00.000+03:00

Ollaan treenattu viime päivinä suhteellisen paljon, päivitys vaan on jäänyt jonnekin. Kaikkia treenejä en edes muista, mutta tuon ihme-murkku-kaikki-muu-kiinnostaa-paitsi-minä-vaiheen takia ollaan aika paljon treenattu ihan vain kontaktia ja luoksetuloja eri paikoissa. Pitäisi ottaa niitä vauhtiluoksetuloja, kun se on taas niin onnettoman nihkeää tai se ylikuumenee niin ettei kuuntele. Onhan se kieltämättä aika rasittavaa, kun se tottelevainen, rauhallinen ja taitava pentu katosi jonnekin ja tilalle tuli hormonimonsteri vaihtelevan kuulonsa kanssa.

Kuitenkin, tämän päivän treeniä:

Paikallamakuuta hetkisen häiriössä (ei muita koiria, mutta traktoreita, hevonen, ihmisiä, autoja ja kaikkea muuta epämääräistä), pälyili ympärilleen ja pelkäsin monesti että tiputtaa lonkalle, joten kävin usein palkkaamassa kun katseli minuun päin. Arviolta yhteensä noin puoli minuuttia. Vähän, mutta siihen nyt on tyydyttävä jos tuo ei jaksa keskittyä.
Seuraamista superpalkalla, muutama askel -> patukka-tyylillä. Meni aika huonosti tuosta huolimatta, koska se keskittymiskyky ei riitä mihinkään. Huomaa vapautuksenkin myöhässä, eli se ei voi olla pelkkää tottelemattomuutta (tai onhan se omalla tavallaan, kun ei kuuntele edes sen vertaa että kuulisi jotain hyvää olevan tulossa). Kun ei vain kiinnosta. Häiriötreeniä, kontaktia sun muuta on tehty pikkunassikasta asti, mutta se kaikki on kadonnut jonnekin. Haahuili itsekseen todella paljon, ei pitänyt kontaktia kuin sen 5s välillä, eli penkin alle meni. Ei tullut sivullekaan kuin toisesta käskystä, missä sentään katseli vähän jonnekin silmieni suuntaan (taisi lentää lintu yli).
Kaikesta huolimatta jatkoin treeniä maahanmenoilla, eli tarkemmin sanottuna vauhtimaahanmenoilla. Maahan -> heittopalkka. Meni jotenkuten, tein vain muutaman toiston ettei kyllästyisi. Kai se jotenkin meni.

En sitten jatkanutkaan treeniä sen pidemmälle tuosta kyllästyneenä, varsinkin tuo kun hilpaisi kentän toiseen päähän ja jätti tulematta kutsusta. Koska tuo oppii olemaan jälleen irti lähtemättä jonnekin ja tulemaan takaisin, sen haluaisin tietää (ja kyllä, luoksetulojahan se on harjoitellut koko pienen ikänsä omalla ruualla, leikillä, maksamakkaralla, kinkkupasteijalla, nakeilla, lihapullilla, kissanruualla, en ole ottanut sitä kiinni, olen lähtenyt juoksemaan toiseen suuntaan, olen piiloutunut, on saanut aina palkan kun on tullut...) Turhauttavaa tehdä sama työ uudestaan kuin aiemmin, mutta eihän sille mitään voi. Teinin elämä on hankalaa. Valitan tästä samasta asiasta vielä kymmenen vuotta, ja syytän edelleen murkkuikää. En tiedä mitä muutakaan syyttää, kun en tiedä mitä olen tehnyt toisin kuin ennen tai jättänyt tekemättä, ja tuo on ilmaantunut taas yhtäkkiä.

Ravautin sitä myös muutaman kierroksen kentällä ja seisotin, kyllä se ihan ok meni.

Kotona jälleen naksuttelin sille laatikkoon menemisestä, peruuttamisesta, takajalkojen nostamisesta naurettavan matalalle laatikolle, kontaktista, tassun antamisesta, kumartamisesta, maahanmenosta ja noudosta. Se nostaa sen jo melkein selkälinjan tasalle, vautsi vau.

Uudi 1v!

2010-09-28T20:59:00.000+03:00

Voi kun ne niin nopeesti kasvaa... Vasta äskenhän se makaili kotona lattialla pienenpienellä kerällä, esittäen niiiin viatonta ja suloista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, etten erityisemmin kaipaa sen pikkupentuaikoja ;D Viattoman ilmeen taakse kätkeytyi aikamoinen piru.

Nyt on murkkuilukin yhtäkkiä loppunut (koputan puuta) ja elämä rullaa ison neidin kanssa. Treenit on menneet loistavasti, U jaksaa jälleen keskittyä, tekee mielellään hommia minun kanssani ja alkaa jälleen kuunnella. Omituista nöyryyttä on jopa tavattavissa - ennen ei lotkauttanut korvaansakaan tiukemmalle käskylle vaikkapa mennä sisään jos ei normaalikaan käsky kiinnostanut, nyt tulee tyylillä "no okei jos sä niin sanot". En ole uskaltanut päästää sitä noiden pelleilyjen jälkeen kokonaan irti, mutta liinaharjoituksia, luoksetuloharjoituksia ja häiriötreeniä ollaan tehty. Ampaisi viikonloppuna heti "irti" päästyään koko liinan pituudelle ja olisi mennyt enemmänkin jonnekin auton alle, että katsellaan nyt kunhan tuo tuosta alkaa taas tajuta, ettei se irti pääseminen ole mikään ihmejuttu jolloin korvat saa kadota ja mopo karata käsistä.

Treenasin tänään pienellä aidatulla pläntillä, ja annoin tuon ensin purkaa energiaansa. Laukkasi taas kerran - tällä kertaa otettuaan kontaktin ja saatuaan luvan mennä - ympäri kenttää, mutta suureksi hämmästyksekseni pinkaisi täysillä luokseni kun vihelsin, vaikka leikki itsekseen jollain risulla. En tosin oikeasti viheltänyt tulemaan luokse mahdollisen luoksetulon pilaamisen takia (olin varma ettei tule kun on innoissaan), mutta eipä se haittaa vaikka muunlaisestakin viheltelystä huvittaa luokse tulla. Häiriönä oli aidan toisella puolella hevonen, joitakin tyyppejä kauempana ja mopoja läheisellä tiellä. Otin vain muutaman sivulletulon hyvällä palkalla, lyhyitä ja innostavia seuraamispätkiä huippupalkalla motivaation lisäämiseksi, yleistä kontaktin pitoa häiriössä, luoksetulo eteen (jätin istumaan, matkaa noin 5m, vapautin suoraan edestä), paikallamakuuta (lyhyitä, 10-20s pätkiä ja hyvä, rauhoittava palkka), liikkeestä maahanmenoa käsiavulla (kävelin vain muutaman askeleen, palasin sivulle ja vapautin välillä perusasennosta, välillä suoraan maassa olemisesta) ja normaali vauhtiluoksetulo leikillä (jätin makaamaan, eli samalla maahanmenoa ja siinä pysymistä). Aivan upeasti meni koko treenit, ei mennyt mikään pieleen tai tarvinnut edes kahta kertaa käskeä.

On-off - tottelevaisuus

2010-09-16T20:11:00.000+03:00

Miten voi samana päivänä tai kahtena peräkkäisenä päivänä tuntea niin suurta rasitusta ja rakkautta samaa elikkoa kohtaan? Se on helppoa - hanki hieman alle tai yli 1v lapinporokoira.

Eilen oltiin juoksuttamassa koiria metsässä/pellolla, ja koko matkasta mukaan tarttui ainoastaan rapaa, hiekkaa, risuja, märkää heinää ja raivopäänsärkyä minulle. Uudi meinasi juosta autotielle, lähti huitelemaan todella kauas (minulle todella kauas on niin, että se hetkeksi häviää näkyvistä pitkään heinikkoon), ei taaskaan totellut ja lopulta vetäisi pään pannasta kun olin ottanut sen kaiken tuon takia kiinni. Ihanaa pelleilyä jälleen, kun se sitten ei antanut kiinni ja kurvasi karjuessani kyllä päin, mutta teki epärealistisen suunnanvaihdon ilmassa ja sujahti 2cm käsieni ohi. Ah, mikä rakas teinikoira (sain se kyllä sitten kiinni, ei se mihinkään karannut tms). Odotan että tuo joskus kasvaisi aikuiseksi ja palaisi siihen ihanuuteen mitä se joskus oli - vapaana käveli vieressäni, totteli pienintäkin kuiskausta ja piti visusti huolen siitä, etten vain karkaa sen näkyvistä. Toivon vain etten ole itse tehnyt mitään sen pilaamiseksi (mielestäni olen tehnyt kaiken aivan samoin kuin silloin kun sain sen sellaiseksi), vaan että se menisi vain itsestään ohi kun tietysti pidän parhaani mukaan yllä hyvää kontaktia, suhdetta ja luoksetuloa.

Illalla se sitten totteli kuin enkeli, oli ihan hiljaa (tai no mörisi suloisesti), kuunteli ja katseli mitä se saisi seuraavaksi tehdä - ihan samassa häiriössä kuin päivälläkin, joskaan ei tietenkään enää irti (tuo tottelemattomuus tiesi jälleen liinaa). Naksuttelin/parantelin vähäsen sisällä kontaktia, kumartamista, "kurrea", naaman hankaamista tassulla, pään kääntämisiä oikealle/vasemmalle ja laiskuuksissani opetin sitä keräämään omia roskiaan eli pahvipakkauksista revittyjä palasia. Teki töitä mielellään ja ihmeen monia toistojakin jaksoi. Illalla se oli olevinaan niin perässä seuraajaa, käpertyi viereen nukkumaan eikä meinannut saada huomiosta tarpeekseen.

Myöskin tänään käytiin juoksuttamassa koiria - aidatulla alueella - ja tuota sai oikein hätistellä jaloista leikkimään, kun se tarjosi istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja kaikkea muutakin mahdollista (palkkasin myös tottakai ja harjoittelin sitä luoksetuloa), nyt kun sitten olisi saanut mennä ja juosta omia haavepolkujaan, missä leijuvat vain toiset koirat ja metsien sulotuoksut. Nyt kun ei ollut mitään kiinnostavampaakaan (paitsi se toinen koira), niin kai siltä omistajaltakin voisi niitä herkkuja käydä kerjäämässä. Tuon jälkeenkin se oikeasti totteli palatessamme takaisin. Pienen koiran elämä on vaikeaa, kun aina ei tee mieli mutta joskus sitä kai voisikin jotain tehdä. Liian kiltti ei saa olla ettei pidetä itsestäänselvyytenä, muttei silti saa tehdä itseään inhotuksi ;)

Jälki/haku/tottistreenit

2010-09-13T23:14:00.000+03:00

Treenit onnistuivat aivan järjettömän loistavasti, en olisi koskaan uskonut Uudin kykenevän moiseen! Tuntuu nyt, että olen aliarvioinut sen ihan täysin.

Aloitettiin jäljellä (suunnilleen 15m), joka olisi todellakin voinut mennä paremminkin. Jäljelle lähtiessä olisin itse saanut varmaankin käskyttää paremmin (nyt siitä tuli aikamoista häsläämistä), mutta kyllä se sinne silti lähti - aika heikosti. Pyöri, hyöri, kääntyi monta kertaa takaisin päin (estin tietysti), minulla oli liinankäytön kanssa ongelmia ja U ei jaksanut keskittyä, kun oli vain innoissaan ah niin kamalasta koirakärrystä pois pääsemisestä. Edellinen kerta meni huomattavasti paremmin, mutta olen saanut vihdoinkin ostettua Uudille kunnolliset jälkivaljaat! :D

Meitä pyydettiin näyttämään hakurullan tuomista (erehdyin mainitsemaan, että sitä ollaan harjoiteltu), enkä todellakaan uskonut sen menevän mitenkään - ja tuo yllätti minut täysin hakemalla irtorullan upeasti apuohjaajalta (piti hieman herätellä ensin mielenkiintoa rullaan kun ei ole taas pitkiin aikoihin harjoiteltu) ja tuomalla sen aivan älyttömän hienosti takaisin. Vähän se intoili siitä ja korjasi ensimmäisellä kerralla otettaan useasti + tiputti sen jalkoihini, mutta kyllä se siitä alkoi mennä huomattavasti paremmin ja toi upeasti suoraan käteen, eikä jäänyt edes "maalimiehelle" häsläämään!

Tottiksessa otettiin ihan arkitottista, eli maahanmenoa (mm. "maahanmenokisa", eli kisailu nopeimmasta maahanmenijästä, hitain tippui aina vuorollaan pois), istumista, kontaktiseuraamista johon kuului myös seuraaminen rivissä istuvien koirien + ohjaajien ohi meneminen ja törppöjen kiertäminen, muutamia perusasentoharjoituksia ja myös luoksetuloja, joihin olen kaikista tyytyväisin. Aluksi oli samaisen koira/ohjaajarivistön ohi luokse tuleminen, ja olin 100% varma että U ryntää heti innoissaan koirien luo (varsinkin nyt kun se jälleen murkkuilee), mutta jälleen se yllätti minut täysin - kiitolaukkaa suoraan minun luokseni ja kiinni patukkaan! Hyvä kun ei suu loksahtanut auki.
Seuraavaksi menin puskan taakse piiloon (apuohjaaja piti koiraa), kutsuin, ja sieltähän se taas salamana ilmestyy vaikka ympärillä pörräsi joku leikkaamassa ruohoa ja samaiset koirat istuskelivat siinä lähistöllä. Ehkä me ei ollakaan ihan toivottomia...

Tavallista enemmän tuo kyllä räkytti kuin yleensä, ja vähän pelkään että välillä tuli palkattua silloinkin kun se suu oli auki... Ei toivottavasti monta kertaa, pyrin kieltämään/lopettamaan tekemisen mutta eipä siitä paljon apua ollut. Toivotaan ettei ole pysyvää ja jatkuvaa.

Kuviakaan ei ole tullut otettua pitkiin aikoihin, niitä tulee kunhan ehtii ottamaan.

Päivityksiä

2010-09-03T17:01:00.001+03:00

Uudilla n. kuukausi aiemmin havaittu pujo-allergia ei tunnu enää onneksi vaikuttavan mitenkään (pujo ei enää kuki), kortisonikuuri on lopetettu pari viikkoa sitten ja Uudin energiataso on palautunut todellakin ennalleen - lääkkeiden aikaan oli havaittavissa pientä raukeutta, mutta se on todellakin hävinnyt jonnekin. Pientä teinipelleilyä sen sijaan on jälleen havaittavissa, mutta ei mitenkään verrattavissa aikaisempaan murkkuiluun. Korvat vain välillä katoavat ja irti pitäminen on epävarmaa. Kissanruualla siitäkin selviää jotenkuten.

Pelleilystä huolimatta treenit ilman häiriötä edistyvät, kun jaksaa keskittyä.
Luoksepäästävyyttä ei ole varsinaisesti harjoiteltu kokeenomaisesti, mutta normaalissa arjessa Uudi on huomattavasti rauhallisempi vieraiden ihmisten tullessa kylään, tullessa jossain rapsuttelemaan tai vain kulkiessaan ohi. Myös paikallaolovarmuutta on tullut lisää, mikä tietenkin auttaa myös siihen rauhallisena pysymiseen - jos on käskyn alla.
Perusasento on vielä toisinaan hieman vino, U menee liian eteen tai nojailee. Olen itse nyt aloittanut aktiivisen käsimerkin häivyttämisprojektin apunani uudenlaiset vinkit harjoitteluun sekä takapään käyttöön. Hyvin sujuu.
Seuraaminen sekä taluttimetta että taluttimessa on samanlainen kuin ennenkin, eli laiskasti treenattu. Kontaktiin olen tyytyväinen sen pienen pätkän mitä ollaan vasta harjoiteltu, menee hyvin harjoitusmäärään nähden suuressakin häiriössä (puolen metrin päästä paikallaan makaavasta koirasta, U itse koiran puolella), mutta vain silloin kun esillä on suurin ongelmani - se käsi. Se pitäisi saada siitä sinne sivulle roikkumaan, ei taskuun, koukkuun tai mitenkään muutenkaan epämääräisesti. Palkkausta pitää harventaa ja häivyttää tuo käsi.
Liikkeestä seisominen on hyvin aloiteltu, treenaan vasta kädellä stoppaamista ja käskyyn ehdollistamista, kiinnittäen suurinta huomiota jalkojen täydelliseen liikkumattomuuteen. Ei todellakaan vielä kokeenomainen, en seurauta Uudia ennen käskyä (annan tulla vapaamuotoisesti mutta valppaana vieressä), mutta harjoituksiin olen tyytyväinen.
Maahanmenoon täytyy kiinnittää enemmän huomiota, etenkin siihen että menee etupää edellä ja nopeasti maahan (ei istumisesta), myöskin sivulla. Treenit sujuu vaihtelevalla menestyksellä, ei kyllä enää puhettakaan mistään lonkalle tipahtamisesta. Alkaa mennä sivullakin maahan ja pysyy jo aika hyvin ilman odota-käskyäkin.
Hypyn harjoittelu ollaan aloiteltu ihan äskettäin, yhdellä 10cm lankulla, jonka yli U ennemminkin astuu. Olen jo myöskin käännyttänyt takaisin ja käskenyt seisomaan.
Noudossa ollaan "edetty" vasta esineen nostamiseen. Pitää huonosti ja mäystää helposti pitäessä, mutta maasta nostaessa nostaa ja pitää hyvin. Ainoastaan hanskaa ja irtorullaa hakee hyvin.
Luoksetulo eteen on hieman hidas, joskus aika vino, mutta tulee hyvin, mielellään ja lähelle. Pitäisi juoksuttaa jalkojen ali enemmän.

Tokon lisäksi koulun toimesta ollaan ajettu yksi jälki, mielestäni erittäin onnistuneesti! Pituudeltaan ehkä 20-30 askelta, lähti hyvin jäljelle, eteni keskittyneesti, vain kerran pysähtyi ihmettelemään ja kääntyi - estin liinalla takaisin kääntymisen, jolloin lähti uudestaan oikeaan suuntaan. Ehkä siitä vielä tosiaan jälkikoira tulee ;)

Uudi on nyt myös ilmoitettu neljään näyttelyyn syksyllä: Lappalaiskoirien er Jyväskylässä, Seinäjoen kv, Helsingin kv joulukuussa ja Voittaja-10.

UU eli Upea Uudi

2010-08-23T18:58:00.000+03:00

Se aurinko ja päivänpaiste katosi johonkin, ja palaneen naaman tilalle tuli niiskutus, kylmyys ja märät vaatteet. Olin melkein koko illan katsomassa purutreenejä - liian vähissä vaatteissa tietenkin, kylmähän siinä tuli, ja pakkohan niiden jälkeen oli mennä huolehtimaan tuosta omasta neidistäni. Eikä se kurja ilma lopulta niinkään haitannut, paksu huppari ja pari kaveria koirineen, niin ei sitä sadetta huomaakaan ;)

Lenkin jälkeen innostuin hieman treenailemaan Uudin kanssa, ja se toimi aivan huippuhyvin! Otin kerrankin vaihtelevasti nameja, aloitin treenit pakoilemalla Uudia (jolloin se alkaa itse aktiivisesti hakeutumaan läheisyyteeni ja kontaktiin) ja otin yhtä liikettä vain aivan minimaalisen vähän. Muutama nopea maahanmeno -> heittopalkka, vähäsen seuraamista (nopea käännös aina jos huomio herpaantui, ja heti hyvä palkka), muutama seuraamisesta sivulle istuminen (ei ole vielä alkanut ennakoida käskyä) ja luoksetulo. U näytti makaamaan jätettäessä siltä, että häipyy pian (kentän laitamilla meni koiria), mutta kutsuin sen nopeasti luo ja sehän tuli kuin ohjus! Ainakin luoksetuloon on ilmeisesti motivaatiota.

Taidetaankin tästä painua molemmat piakkoin nukkumaan ;)

Pienoista päivittelyä

2010-08-20T21:30:00.000+03:00

Muuton vuoksi päivitys on jäänyt hieman vähemmälle eikä Uudi ole paljon kummoisempia tehnytkään. Oudoksuttaa tietysti, kun pitää olla niin paljon yksin, on paljon toisia koiria samassa kämpässä ja treenaus lisääntyy. Vielä en ole sanottavammin saanut mitään aikaiseksi, mutta kyllä se siitä ryhmässä sitten.

U on muuten ottanut muuton hienosti vastaan, mitä nyt hieman kiljuu yksin ollessaan (enemmänkin tylsistymistä kuin eroahdistusta) ja korvat tuntuvat väliaikaisesti kadonneen melkein kokonaan. Kyllä se vähän hilsestääkin, mutta eiköhän se siitä ohi mene. Onhan se tietysti väsynyt ja nukkuu sekä hereillä ollessaan häslää paljon. Kyllä se siitä.

Löysäilyä

2010-08-12T15:48:00.001+03:00

Kuuma! Ukkoset sentään menivät jo ohi, eikä U ollut myrskyistä moksiskaan, käänsi korkeintaan kylkeä kun räsähti.

Ollaanhan me vähäsen myös harjoiteltu, mutta täytyy myöntään että enimmäkseen vain lenkkeilty, lenkkeilty ja lenkkeilty. Tuskinpa sekään Uudia haittaa, mutta ei oikein kisauraa edistä. Tuleepahan parempi fyysinen kunto, jota tarvitaan jokapäiväisesti. Yleisimmin ollaan menty ihan vain kaksistaan pitkin peltoteitä, metsiä ja syrjäisiä teitä, mutta tänään saatiin myös Roni-hoffi omistajineen Uudin kanssa riehumaan, kun tuo ei oikein juoksentelusta piittaa yksinään, vaikka irti olisikin. Nyt se makaa reporankana matolla eikä hievahdakaan, vaikka astuisi yli.

Lähdettiin päivällä aika aikaisin, käveltiin melkein 2km ennen kuin koirat pystyi päästämään irti, ja kyllähän nuo säntäilivät onnessaan edellä, Uudi Peruspaimenkoira kylläkin päivystää jatkuvasti, etten vain mene hukkaan ja katoa - kelpaa minulle. Uudi onnistui matkan aikana telomaan tassunsa johonkin (taisi olla pikkukivi varpaiden välissä, ei löytynyt haavaa tai tikkua ja syynäyksen jälkeen kaikki oli ok, opin kyllä sen ettei kannata mennä puhtailla vaatteilla koiran kanssa lenkille - totta kai se kivi/mikälie tuli rapaojassa, josta se levitteli kaiken mukaan tarttuneen moskan turkistaan vaatteilleni), oksensi ensin liiasta kuraveden juomisesta ja riekkumisesta, "karkasi" metikköön ja tuli takaisin raadon kanssa jonka pisteli saman tien poskeen, joutui remmiin ja oksensi piakkoin raadon takaisin. En usko että kyseessä on mikään sairastelu, näytti loppulenkinkin voivan aivan erinomaisesti eikä nyt ole oksennellut, seurailen kyllä.

En tiedä mikä mäyrä jossain ojassa piileskeli, Roni murisi ja pelkäsi, U ei suostunut menemään lähellekään. Kuitenkin vain joku muovipussi.

Vihdoinkin tehokasta treeniä

2010-08-05T15:13:00.000+03:00

Olen jo pidemmän aikaa suhtautunut treenaamiseen todella väsyneesti ja tylsästi, ajatuksella "huomenna sitten treenataan kunnolla" - ei kai tarvitse edes sanoa, onko sitä "huomista" koskaan tullut. Paitsi tänään.

Ihan sisätiloissa treenailtiin, nakeilla ja jatkuvasti palkaten. Ihan perusasioita, pelkästään tokon alokasluokan liikkeiden osia.
Paikallamakuuta en ruvennut pidemmin ottamaan, sillä U oli niin innostuneessa mielentilassa, että päätin ottaa joskus toiste. Ihan vain parisenkymmentä sekuntia, minä noin kolmen metrin päässä. Heittelin maahan nakkeja Uudin maatessa, palasin sen sivulle normaalisti, käskin perusasentoon ja vapautin nakeille.
Liikkeestä maahanmenossa lähdin kävelemään ilman minkäänlaista komentoa, U tuli vapaasti seuraten perässä, jolloin vasemmalla kädellä viitoin maahan ja annoin käskyn. Meni nopeasti, suoraan ja jopa korjasi lonkalta suoraan asentoon. Toistin muutaman kerran, palkkasin aina maahan ja välillä hypähdin kyykkyasennostani nopeasti ylös vapauttaen Uudin samalla, välillä otin neutraalisti pari askelta eteenpäin Uudin ollessa paikallaan.
Liikkeestä seisomisessa sama periaate kuin makuussa, eli itse pysähdyn vielä Uudin mukana, mutta seisomisessa käännyn kasvot sitä kohti ja palkkaan oikealla kädellä. Toistettiin tätäkin 2x5, vapaamuotoisesta seuraamisesta. Pysähtyi hyvin ja nopeasti, en huomannut ainakaan itse palkkaavani vahingossa steppaamisesta.
Seuraamisessa keskityin Urkin motivaatioon ja tiiviyteen, eli pysähtelin usein (joudun vielä sanomaan "sivu" pysähtyessä), jolloin se jaksaa mennä kokonaisuudessaan pitkänkin matkan. Suurin ongelma aina onkin tuossa kyllästymisessä tai vuorostaan ylikuumenemisessa, jolloin alkaa poikittaa ja edistää. Nyt seurasi todella tiiviisti ja alkoi se lopulta sitä perusasentoa ennakoimaankin. 2x3 toistoa.
Perusasennossa ei ole enää mitenkään älyttömästi tekemistä, se alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Se oma pieni käsimerkkini on enää häivytettävänä, eikä U saa olla liian korkeassa vireessä, tai se alkaa hössöttää, menee makuulle istumisen sijasta tai istuu lähes sivuttain eteeni. U aiheutti minulle samalla mukavan sydänkohtauksen alkaessaan köhiä sen kuuloisesti, että nyt meni kyllä nakki keuhkoihin. "Hakkasin" sitä nopeasti kylkiin, ja sieltähän se ponnahti - ja syötyään nakin nopeasti uudestaan Uudin ilme sanoi, että mitäs siinä odottelet, jatketaan :') Taisi tulla enemmän traumoja minulle kuin Uudille, ei nimittäin vaikuttanut tuon jälkeenkään mitenkään paineistuneelta ja jatkoi innokkaasti. Ehkei se sittenkään ole niin herkkä kuin olen luullut. Ja onneksi se nakki tuli sieltä. Tämän jälkeen estin mahdollisimman paljon Uudin loikkimisia syödessään nakkia (loikkaa aina sivulleni, kun olen vapauttanut ja käsken uudestaan sivulle), eli ohjasin sen kierteellä, en sivuttaispompulla viereen.
Luoksetulo onnistuu nyt jo noin kolmen metrin päästä, tulee todella tiiviisti ja innokkaasti, tarjoaa välillä itsekin eteen tulemista.

En tietenkään tahkonut vain tässä järjestyksessä ja juuri kokeiden mukaan, vaan yhdistelin paljon (esim. yhtäkkiä seuraamisesta eteen, maahanmenosta eteen, luoksetulosta edestä heti sivulle, perusasennosta maahan tai seisomaan, liikkeestä seisomisesta palkkauksen jälkeen maahan + seuraa-käsky jne), ettei se kävisi tuolle perusporkkikselle liian tylsäksi.

Jälkitreenit

2010-08-01T17:10:00.000+03:00

En tiedä kuinka järkevää on tällaisella säällä alkaa pitkän tauon jälkeen harjoittelemaan jälkeä (en tiedä mistä suunnasta tuulee, kun tuulee kaikkialta), mutta kyllä se ainakin aktivointina teki Uudille hyvää.

En ole vielä siirtynyt kokonaan pelkkään jäljen seuraamiseen, vaan enimmäkseen harjoitellaan edelleen vain ruutua ja siinä pysymistä. Harvoin tulee enää harppauksia ruudun ulkopuolelle, ja U palaa salamannopeasti takaisin tallatulle alueelle. Tein vain kaksi ruutua, toiseen enimmäkseen reunoille ja paalulle nakinpaloja, toiseen aika sekalaisesti reunoille ja keskelle ruutua. Kai sitä pitäisi pian ruveta kaventamaan ruutua ja pyytää tuttujakin tallailemaan ruutuja (katsotaan nyt, kuinka moni suostuu...), mutta eihän vielä mikään kiire ole. Nyt juuri ei ole erityistä kunnianhimoa minkään lajin suhteen, tokokin menee vähän "tätä ja sitten tätä ja vaikka tätä", mutta ollaan me silti kisoihin - joskus - menossa, ja tietenkin harjoitellaan. Eniten on nyt tullut treenailtua varmaankin luoksetuloa, perusasentoa ja liikkeestä maahanmenoa, mutta seuraaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Kokeilin tänään muutaman metrin, ja kyllähän se ihan suht hyvin menee. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.

Päivityksiä helteessä

2010-07-20T12:35:00.000+03:00

Blogin päivitys on jäänyt vähän vähemmälle, mutta sehän ei tarkoita etteikö mitään olisi tehty! Paljon on tullut treenailtua tokoa, makkarajälkeä, koirien ohitusta seuraamalla ja yleistä rauhallisuutta toisten koirien seurassa (nyt tahtoo leikkiä jokaisen kanssa, eikä U omista rauhallisen nuuskuttelun hienoa taitoa), yleistä hiljaisuutta, sisään tulevien vieraiden tervehtimistä ja kaikenlaisia temppuja. Me ollaan oikein kerrankin oltu aktiivisia ;)

Toko alkaa sujua yhä paremmin, ja vihdoin voin alkaa työstämään jo liikkeiden osia yhteen. Maahanmeno sivulla vaatii paljon omaa apuani, mutta kyllähän se siitä menee silti menee, mutta maahanmeno edessä sujuu jo mainiosti ilman minkäänlaisia apuja (paitsi tietysti käsky) ja jo tutumpien koirienkin seurassa, vedessä ja rannalla toisen koiran juostessa ympärillä.

Istuminen onnistuu taas todella hyvin, menee vapaanakin nopeasti istumaan, istuu täsmälleen siinä kohtaa missä käsky annetaan (ennen hakeutui aina eteeni istumaan, mutta sille on erillinen käsky), ja pysyy siinä kunnes annan luvan jatkaa. Jos juoksee toisen koiran kanssa, ei toimi, mutta jos keskittyy minuun ja ohi menee vieraitakin koiria, toimii 100%.

Perusasento on nykyään hyvä, nopea, käskystä tapahtuva, ja kontakti toimii.

Seuraamista ollaan harjoiteltu nyt perusasennon lisäksi ehkä eniten, ja se alkaakin sujua jo todella hyvin. Palkkaan enää aika epäsäännöllisesti, pidän kättä sivulla ja U pitää kauniisti kontaktia, kunhan sitä palkkaa tosiaan tulee. Ei olla menty vielä mitään älyttömän pitkiä pätkiä ja palkkaan aina välissäkin, enkä vasta lopuksi. Joskus lähdetään perusasennosta ja lopetetaan siihen, joskus kutsun sen vain jostakin suunnasta seuraamaan, ettei käy liian tylsäksi. Yleensä annan liikkeen ajan nakinpaloja, mutta joskus revitään patukkaa jo muutaman askeleen jälkeen.

Luoksetulo on aika huono, ja jossain välissä aloin miettimäänkin, pitäisikö suosista vaihtaa se sivulle tapahtuvaksi ja treenata eteen tulemista vasta BH-kokeeseen. Pysyin silti alkuperäisessäni, eli eteen tullaan, mutta pitää sitä vielä harjoitella. Tulee hyvin ja tiiviisti, mutta vahvalla avustuksella. Ehkä vika onkin siinä, että jumitan samassa avustuksessa.

Seisomista ollaan häpeäkseni alettu oikeasti harjoittelemaan kunnolla vasta nyt (osaahan se lenkillä perus odota ja näyttelyissä seiso), mutta kaipa sekin lähtee tuosta pikkuhiljaa sujumaan.

Paikallamakuuta olen soveltanut myös vieraiden tulemiseen, eli sen täytyy odottaa paikallaan maaten että avaan oven, vieraat ehtivät sisään ja annan luvan tervehtiä. Omien laskelmieni mukaan pysyy ilman häiriötä vasta noin 30s, jos palkkaan välillä (kuten vieraidenkin tervehtimisessä pitää vielä tehdä). Mutta koko ajan ollaan menossa ehdottomasti parempaan, eikä ole pitkiin aikoihin tiputtautunut enää lonkalle.

Eli seuraaminen alkaa jo pikkuhiljaa muotoutua hyväksi (vapaana ehkä hiukan parempi), luoksetulo kaipaa enää eteen asettumisen kohdalta petraamista (odottaa kyllä kauniisti lupaa ja lähtee heti juoksemaan, mutta se asettuminen on vähän huono vielä), liikkeestä maahanmenossa ainut ongelma on omat käsiapuni ja nopeasti maahan meneminen (tässäkin pysyy kyllä maassa sen aikaa että ehdin tulla takaisin), liikkeestä seisominen kaipaa ehkä eniten tekemistä, hyppyä ei ole harjoiteltu kuin vasta 10cm yli astumisella, ja paikallamakuu tarvitsee vain kärsivällisiä harjoituksia. Luoksepäästävyyttäkin ollaan hyvällä menestyksellä harjoiteltu, joskus vain tahtoo alkaa pomppimaan ja pusuttelemaan "tuomaria" joka sitä tulee katsomaan. Ehkä me todellakin päästään joskus sinne kisoihin ja saadaan TK1, jos jaksetaan treenata.

Käsi taskussa, koska olen juuri palkkaamassa

Ollaanhan me nyt tietysti muutakin tehty kuin tokoiltu, aika paljonkin. Makkarajälkeä on aloiteltu nyt vasta, mutta ihan hyvinhän se on alkanut. Ruutua ollaan tehty jo aika paljonkin, mutta omasta mielestäni kyllä pitkä jälki onnistuu paremmin kuin tallattu ruutu, tiedä sitten miksi. Ei U ruudun yli ole kovin pahasti mennyt, mutta jaksaa keskittyä enemmän kun jälki menee eteenpäin. Myöskin hakurullasta (irtorulla) olen nyt yrittänyt tehdä maailman parasta juttua, joka on kiva tuoda minulle kauempaakin ja saada siitä kiva vetoleikki. Aika hyvin se sen jo hakee ja tuuppaa käteen asti. Itse hakemista taas ei ole oman laiskuuteni vuoksi pahemmin saatu treenailtua, ja tällä hetkellä on aika hankala saada avustajiakaan siihen. Ja en usko että ollaan hakukisoihin koskaan menossa, joten eipä se haittaa kuinka harvakseltaan treenailtaisiin.

Temput ovat parasta aktivointia silloin, kun en jaksa keskittyä pikkutarkkaan liikkeiden hiomiseen tai ulkona on liian kuuma kaikelle. U onkin oppinut nyt pyörimään ympyrää, kellahtamaan kyljelleen, nousemaan takajaloilleen seisomaan ja heiluttamaan tassulla. Kahdeksikko jalkojen ali, takajaloilla istuminen ja kieriminen ovat vasta vaiheessa, mutta eivätköhän nekin pian ala sujua.

Helteestä johtuen ollaan paljon myös uitu, vaelleltu pitkin peltoteitä Uudin purkaessa energiaa koirakaverin kanssa, maattu pihalla ja laiskoteltu sisällä. Ja myöskin uusi koiraharrastus on tullut keksittyä: vesitoko ;D Eli juuri se miltä kuullostaakin, tokoa vedessä, joka tuntuu paremmalta helteellä kuin hiekkakentällä harjoittelu. Uudikin ihmeekseni jopa keskittyi ja teki kuin kyseessä olisi ollut normaalia kosteampi nurmikko.

Temppuilua

2010-07-01T09:27:00.000+03:00

Silvia Trkmanin sivuja jälleen lueskelleena innostuin taas temppuilusta Uudin kanssa, kun ei ole nyt pitkään aikaan hinkattu kuin samoja Uudin mielestä mahdottoman tylsiä tokoliikkeitä tai niiden osia. Naksuttimen kanssa, tottakai, että saadaan suurin hyöty koko hommasta (annan itse sen oivaltaa).

Tulihan siinä jotain sekalaisesti opittuakin, muttei mitään vielä aivan kunnolla - ihmeen paljon siltikin. Pyörimistä oikeaan, kumartamista, takajaloilla istumista... Ja tietenkin maahanmenoa siinä samalla :D En hellitä noiden toistojen kanssa ennen kuin se on hallussa, ja eipä olisi nyt kannattanutkaan; saatiin käsimerkki ihan olemattoman pieneksi, joten katsoopi nyt kauanko sitä enää säilytän. Mutta maahanmenosta alkaa muodostua jo juuri sellainen kuin haluan: nopea, innokas (naamasta paistaa tekemisen halu eikä toive, että koska tää loppuu), suora, ei tiputtautumista lonkalle. Vielä vaan harjoituksia myös sivullani, kauempana minusta ja pidempiä aikoja, niin eiköhän se ala näyttää jo oikealta maahanmenolta.

Myös perusasennon kanssa mennään ihan huimaa vauhtia eteenpäin, enää se tärkein asia on minun pikkuriikkisen käsiliikkeeni häivytys (jossa onkin opettelemista, yleensä se tulee itsestään) ja se, että U menisi suoraan eikä nojailisi.

Seuraamisen kanssa on menty tasaisia ylämäkiä ja alamäkiä, pitkistä seuraamispätkistä haukkuvien koirien ohi ihmeelliseen kontaktittomaan seilailuun, joissa näyttää kuin sille olisi annettu käskyksi "seilaa ja vaeltele niin paljon kuin haluat, äläkä missään nimessä katso minua silmiin"... Treeniä treeniä.

Tänne piti tulla pelkästään temppujen opettelusta, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi.

Uusi seisomiskuva neidistä (seisoo vapaasti)

Vapauden hurmaa helteessä

2010-06-26T21:13:00.000+03:00

Kaverin uroskoiran avulla huomattiin, että Uudin juoksusta ei ole kyllä enää jälkeäkään. Ei minkäänlaista reagointia kaukaa eikä lopulta naamankaan edestä, joten se tietää Uudille kunnollista vapautta, viimeinkin! Pitkän aikaa on nyt joutunut viemään Uudia fleksissä tai 15m liinassa niin juoksuepäilyjen (tai heikon ensimmäisen juoksun), murkkuilun kuin kunnollisenkin juoksun takia, mutta nyt koittaa jälleen vihdoin vapaus.

Mentiinkin eilen pitkä lenkki peltojen keskellä kaukana kaikesta, missä ei yleensä tule vastaan kuin korkeintaan muutama kuovi. Joko Uudilla oli kuuma (niin oli kyllä minullakin), se oli väsynyt jo pitkästä lenkistä tai molempia, mutta eipä siinä paljon juoksemisen riemua huomannut, kun tämä lönkyttää vieressä ja kerjää kissanruokaa. Kai minun pitäisi olla vain tyytyväinen ettei se heti hilpaise matkoihinsa, mutta olisi nyt vähän saanut kerrankin irrotella ;)
Tänään mentiin myöskin jääkiekkokaukalolle, jossa ei tietenkään nyt kesällä ole muuta kuin rikkaruohoja ja muurahaisia. U laukkasi pallon perässä pari kertaa kaukalon päästä päähän, toi pallon minulle ja se juokseminen olikin ilmeisesti sitten siinä. Pitää varmaankin pyytää joku koiran kanssa mukaan, että Uudia huvittaisi juosta.

Otettiin siinä sitten vähäsen treeniäkin kun kinkkupasteija kiinnosti enemmän kuin juokseminen. Muutama perusasento + käsky "sivu", kolme maahanmenoa (pelkästään sanallisesta käskystä!) ja pallopalkka, yksi sivulla maahanmeno (itse menin kyykkyyn) ja yksi luoksetulo eteen noin 5 metrin päästä.

Naksuttelua ja tokoilua

2010-06-23T10:55:00.000+03:00

Innostuin leirin ja luennon ansiosta jälleen kokeilemaan naksuttelua, jonka olen unohtanut pitkäksi aikaa (lukuunottamatta noudon harjoittelua). Naksuttelin viimeksi ehkä 3kk sitten, ja silloinkin vain aivan perusasioita ja niiden alkeita: ehdollistumista, kontaktia, kohdelappua ja kohdekeppiä, joista en muita kuin itse ehdollistumista ja kontaktia saanut kunnolliselle asteelle. Luennon innostamana päätin siis jälleen ottaa naksuttimen käteen ja alkaa harjoittelemaan.

Viimeksi muistan naksuttelun olleen odottamista, odottamista ja odottamista. Minä odotin, Uudi mietti mitä pitää tehdä, turhautui ja alkoi hössöttää tai haukkua. Nyt ei ollut merkkiäkään semmoisesta, vaan kun pienen muistelun jälkeen (kontakti -> naksu ja palkka) koitin kohdekeppiä (jollainen minun pitäisi todellakin ostaa, nyt sen virkaa toimittaa tikku ja pallo), U jaksoi yrittää ja yrittää yhä uudelleen ja uudelleen viiden makupalan erissä. Se myös tällä kertaa selvästi tajusi, että sen pitää itse saada minut naksauttamaan: ladatessani käteeni uusia makupaloja, se istui, meni maahan, pyörähti, antoi tassua ja katsoi silmiin... ;) Vaihteluksi koitin myös naksautella lopuksi maahanmenosta ja kahdesta esineen pitämisestä.

Viime aikoina olen alkanut ottaa itseäni niskasta kiinni Uudin tokon kanssa, ja ehkä siitä vihdoin on tullutkin jotain muuta kuin olohuoneessa epämääräisesti hommailtavaa tekemistä kun tv-ohjelmassa on mainostauko. Kunhan juoksut loppuu ja voin treenata Uudin ollessa irti, voin kunnolla alkaa treenailemaan liikkeitä, kun perusasiat on nyt suht hyvin hallussa. Voidaan ehkä vihdoin alkaa harjoittelemaan häiriössäkin, kun tämä saamaton omistaja saa aikaiseksi raahattua itsensä ihmisten ilmoille harjoittelemaan. Uudi on alkanut nyt keskittyä ja kuunnella niin hyvin, että olisin hullu jos en käyttäisi sitä hyväkseni.

Seuraamista on tullut nyt harjoiteltua ehkä kaikista eniten perusasennon lisäksi. Omasta mielestäni se on huonontunut hieman siitä mitä se joskus oli, mutta kun tarkemmin ajattelen, olen nostanut rimaa aika huimasti - eli oikeasti se on parantunut. Olen nyt kiinnittänyt huomiota omaan vasempaan käteeni (en pidä sitä taskussa, en koukussa tms, vaan suorana sivulla), Uudin kontaktiin, tiiviyteen ja oikeaan seuraamispaikkaan. Tällaista kunnollista seuraamista ilman palkkaa menee ehkä vain 5-10 askelta riippuen Uudin senhetkisestä tekemisenhalusta ja motivaatiosta, mutta koko ajan harjoitellaan yhä pidempää ja pidempää välillä helpottaen. Olen myös välillä ottanut ihan imutusseuraamista, ettei mene koko ajan vain vaikeammaksi.

Perusasento paranee ja suoristuu koko ajan, vaikka sen kanssa on ollut nyt aika paljon vaikeuksia viime aikoina. Käsiapu pitäisi jo nopeasti häivyttää ja opettaa U kunnolla toimimaan pelkällä sivu-käskyllä. Tähänkin auttoi hyvin kosketuskeppi (jonka Uudi aika hyvin oppi muutamalla toistolla), jonka avulla sain jo häivytettyä hyvin käsiapua ja opettaa, että minun vartalooni ja liikkeisiini ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota, kunhan se itse huolehtii osuvansa vasemman polven kohdalle. Ei ole kyllä yhtään vielä kokeenomainen ja vaatii Uudilta keskittymistä. Harjoitellaan jatkuvasti myös peruuttamista, laatikon päällä pyörimistä (etutassut laatikolla ja takajalat ohjailemassa) ja takajalkojen käyttöä muutenkin, että U saisi parempaa kontrollia takapäähänsä, kun nyt se tuppaa jäämään vähän puolitiehen sivulle tullessa.

Maahanmenoon alan olla jo aika tyytyväinen, ja sen kanssa olen tehnyt hommia kovasti nyt muutaman viikon ajan. Eteenhän se ainoastaan vieläkin tulee, tätä harjoitellaan, mutta nyt se alkaa oikeasti edessä jo sujua. Käsiapu on sekin edelleen (tähänkin voisi tepsiä tuo naksuttelu), mutta sen ei tarvitse enää olla kuin pieni huitaisu alaspäin (ja U jysähtää täydellä voimalla maahan :D), joten eiköhän se pian häivytetä. Enää se ei edes kunnolla toimi ilman maahan-komentoa, joten luulisin että voin pian siirtyä käyttämään pelkkää suullista käskyä.

Istuminen huonontui leirillä, ja minä tampio tajusin sen vasta leirin lopussa. Olin komentanut sen monesti istumaan, mutta annoin sen mennä lonkalle - nyt se tarjoaa pelkkää lonkalle tippumista. Käskin sen istumaan, nostin lonkalta, käskin uudelleen, nostin lonkalta ja palkkasin heti kun istui 1 sekunnin tavallisesti, ja ihme tapahtui - muutaman toiston jälkeen se alkoi jälleen mennä heti kunnolla istumaan ja pysymäänkin siinä. Kai se todellakin on jo vähän selkärangassa.

Treenien jälkeen on aina vapauttavaa vain olla hölmö

Mökötuvan porokoiraleiri

2010-06-20T21:00:00.000+03:00

Uudin juoksusta huolimatta päätin mennä leirille, että näkisi kuitenkin vähän Uudin sukulaisia, ja kasvattaja näkisi mitä meidän Urkista on tullut. Melkein kaikki sisarukset olivatkin paikalla, ja muutamia uusia tuttavuuksia vanhemmista pentueista.
Kaikista ennakkoluuloistani huolimatta Uudi käyttäytyi koko leirin ajan erittäin hyvin! Ei paljon haukkunut, pysyi hyvin yksin sisällä aika pitkänkin aikaa, kuunteli ja totteli hyvin.

Jotkut menivät jo perjantaina etsintäharjoituksiin, mutta Uudin juoksun vuoksi U ei olisi voinut osallistua niihin, joten saavuttiin paikalle vasta lauantaiaamuna. Käveleskeltiin aamulla jonkun aikaa ulkosalla metsässä, Uudi kävi uimassa ja puolenpäivän aikaan oli ruokailu/luento/kahvi. Luennon jälkeen harjoiteltiin ohittamisia, kontaktia ja omia juttuja, ja Urkki suoriutui niistä aivan erinomaisesti :) Katsoi kauniisti vaikka toiset koirat menivät todella lähelläkin. Illalla oli jälleen ruokailu, lenkkeilyaikaa ja saunomista, ja simahdettiinkin molemmat edellisen aamun aikaisen herätyksen vuoksi todella aikaisin.

Kiitokset Riikalle erittäin hienosta leiristä :)

Tuurin Miljoonakoira 13.6.

2010-06-13T13:53:00.000+03:00

Kävimme pyörähtämässä aika pikaisesti Tuurissa näyttelyssä, sillä U oli ainut pentu ja kehä oli nopeasti ohitse, ja erinomaisin tuloksin: ROP-pentu ja KP :) ROP olikin heti selvä, mutta KP oli aika miellyttävä yllätys (luulin, ettei tuomari tykkäisi Uudin tyyppisistä). Tuomari oli muutenkin erittäin miellyttävä, jutteli Uudillekin mukavia ja sanoi itse lopussa, mikä koirassa oli "huonompaa" ja mitä asialle voisi tehdä (johtuvat nuoresta iästä). Ja meidän Urkki ravasi ja seisoi niin hienosti, etten olisi koskaan uskonut - ilmeisesti näyttelyharjoituksista ja mätsäreistä on paljon hyötyä.

Tuomarina oli Tuula Pratt:
"Erinomaisesti esiintyvä pentu, jolla oikea pään muoto. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat, joissa saisi olla hieman voimakkaampi luusto. Erinomainen rungon pituus. Vielä pehmeä selkälinja. Hyvä askel, saa vielä tiivistyä edestä. Pentuturkki lähdössä."

"Treenailua" sisätiloissa

2010-06-12T15:50:00.000+03:00

Ulkona sataa ja meitä molempia väsyttää, joten tuloksena oli epämääräistä ja sekavaa "treenailua" sisätiloissa - kunnon treenaukseksi tuota kun ei voi kutsua: "pyöriskelyä olohuoneessa ja eteisessä" olisi osuvampi ilmaisu.

Uudi jaksoi keskittyä ihan valtavan hyvin, vaikka täytyy myöntää etten minä ollut ihan täysillä matkassa. Tavoitteena olikin ennemmin keksiä jotain hauskaa ja piristävää tekemistä, ei parantaa meidän suorituksia. Palkkana käytin nakkeja, kuivaraksuja ja palloa.

Ensin perusasento (x4), joka on ihan hävettävän retuperällä - jos totta puhutaan, ei se oikeasti sitä osaa (laiska omistaja). Suuri käsiohjaus, pari avustavaa askelta ja jatkuvaa palkkaamista pysymisestä, kontaktista ja uudelleen minun siirtyessäni kauemmas, itse paikalle hakeutumisesta. Kyllä välillä tuntuu, että se sitä kuitenkin jonkin verran hahmottaa, että vasen sivu on se kiva paikka; intoa olisi kyllä suunnata oikealle paikalle, mutta joko se jää puolittaiseksi eteen tai taakse, peräpää ei käänny naaman mukana tms. Pitäisi siis ilmeisesti tehdä enemmän noita takapään treenauksia, ja ideoita tähän treenaukseen saa ihmeessä antaa. Vähäsen olen vaan sitä peruutellut, ei mitenkään mullistavin tuloksin.

Ja ettei kaikki treenit olisi samaa sivu-täällä-seuraa-maahan-istu, koitettiin taas pitkästä aikaa noudon alkeita, elikkäs ihan vain kapulasta kiinnostumisesta, siihen tarttumisesta ja ihan lyhyestä kannattelusta palkitsemista. Ensin vain yksi kiinnostuminen -> palkkio -> vaikeusasteen nosto tarttumiseen (x2) -> palkkio ja pieni tauko pilkkoessani lisää nakkeja. U tarttui uudelleen hyvin, mutta turhautui kun ei saanutkaan palkkaa, ja haukahti -> keskeytin harjoittelun, käänsin sille selkäni ja menin hetkeksi puuhaamaan omiani. Pian koitettiin uudelleen, ja U otti kiltisti kiinni kapulasta jota tarjosin, annoin sen kannatella osan kapulan painosta -> heti palkkioksi kasa nakinpaloja ja runsain määrin kehuja. Ei lähdetty koittelemaan onneamme enää sen enempää.

Pari maahanmenoa käsimerkistä (käden huitaisu, ei enää maahan asti), yksi tokoluoksetulon eteentulo (pienellä käsiohjauksella, mutta mukana jo käsky täällä), yksi istuminen vinottain minuun päin, yksi istuminen edessä, mutta naama poispäin minusta (yritti kyllä pitää kontaktia katsomalla ylöspäin ;D) ja pari leikkimielistä noutoharjoitusta. Otin Uudin viereen (ilman käskyä, ei perusasentoon vaan vapaamuotoisesti viereen että sain pidettyä kiinni), pidin pannasta, heitin hanskan, odotin Uun vapaaehtoista kontaktia (joka tuli ällistyttävän nopeasti, ja toisella kerralla ei edes pyrkinyt ennen lupaa hanskan luo), sanoin vain hae (ei ole koskaan harjoiteltu, mutta lähti se innokkaana heti), ja kehuin vuolaasti kun U tarttui hanskaan. Ensimmäisellä kerralla se tuli hakemaan palkkaa ilman hanskaa, mutta kun huidoin sen takaisin, se haki sen kiltisti, josta palkkana sen oma pallo. Ollaan kyllä aikaisemminkin leikkiessä harjoiteltu, että uuden lelun saa kun tuo edellisen.

Ja tulihan sitä harjoiteltua vähän näyttelyseisomistakin, kun huomenna on Tuurin Miljoonakoira, Uudin eka näyttely aikuisten seurassa :) Katsotaan nyt mitä siitä tulee, ilmoittelen tuloksista sitten tänne.

Aikuinen nainen

2010-06-02T13:18:00.000+03:00

Aikaisemmin jo kirjoittelinkin meidän "aikuisesta" naisesta, mutta ilmeisimmin se oli väärä hälytys tai vain aikaisia merkkejä juoksuista: pari päivää sitten ne nimittäin kunnolla alkoivat, eli tiputtelu alkoi ja urokset kiinnostuivat kunnolla. Voipi olla, että se aikaisempi yhtäkkinen kiinnostus toisia koiria, hajuja ja kaikkea muuta kuin minua kohtaan oli pelkkää murkkuikää, ja vieraat urokset syystä tai toisesta innokkaampia meidän Urkkia kohtaan. En siitä tiedä, mutta juoksut uhkaavat pilata aika paljonkin meidän suunnitelmia (näyttelytreenit, näyttely, leiri) :/

Mätsäri Isokyrössä

2010-05-29T15:38:00.000+03:00

Saimme jälleen kyydin mätsäriin (suuri kiitos siitä), joka pidettiin tällä kertaa Isokyrössä. Koiria oli ihan hyvä määrä, mutta sää oli karmein mitä voi koskaan olla (sehän ei menoa silti haitannut :D): sadetta kirjaimellisesti kuin saavista kaataen, yksi pahimmista ukkosista mitä olen koskaan nähnyt/kuullut aivan päällä, ja asteita suunnilleen 10 tai vähemmän (ja minulla oli tietenkin vain huppari...). Meidän reipas Uudimme silti vain jaksoi ravata (mielettömän hienosti vieläpä), seisoa ja pitää hyvin kontaktia vaikka ilmeestä päätellen olisi ollut mieluummin oman pedin lämmössä. Sininen nauha saatiin hyvästä suorituksesta huolimatta, mutta kovasti tuomari kehui kontaktia ja sanoi, että toisella parilla esiintyminen oli kuitenkin varmempaa ja rauhallisempaa, eikä ihmekään kun kyseessä oli vanhempi pentu (10kk). Tyytyväinen olen silti. :)

Sinisten pentujen kehässä juuri juoksemaan lähtiessä räsähti ja paukahti tolkuttoman kovaa aivan pään yläpuolella, ja U veti hännän koipien väliin ja säikähti aika paljonkin - eipä ihmekään, samoin minäkin - vaikkei se normaalisti reagoi mitenkään koviin ääniin. Tuomari kannusti kaikkia koirakoita vain innostamaan ja kehumaan koiraa, että ne uskaltaisivat jälleen juosta, ja kyllä se kehä siitä lähti pyörimään, tuloksena meille SIN3 :) Aivan äärettömän tyytyväinen kyllä olen. Palkinnoksi saatiin ruusuke, Musch-koiranmakkaraa, pussi herkkuja, kumisuka ja lelu.

Näyttelytreenit

2010-05-27T17:36:00.000+03:00

Sain itseni raahattua näyttelytreeneihin, vaikka ajattelin että siitä tuskin mitään tulee ja päätin olla menemättä (kyseessä on siis maksuttomat treenit, jonne kuka tahansa saa tulla - alkujaan metsämiesten järjestämä, nykyään siellä on monia rotuja). Onneksi sain kuitenkin itseni ajattelemaan, että siksihän sinne mennään kun ei onnistu, ja se menikin aivan erinomaisesti! Toki Uudi huusi vähän aluksi, mutta lopetti kiltisti käskystä ja rauhoittui sitten lopulta. Koiria oli todella paljon verrattuna yleiseen määrään (arviolta jotain 20), ja kiersimme rinkiä "tuomarin" ja yhden kopeloitavana olevan koiran ollessa keskellä, aluksi kävellen ja koiran rauhoituttua ravaten. En olisi koskaan uskonut että Uun ravaus menisi noin hienosti! Viime näyttelyssä se ei suostunut ravaamaan juuri lainkaan (hidasteli, yritti syödä maasta jotain tai laukkasi), mutta nyt se puksutti menemään monta rinkiä kuin vanha tekijä.

"Tuomari" (on kyllä oikeastikin myöskin porkkistuomari) kehui kovasti Uudia, vaikka se toisella kopeloimiskerralla pisti ranttaliksi ilmoittaen selvästi, että minuahan ei enää mitata, ja hipelöitkin minua jo ;) Noo, harjoitusta vain.

Mukamas kiltti kamaluus

2010-05-19T19:13:00.001+03:00

Uudi on käyttäytynyt tänään uskomattoman hienosti ja uskomattoman huonosti. Sisällä olo on ollut pääasiassa hysteeristä säntäilyä, sohville hyppimistä, pöytää vasten nousemista, ihmisiä vasten hyppimistä, yksin pentuporttien taakse jätettäessä hihasta repimistä yrittäessään estää ihmisten lähdön (on joskus tietysti saanut sillä ihmiset kääntymään ja torumaan - niin ja koirathan eivät suinkaan ole joskus järjenjuoksultaan nopeampia kuin ihmiset) ja jatkuvaa haukkumista - mitä ei sentään suoraan sanottuna ole ollut noin 2-3 kuukauteen. Arh.

No pitäähän sitä kamalakin olla ettei päivän kiltteystaso nouse liian korkeaksi, sehän olisi ihan hirveää. Lenkillä U keräsi ihan uskomattoman korkeat pisteet minulta koiran ohituksesta, joka meni paremmin kuin koskaan. Kapealla jalkakäytävällä, ei minkäänlaista väistöä suuntaan tai toiseen kummankaan koiran osalta, vaan siistiä kontaktipitoista seuraamista Uudilta. En voi uskoa sitä todeksi, muistellen kamalimpia ohituksiamme: toinen koira kaukana pienenä pisteenä, huutamista, hyppelehtimistä, ylikierroksilla käymistä, jumittumista katsomaan koiraa 10min ohituksen jälkeen, loppulenkki pelkkää pelleilyä ja touhotusta. Ehkäpä sieltä teinimörköyden suosta aletaan vihdoin nousemaan. Ehkä.

Saatiin vihdoin otettua vähän kunnollista seisomiskuvaakin, vaikka U näyttääkin kovin lyhyeltä ja kulmaukset olemattomilta. Ei se oikeasti noin kulmaton ole :D

Umppalumppa lentää jonkun itikan perässä

Kuulumisia ja suunnittelua

2010-05-17T14:58:00.001+03:00

Muutenkin toiminnallisen viikonlopun (Tampereen reissu + näyttely) jälkeen mentiin vielä sunnuntaina hiekkamontuille uimaan kaverin + koiransa kanssa. Itse en uimaan uskaltautunut, mutta tulipahan Uudille kunnon kuntoilua, peuhaamista koirakaverin kanssa sekä yleistä juoksentelua ja riehumista ihan kylliksi. Epävarmuuttani pidin Uudin aluksi 15m liinassa, mutta kun se ei siinäkään yrittänyt säntäillä tiehensä, uskaltauduin päästämään sen ihan kokonaan irti. Ehkä siinä on sittenkin vähän paimenkoiran luonnetta, sillä kaverin koiran samoillessa läheisiä pusikoita, tämä kaivaa vedenrajassa ihmisten vieressä ja kerjää rapsutuksia ja pallonheittelyä. ;) Mihinkään ei lähtenyt säntäilemään tai kuljeksimaan jonkun hajun perässä, vaikkei pari kertaa käskystä heti luokse tullutkaan. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa oppimaan, kunhan itse alan rentoutua kun se on irti.

Ja tokon kanssa olen tosiaan alkanut tulla siihen päätökseen, että aloitetaan melkein alusta. Vähän harjoitellaan jotain vaikeampaa välillä mikä on sujunut, mutta pääsääntöisesti mennään helpoilla harjoituksilla ja onnistumisen tunteilla, että saataisiin molemmat vähän motivaatiota toistemme kanssa tekemiseen, ettei koko touhu mene pelkäksi komenteluksi ja turhautumiseksi. Aika nopeastihan tästä tosiaan edetään, mutta edelleenkin ihan Uudin ehdoilla. Ei verenmaku suussa ja "nopeasti äkkiä liikkeet kisakuntoon että päästäisiin kisoihin kun ikää on tarpeeksi". Koitetaan nyt ensin tehdä tämä pohjustus edes kunnolla hätiköimättä, niin eiköhän se siitä ala sujua.
Seuraavan viikon ohjelmaan taitavatkin kuulua pelkästään kontaktiharjoitukset (myös häiriössä, ettei sentäs takapakkia mennä), perusasentoharjoitukset, seuraamisharjoitukset (pääasiassa suoruus, oikeapaikkaisuus ja itse käskyn noudattaminen), luoksetulon eteentuloharjoitukset (ihan alusta alkaen, sen kanssa ollaan viime aikoina paljon tahkottu kun menee jatkuvasti vinoon), istuminen ja maahanmeno.

Myös tuota vapaana olemista (erityisesti pihassa) harjoitellaan, eli luoksetuloa, pysähtymistä ja kontaktinpitoa myös irti ollessa. Perusjuttuja.

Tampereen pentunäyttely 15.5.

2010-05-15T16:51:00.000+03:00

Ihan suht onnistunut suoritus se minun mielestäni oli (mitä nyt Uudi ei aluksi suostunut juoksemaan, haukkui vähän kehässä ja hyppäsi tuomaria vasten :D), oli tosi kuuma joten ihme että U suostui juoksemaan senkään vertaa mitä se juoksi. Jaksoi hyvin seistä, antoi kauniisti katsoa hampaat eikä hinkunut jatkuvasti toisten koirien perään. Yhteensä oli 3 porokoiraa, 1 narttu Uudin lisäksi ja tuloksena PEK2. Tuomari tosin luuli Uudin olevan aggressiivinen toisia koiria kohtaan (haukahti toiselle nartulle kun juostiin ohi ja sanoi ettei poroja ajaessakaan saa yrittää hyökätä toisten koirien päälle), mutta samapa tuo, se oli sen tuomarin mielipide. :) Seuraava näyttely onkin vasta 13.6. Tuurissa

Tuomarina oli Reino Korpela:

"Musta vaalein merkein. Ikä 7kk. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä hieman pehmeärakenteinen. Kaunisilmeinen pää, vielä hieman pehmeät korvat (luulen että tarkoitti oikeasti hieman kookkaita korvia, sillä sanoi niin mutta ilmeisesti kehäsihteeri kirjoitti vahingossa väärin). Sopiva runko jonka tulisi olla jäntevämpi. Hieman lyhyt jyrkkä lantio ja korkealle asettunut häntä. Kevyehkö raajaluusto jossa kulmaukset tulisi olla selvemmät. Hieman kiharuuteen taipuva karvapeite. Vielä pentumainen käytös."

Uudi tiirailee näyttelyn kulkua

Kehässä

Lenkkeilyä kaverin kanssa

2010-05-09T10:23:00.000+03:00

Eilen mentiin oikein pitkä lenkki ystäväni ja hänen koiransa kanssa (hoffiuros), ja Uudilla vaikutti olevan ihan uskomattoman kivaa. Lainasin flexiä ystävältä (niin, minähän en koskaan tule hankkimaan flexiä, kröhm - sellainen on jo tulossa tilauksesta), joten U jaksoi puurtaa eteenpäin kun sai mennä vähän vapaammin, eli pysähdellä ja pyrähtää juoksuun milloin itse halusi. Vapaaksi en sitä vielä(kään) uskaltanut päästää, en luota sen tulemiseen paljon yhtään tällä hetkellä.
Nuo luttasivat yhdessä jokaisessa rapalammikossa ja ojassa, joten lenkin jälkeen Uudin vaaleat merkit olivat varsin ruskeita, ja koko koira pelkkää ohutta jalkaa ja märkiä irtokarvoja. Uudi oli kuitenkin onnensa kukkuloilla, kun sai kunnolla rellestää vedessä, ja vieläpä rakastamansa koirakaverin kanssa.

Kuvia ei taaskaan tietenkään ole, mutta yhteiskuvaa Uudista ja Ronista on tulossa, kuten myös uusimmasta hankinnastani Uulle: huskyvaljaista. Kunhan tuo tuosta rauhoittuu (niin että tosiaankin juoksee itse eikä raahaudu vierellä hampaat kiinni remmissä), niin aletaan canicrossaamaan.

Ehkä siitä vielä koira tulee

2010-05-04T20:54:00.000+03:00

En tiedä onko väliaikaista mutta taas kirkastuu tämä meidän tulevaisuus, yhteistyö ja yhdessä touhuaminen.

Tällä viikolla Uudissa on tapahtunut huomattava muutos parempaan! En jälleenkään voi luvata itselleni pitkäaikaista muutosta, mutta päätän nauttia tästä ja käyttää sen hyväkseni. Koko kuluvan viikon (ja suurin osa edellisestä viikosta) meidän yhteistyömme on toiminut hyvin (eli myöskin kontakti), Uudi on näyttänyt tekevän töitä mielellään ja koittaa vähän keskittyäkin tosissaan. Enää ei ole ollut sitä olematonta haahuilua ja taivaan tuijottelua, tottelemattomuutta ja passiivisuutta. Koirien ohitukset ovat menneet pääosin hyvin (aina ei ole pitänyt/ottanut kontaktia mutta ei ole huutanutkaan), luoksetulo pääosin hyvin (koirien ollessa näkyvillä se on vähän heikohko, ja aina silloin on pitänyt lähteä toiseen suuntaan kävelemään ja innostaa kunnolla), ja Uudi on tehnyt mielellään niitä pieniä tokojuttuja joita olemme tahkonneet (mm. perusasentoa, luoksetulon alkeita, seuraamista ilman käännöksiä, kontaktia, esineiden pitoa käskystä, maahanmenoa yms) eikä ole paineistunut.

Nyt ei ole myöskään ollut pitkään aikaan sitä suoranaista uhoamista (huomion hakemista tulemalla naaman eteen haukkumaan, hyppimällä päälle, kirjaa repimällä jos esim. lukee sohvalla, tavaroiden varastelua tai ruuan varastelua kädestä) - luultavasti siksi ettei sen koskaan ole annettu saavuttaa haluamaansa näissä tapauksissa. Myöskin tottelemattomuus on vähentynyt huomattavasti (jos kutsui luokse, ehkä katsoi päälle mutta ei tullut tai juoksi luokse ja parin metrin päässä U-käännös takaisin, ja muutenkin yleistä käskyjen tottelemattomuutta), osaksi siinäkin varmasti siksi, että olemme harjoitelleet paljon etenkin tuota luoksetuloa enkä ole koskaan sallinut tottelemattomuutta, vaan olen nyt uskaltautunut vaatimaan siltä tarpeeksi (en liikaa, ettei se turhaudu, mutta sen verran kuin tiedän että se varmasti osaa).

Ehkä siitä tosiaan vielä koira tulee ;)

Ei huvita

2010-04-20T19:50:00.000+03:00

Ei taas huvita, ei. Yritettiin ottaa epätoivoista treeniä pihatiellä, ilman minkäänlaista häiriötä. Ehei, eihän meidän teiniä semmoiset kiinnosta. Sen sijaan puiden oksat kiinnostavat, maa kiinnostaa, maassa olevat lehdet kiinnostavat, läheinen metsä kiinnostaa, vaikka taivas kiinnostaa ennemmin kuin minä ja typerät herkkuni. Tämän päivän ainoa saldo oli: pilatut tokoliikkeet, loppuunkulutettu nimi, tottelemattomuusvapaus ja astetta huonompi suhde.
Jälkeenpäin varmaankin naurattaa, vaikka mahdollisimman pitkälle venytetystä pinnasta huolimatta nyt ei kieltämättä naurata (juuri edellä mainituista syistä).

Käskin sivulle (+käsimerkki): katsoo taivalle ja istuu lonkalle eteeni.
Käskin eteen (luoksetulo): istuu kauas eteen lonkalle tai tulee vinosti, löysästi ja haahuillen eteen.
Käskin seuraamaan: tulee mukana kun minäkin lähden, mutta poikittaa, menee n. puolen metrin päässä ja katselee jonnekin (mihin katosi se erinomainen seuraaminen??).
Kutsuin nimeltä (kontakti): ei mitään vaikutusta, jatkaa iloista "laallallaa" haahuiluaan.
Käsken istua: ehkä istuu - lonkalle -, jotenkuten johonkin mihin sattuu steppailun jälkeen osumaan.
Käsken ohittamaan toiset koirat/ihmiset/pyöräilijät/lapset: meinaa hypätä kaikkien päälle, huusi jollekin teinilaumalle ja säikähti pyöräilijää.

Tiedän, että olisi pitänyt lopettaa aikoja sitten eikä vain jatkaa pilaamista tai toistella tuota nimeä: olisi pitänyt yksinkertaisesti ottaa se syliin ja viedä vaikka sisälle. Teinkin lopulta niin, mutta tämä pisti lekkeriksi ja alkoi riehua ja purra. En antanut periksi, vaan pidin sen tiukasti maassa kainalossa (eli itse istuin ja tämä seisoi kainalossa), ja rauhoittuihan se lopulta. Otin nakkiseuruuta viisi askelta, että jäisi edes vähän hyvä mieli. Tuntuu vähän, ettei kyllä jäänyt oikein kummallekaan.

Luulenpa että aloitan ihan alusta, helpoimmasta mahdollisesta ja kohtelen sitä kuin se ei osaisi mitään. Pääsisi vihdoinkin loistamaan, pelkään vähän että olen vaatinut siltä nyt lähiaikoina liikaa.

Neiti Murkku

2010-04-13T19:09:00.000+03:00

Voi Neiti Murkku.
Kontakti on tylsää, nukkuminen on tylsää, makailu on tylsää, seuraaminen, perusasento ja muut tokoliikkeet ovat äärettömän tylsiä, tottelu on tylsää, omistaja on tylsä, remmissä olo on tylsää, toiset koirat ja ihmiset ihania, kaikki vähänkin erikoisempi on hirveää ja todella pelottavaa (mm. muovipussit, pienet pensaat, postilaatikot, roskikset, puusta tippunut oksa joka nojaa sen runkoa vasten, viimeiset lumipaakut jne) ja urokset ja niiden merkkaukset parasta. Mutta asiasta toiseen.

Käytiin pari päivää sitten sulaneella jääkiekkokaukalolla kuluttamassa energiaa, ja kieltämättä harjoittelemassakin. Aluksi kun päästin sen irti, ei lotkauttanut korvaansakaan huomionkiinnitysyrityksilleni. Kääntyi parhaimmassa tapauksessa kyllä katsomaan, mutta joko a. jatkoi nuuskuttelua kaikessa rauhassa b. jatkoi nuuskuttelua ja ehkä hetken päästä tuli katsomaan onko minulla jotain - jonka jälkeen pinkaisi jälleen kauemmas c. lähti juoksemaan toiseen suuntaan tai d. ehkä juoksi minua kohti, mutta kurvasi viime hetkellä pois tai juoksi komeasti ohi. Tulihan se sitten kun vihelsin ja saikin siitä huippupalkkion (sukan repimistä), mutta pinkaisi nopeasti pois. Kyllähän se siitä sitten vähitellen oli kauemman lähelläni, kun huomasi ettei sitä tosiaankaan oteta heti kiinni, vaan leikki/namien syöttely jatkuu.

Keksinhän minä sitten sen mainion konstin, jolla saada se heti tulemaan (ei vihellys, vaan saada se pysyttelemään omasta halustaan lähelläni): juoksin toiseen päähän kaukaloa, kuopsutin maahan pienen kolon ja tiputin sinne muutaman nakinpalasen. Kyykin kuopan vieressä hyvän aikaa, kunnes Uun uteliaisuus voitti ja se tepasteli katsomaan mitä löysin. Hihkaisin heti innoissani, että katsopas mitä täältä löytyi, ja annoin sen syödä nakit. Sehän alkoi pysyä hyvin lähettyvillä! Palkkasin jatkuvasti kontaktista ja lähietäisyydellä olemisesta, ja heti kun aloin kaivaa kuoppaa, se suorastaan lensi luokseni (ja annoin sen suurimmaksi osaksi ottaa nakit kuopasta). Minä, Suuri Metsästäjä ja Ruuanlöytäjä olin ilmeisesti ansainnut nimeni Uudin mielessä. ;D

Siitä kun se sitten rauhoittui, niin tulihan se sitten siliteltäväksi ja kyhnytettäväksi, kun alkoi uskoa, ettei se ole luvattomasti vapaana, minulla ei ole syytä yrittää ottaa sitä kiinni ja lähellä pysymiseni on ihanaa.

Kuvia ei ikävä kyllä ole, mutta tässä Uudi rapatassu lenkiltä:

Tokotreeniä pihalla

2010-03-31T20:25:00.000+03:00

Ulkona oli niin uskomattoman hieno ilma, että olihan se pakko mennä vetämään ulos kevään ensimmäinen kunnollinen pihatreeni (pihatiekin oli sulanut). Vähän matkan päässä oli aika roimaa häiriötä (jotain poikia mopoineen), joka aluksi häiritsikin ehkä vähän liikaakin, mutta kun ne siitä häipyivät saatiin treeni käyntiin.

Aloitettiin perusasennon harjoittelulla, pääasiassa sen suoruudesta, nopeudesta ja varmuudesta mistä alkuasennosta tahansa. Meni hyvin, siihen ei tarvitse enää kuin ihan pikkuisen käsiavun, ja eiköhän sekin saada häivytettyä pian pois. Ainoastaan kauempaa sivulta siirtyessä U tulee aina istumaan vinoon, mutta on jo oppinut hieman korjaamaan sitä itsekin. Eiköhän se siitä ala sujua, sillä tiiviys ja kontakti ovat jo varsin hyvällä mallilla.

Luoksetulon eteen istumiseen tarvitaan vielä suuri käsiavuste, aika paljon vartaloapuja ja Uudi täytyy kutsua läheltä. Tein toistoja aika paljon, 5, mutta siitä huolimatta sen vire säilyi yllättävän hyvin. Palkkasin sen heittämällä namit saalistettavaksi.

Ja sitten se seuraaminen. En suoraan sanottuna tiedä mitä olen tehnyt saadakseni sen noin hyväksi, mutta se on erinomaista. Uudi lähtee perusasennosta, käteni on jo sivulla (ei enää taskussa tai syöttämässä sille nameja, kuten vasta vähän aikaa sitten) niin ettei se rohmua sitä koko ajan - itse asiassa ei ollenkaan, kontakti on erinomainen, motivaatio on erinomainen. En ole mielestäni palkannut sitä mitenkään erityisesti seuraamisesta (jopa istumisestakin enemmän, mutta istuminen on selvästi enemmän pakollisen näköistä), mutta mitä kauemman sitä seurautan, sitä korkeammaksi sen vire kasvaa. Juuri tästä syystä en voikaan seurauttaa sitä vielä pitkiä pätkiä ilman että rauhoittelen sitä, tai se alkaa poikittaa ja hypellä.
Kuitenkin tein tänään vain kaksi toistoa ja molempien toistojen mitta oli noin 5-6 askelta, sekä palkitsin sen lopuksi ruhtinaallisesti. En voi todella uskoa että seuraaminen on noin hyvällä mallilla.

Treenin lopuksi U "karkasi" vetämään pienen kunniakierroksen, mutta ei siitä katastrofi syntynyt, olin jo vapauttanut sen ja se tuli heti vihellyksestä.

Sisällä otimme vielä kaksi lyhyttä kapulanpitoharjoitusta, erinomaisin tuloksin. Otti heti kiinni, piti niin kauan kunnes vapautin (4s), ja luovutti kiltisti.

Kaapelitehtaan pentunäyttely

2010-03-29T18:50:00.000+03:00

Uudin ensimmäinen näyttely on nyt ohitse, hienoin tuloksin: KP ja ROP-pentu, vaikkei ryhmäkehässä sijoitusta tullutkaan. Kokonaisuudessaan olin silti erittäin tyytyväinen Uun suoritukseen, sillä kaikesta hälinästä ja vieraista koirista huolimatta se ravasi oikein kauniisti ja seisoi ryhdikkäästi ja kauan paikoillaan, ja antoi tuomarin katsoa hampaat mukinoimatta. Tuomarina oli Ulla af Heurlin:

Hyvätyyppinen, erittäin iloinen pieni narttu. Viehättävä pää. Leikkaava purenta. Hyvä runko, erinomainen eturinta. Oikeamittainen kaula. Sopusuhtaiset raajat ja kulmaukset. Tasainen ravi. Kyynärpäät hiukan löysät. Oikea-asentoinen häntä. Hyvä turkki. Ryhdikäs esiintyminen.

Pentukurssin viimeinen kerta eli keskustalenkki

2010-03-14T08:24:00.000+02:00

Viimeinen kurssikerta huipentui Seinäjoen keskustassa kierrettyyn lenkkiin (mukana sekä penturyhmäläiset, yksi aktivointiryhmäläinen ja kaksi koirakkoa rähinäryhmästä). Luulin, että lenkistä tulisi tämän maalaispiskin kanssa ihan katastrofi, mutta päinvastoin! Tämä kulki siellä kuin paikan omistaja ja kuin olisi kiertänyt siellä koko ikänsä. Ei vetänyt yhtään, ei poukkoillut, ei hinkunut vastaantulevien luo (mentiin kaikkien ohi pitkällä remmillä) vaikka yleensä se ei parempaa tiedäkään kuin vieraat ihmiset, ja suhtautui muihin koiriin upeasti. Yhtä rähinäryhmäläistä pelkäsi ja sille murahteli jos tuli liian lähelle, mutta muita vain nuuskaisi ja toisen penturyhmäläisen kanssa olisi ollut mahtavaa leikkiä. Upea Urkki!

Voi turhautus...

2010-03-06T16:58:00.000+02:00

Uudi on osannut tänään olla ihan suunnattoman rasittava... Olen nukkunut kolme yötä ihan olemattoman huonosti, pinna muutenkin kireällä ja tietenkin tuo on sitten ihan hermona. Sen ihmistenlukemisvaihteen voisi joskus kääntää pois toiminnasta, kiitos.

Luulin jo, että se osaa. Luulin jo, että sillä on keskittymiskykyä. Luulin, että olen kouluttanut sitä tietyssä häiriössä tarpeeksi, niin että se osaa jotain. Luulin, ettei tämä olisi taas tällaista takkuamista.
Sisällä se vain tepastelee ympäriinsä, ei jaksa keskittyä mihinkään, järsii vain sohvanjalkaa, pöydänjalkaa, hyppii sohville yms - mitä ei ole tehnyt aikoihin. Lenkkeilystä taas ei viitsi edes puhua: ihmisten ohitus oli jotain niin karmeaa (haukkui, riuhtoi remmissä, pyöri, hyppi, yritti päästä luo), koirien ohitus tasan yhtä kamalaa (jossakin vaiheessa se meni meillä niin hyvin, mutta koskaan ei ilmeisesti saisi luottaa siihen, että se osaa jo), se veti remmissä, mitä ei sentään ole melkein koskaan tehnyt, poukkoili tien toiselta puolelta toiselle, ei lenkin aikana vilkaissutkaan minua (Sanoi sen "Uudin" kerran tai kaksisataa kertaa, iloisesti tai käskevästi, tai vaikka sanoin "hyvä" ja yritin innostaa sitä. Ei, minä likka se tuijottelen kuvittelemiani lehmiä tuolla puussa.) eikä totellut pienintäkään käskyä (ei edes istu-käskyä, joka on meillä vahvin ja toimii - yleensä - jopa koirahäiriössä). Yritän olla optimistinen ja sanoa, ettei se mitään, joskus on tällaisia päiviä. Silti olen ihan sanoinkuvaamattoman turhautunut.

Ja mikä pahinta, unohdin jo toista kertaa pyytää siltä kontaktin ennen kuin poistumme pihasta... Hyvin menee, juuri näin ne asiat pitää hoitaa.

Tiputuksessa

2010-03-04T15:55:00.000+02:00

Aamulla noin klo 5 aikaan Uudi oksensi ensimmäistä kertaa, josta en kummemmin huolestunut, koirathan oksentelevat silloin tällöin. Noin tunnin päästä Uudi kuitenkin oksensi uudelleen, ja pian jälleen kerran. Annoin hieman riisiä ja kanaa (ajattelin oksentelun olevan maha tyhjänä-oksentelua, sillä se oksensi vaahtoa), jota ei paljon edes syönyt, mutta jotka tulivat saman tien ylös. Paastopäivä siis.

Aloin kunnolla huolestua, kun vesi ei maistunut, oksentelu jatkui ja koveni, U vaikutti ihan nuutuneelta ja se vain makasi levottomana. Soitin eläinlääkärille että mitä pitäisi tehdä, ja ehdottivat Nutrisalin hankkimista ja lisäämistä veteen. Hainkin Nutrisalia ja takaisin tullessani se vaikutti hieman pirteämmältä - kunnes pian taas oksensi. Vesi ei meinannut kelvata millään, joten se piti tunkea suuhun väkisin ruiskulla. Koko aamupäivä meni ohjelmalla nukkumista-oksennus-vettä-nukkumista-oksennus-vettä. Lopulta hain apteekista maitohappobakteereita, josko ne hieman helpottaisivat mahan toimintaa. Lähdettiin kuitenkin menemään päivystykseen, kun aloin tulla huolesta hulluksi.

Päivystyksessä sanottiin, että ei ole mitään hätää vaikka apaattinen onkin, totta kai se hieman on kun on koko aamun oksentanut, ja iho palautui normaaliksi heti sitä nostettaessa. Laittoi Uun kuitenkin hetkeksi tiputukseen, antoi oksennusestolääkkeen ja tunnusteli mahan, katsoi kurkkuun ja mittasi kuumeen, mutta mitään ei löytynyt. Ehdotti vain jonkinlaista virusta suolistossa, joka menisi ohi muutaman päivän sisällä. Siihen asti oksennusten mukaan paastoa, vähän riisiä/riisin keitinvettä/raejuustoa/piimää.

Kovasti se tiputuksesta piristyikin. :) Lääkärin mukaan voi nukkua suurimman osan iltaa (ei ihme, ei ole tänään yhtään nukkunut, oksentanut paljon ja kävi vielä eläinlääkärissä), ja nukkuu juuri nytkin. Kuitenkin on nyt nukkuessaan valppaampi ja havahtuu koviin ääniin ihan pää pystyyn asti.

Pieni toipilas

Pentukurssin 3.tunti

2010-02-28T16:43:00.000+02:00

Viikko sitten pentukurssia ei pidetty pakkasten takia, joten tänään (eilen oli myöskin pentukurssin oikea tunti) menin aktivointiryhmäläisen kanssa kentälle korvaamaan tunnin. Ja kuten edellisestä kerrasta huomasinkin, koira ei ole kone - ei todellakaan. Tänään se taas käyttäytyi kuin unelma, vaikka oli ennestään tuntematon koira kentällä. Katsoi minua koko ajan (jopa tauoilla meinasi, vaikka olisi saanut vähän rauhoittua ja nuuskia lumipenkkoja), odotti jatkuvasti lisää tekemistä ja seurasi liikkeitäni tarkasti. Harjoiteltiin maahanmenoa, istumista eteen ja sivulle (ei perusasentoon, vaan ihan tavallisesti sivulle), pysähtymistä vauhdista, sekä seuraamista. En voi edes sanoin kuvailla miten hyvin seuraaminen meni! Ohjaajakin kehui, että ainoa millä sen hienon kontaktin saisi katkeamaan, olisi jos tulisi siihen meidän väliimme ;D Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, koskaan aikaisemmin emme ole tehneet noin pitkää seuraamista - vieläpä aivan valtavassa häiriössä (kaksi vierasta ihmistä, vieras leikkivä koira ja palloja). Välillä se meinasi jäädä katselemaan toisen koiran leikkimistä, niin nopeutin vain omaa kulkemistani, ja se suorastaan lensi sivulleni ("Minuahan ei jätetä!"). Harmi kun en saanut kuvia.

Ainoa ongelma tuossa seuraamisessa on enää se suoruus (innostuessaan alkaa poikittaa, jolloin pitää vähän toppuutella) ja se, että minun pitää saada käteni siihen sivulle, ja U pitäisi silti kontaktia. Nyt se taskussa, sillä muuten Uudi vain nyhertää sitä eikä vilkaisekaan silmiini. No, eihän meillä vielä ole mikään kiire (vaikka sitä pitää kyllä harjoitella ettei jää päälle), tuo seuraaminen kelpaa kyllä tuollaisenaan ihan peruselämään.

Pentukurssin 2.tunti

2010-02-28T16:32:00.000+02:00

Huomaa kyllä ettei koira ole mikään kone, eikä aina voi onnistua - tästä kerrasta tuli melkein pelkkää pelleilyä. Mukana oli parhaimpia nameja ja olin yrittänyt rauhoittaa sitä, harjoitella vähän kontaktia ennen toisen koiran tulemista, mutta ei - neiti sanoi, että tänään minua ei kiinnosta, tänään en halua katsella sinua ja namejasi, tänään nuuskin maata ja haukun toiselle koiralle. Ja turha yrittää syöttää niitä herkkuja, eivät ne minua kiinnosta enkä halua niitä. Kyllähän se söi jos kirsuun tuuppasi, mutta muuten edes "hyvä" ei saanut aikaan minkäänlaista reaktiota. Ilmeisesti Uun mielestä maahan oli kaatunut biojäterekan lasti tai vähintään siinä oli kahden metrin syvyyteen kaivettu hirvi (joka oli pakko paikantaa ja yrittää repiä ylös).

Saimmehan me vähän aikaankin, ei kyllä edistytty, mutta sain sen tajuamaan että tänne kentälle on tultu tekemään töitä - minun kanssani. Otettiin ihan helppoja istumisharjoituksia sekä pientä seuraamista, eli normaaleja kontaktiharjoituksia. No, näin tällä kertaa ;)

"Turhaa" aktivointia

2010-02-25T13:53:00.001+02:00

Tänään harjoiteltiin pääasiassa kaikkea turhanpäiväistä ja pelkästään aktivoivaa, sillä en jaksa keskittyä tänään tokoon tai johonkin erittäin tärkeään (luoksetulo, ohitusharjoitukset, seuraaminen häiriössä yms) ja Uudi kaipaa silti aktivointia. Opetin sille siis vähäsen vilkuttamista, tassun antamista ja leikkimielistä noutoa + käskystä irrottamista (no joo irrottaminen on kyllä hyödyllistä). Minä laiskamato en jaksanut edes kaivaa naksutinta esiin, mutta siitä huolimatta (hyvä-sana merkkaa samaa kuin naksautus) se oppi sekä vilkuttamisen että tassun annon oikealla ja vasemmalla. En ruvennut liittämään käskysanoja (vielä ainakaan), koska ne toimivat ihan hyvin käsimerkeillä ja saavat toimiakin.

No kai se on pakko myöntää, että kyllä sitä tokoakin tuli lopulta harjoiteltua (ja luoksetuloa tietenkin, kun käytiin pihalla), erinomaisesti vieläpä! Ilmeisesti siihen pitääkin suhtautua vähän asenteella "kokeillaan nyt vähän tätä tällä tavalla" eikä niin vakavasti, että nyt tehdään juuri näin ja edetään näin paljon. Tänään kokeiltiin ainoastaan perusasentoa ja houkuttelun poistamista. Onnistui hyvin! Pieni käsiapu pitää edelleen olla, mutta sen namin ei tarvitse olla siinä käsiapu-kädessä juuri silloin. Palkkasin kylläkin vasemmalla kädellä, mutta vasta kun oli katsonut silmiin.

Vapaa neiti

2010-02-18T16:44:00.001+02:00

Uudi on nykyään yhä enemmän ja enemmän vapaana! Se on alkanut oppia jo aika paljon, käyttäytyy ihan rauhallisesti ulkonakin ja antaa ottaa kiinni (eikä riehaannu heti kun on vähänkin irti), sekä myöskin tulee luokse koko ajan paremmin. Ollaan nyt oltu pihalla todella paljon kokonaan irti, eikä liinan laahatessa perässä. Ohi on tullut niin autoja, kävelijöitä kuin hiihtäjiäkin, mutta ei ole pukahtanutkaan ja tullut hienosti luokse (eikä edes yrittänyt ennen luoksetuloa pyrkiä niiden luokse, mutta kutsuin kuitenkin varmuuden vuoksi). Helpottaa huomattavasti pissatusta kun irti olosta ei tarvitse tehdä niin hirmuista numeroa (ei tarvi olla taskut täynnä parhaita nameja, palloja, motivointipatukoita, vinkuleluja sun muita, vaikka edelleen tietenkin lähellä pysymisestä ja luoksetulosta palkkaan), eikä aina tarvitse takuta remmin kanssa. Ja ulos ei tarvitse jäädä asumaan ja leikkimään, vaan hoidetaan vain asiat ja mennään sisälle.

Irtonainen Uudi

Tällainen päivä tänään.

2010-02-15T21:14:00.000+02:00

Ajattelin pitää tänään Uudia oikein kunnolla vapaana nurmikentällä, jossa on lunta miltei polveen asti, että Urkki saisi oikein kunnolla liikuntaa. Mentiin pitkä matka kentälle, mutta mistään ei sitten tullutkaan mitään ja lopputuloksena en päästänyt sitä ollenkaan irti;
1. Se ei suostunut menemään umpihankeen, vaan juoksi koko ajan jälkiäni pitkin tielle.

2. Kontakti oli aivan hukassa - tai no ei mistään kontaktista voi puhuakaan, huiteli jo remmissä itsekseen siihen malliin että päätin olla päästämättä irti remmistä.

3. Se ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisia sanoja kuin odota, ei sinne, Uudi (tänne), mennään, tule tai sen paremmin vihellystäkään. Ehkä se on tuo tuuli kun puhaltaa noihin korviin niin ettei mitään kuule.

4. Se sai penturaivareita aika tiuhaan tahtiin, vaikkei ole saanut niitä yli kuukauteen (juoksee aivan täysiä, ei kuule eikä näe mitään, ei anna kiinni, juoksee vain niin kovaa ja kauas kuin jaloillaan pääsee, haukkuu, ärisee itsekseen, pyörii ja hyörii ja vielä vähän juoksee), enkä enää koskaan päästä sitä irti silloin.

Juoksentelin sen kanssa siis remmissä vähäsen, ja kyllä se aika uupuneelta loppujen lopuksi kuitenkin vaikutti (nukahti heti kun päästiin kotiin). Korvatkoon tuo ja pitkä remmi tämän päivän vapaana juoksemisen.

Ja kai sitä jotain positiivista pitää kuitenkin ajatella. Onhan se ollut tänään todella nätisti ja rauhassa sisällä, viihtyi yksin todella kauan siankorvan parissa (vapaana talossa vieläpä eikä pentuporttien takana!), melkein kaikki kävelijöiden, koirien, pyöräilijöiden ja sauvakävelijöiden ohitukset menivät hyvin, ainoastaan pari kävelijän ohitusta meni plörinäksi, ja vein sen vapaana kuitenkin pissalle - eikä lähtenyt mihinkään, tuli sisään, ei innostunut. Riiviö-enkeli-Uudi.

Vapaana kurvailua

Pentukurssin 1.tunti

2010-02-13T14:16:00.000+02:00

Erittäin tyytyväinen olen jo ensimmäisen kurssikerran jälkeen!

Kurssilla oli meidän lisäksemme vain yksi koirakko, mutta sehän ei haitannut, päinvastoin: häiriötä on, mutta ohjaaja ehtii silti keskittyä paljon molempiin koiriin, kun ei ole 10 koiran ryhmää pyörimässä ympärillä. Harjoiteltiin nyt lähinnä ihan perusjuttuja, eli kontaktia, kontaktia liikkuessa (elikkäs ihan vapaamuotoista seuraamista), istumista ja pari kertaa hieman maahanmenoakin. Uudilta sujui kaikki varsin mainiosti, mitä nyt meinasi hinkua toisen koiran perään ensin jatkuvasti. Kyllä se sitten hyvin lopulta sujui, ja sain Urkkiin erinomaisen kontaktin. Meidän yhteistyötämme jopa kehuttiin :D

Nyt vain sitten metsästämään yhä enemmän koiria ulkoa ja harjoittelemaan ohituksia ja kontaktia häiriössä.

Blarh.

2010-02-10T14:44:00.000+02:00

Tuntuu että olemme menneet tänään pelkkää takapakkia. Ajattelin tänään oikein kunnolla treenata sen kanssa, mutta jätin sitten homman ettei kaikki jo opittu vääristyisi, yritetään sitten toiste paremmalla onnella.

Perusasento tahtoisi mennä nyt vain ja ainoastaan vinoon, eteentulo vielä vinompaan (ja tosiaan aivan järkyttävän vinoon), luoksetulo on hidasta ja halutonta (itse hihkun pihalla kuin heikkopäinen, heittelen nameja ja heiluttelen motivointipatukkaa, tämä lönkyttää hitaasti viereeni ja jää siihen katsomaan kuin typerää), tosin onneksi silti tulee ihan ok, jos ei ole suurta häiriötä. Seuraaminen olisi ihan ok, yritettiin ohittaa jotain vanhaa muoria sauvojen kanssa, mutta eihän siitä sitten hyvästä alusta huolimatta mitään tullut, koska mummo alkoi leperrellä tälle ja hihkua onnessaan -> tämä menee sekaisin ja unohtaa täysin minut ja namini. Huoh.
Myöskään minkään esineen suuhun ottaminen ei kiinnostaisi sitten yhtään, laitan sen vain hampaiden vaihtumisen ja kulmahampaiden heilumisen piikkiin. Yritetään sitäkin sitten myöhemmin, eikä tuollaisella asialla nyt mitään kiirettä ole.

Mutta se pahin, missä on ongelmia (vai luulo-ongelmia?), on vapaana pitäminen. Haluan pitää sitä vapaana niin paljon kuin mahdollista, haluan etten tarvitse jokaiseen pikkumatkaan remmiä. Aion pitää sitä vapaana, se on periaate. Ja periaatteesta pitää pitää kiinni. Ongelma siinä onkin, etten paljon uskalla. Uskallan kyllä päästää remmistä irti joissakin tilanteissa (pihalla, pihatiellä, joillakin pikkuteillä), eikä siinä ole mitään ongelmaa, mutta kun pitäisi irrottaa remmi pannasta -> stressaan ja sekoan huolesta niin, etten voi enkä uskalla melkein missään sitä päästää. Se on kerran juossut pihalla ollessaan pihatielle, ei autotielle mutta kuitenkin kauemmas, eikä tullut kutsusta -> en uskalla pitää sitä enää pihalla irti, jos sillä on vähänkään energiaa. Se ei ole pari kertaa antanut kiinni vapaana ollessaan kun innostui -> en uskalla päästää sitä enää irti, ja siellä missä päästän (pellot ja metsät, sielläkin koska lunta on niin paljon että saisin sen juosten kiinni), otan sen heti kiinni jos se innostuu. Totta kai se seuraavalla kerralla juoksee innostuessaan kauemmas, koska minähän otan sen kiinni. Mmmrrrh.
Joskus vain tuntuu, että on turha stressata, eikä sitä tarvitse vielä irti pitää kun se ei ole täydellisesti hallinnassa (se kyllä juoksee ihmisten/koirien/vaikka auton luo, ei välttämättä anna kiinni, voi juosta kauaskin), vaan harjoitella nyt hihnassa luoksetuloa ja muiden ihmisten/koirien huomioimattomuutta, ja päästää vasta sitten. Mutta sitten se sekoaa onnesta kerrankin vapaaksi päästessään ja juoksee jonnekin. Hankalaa.

Onneksi seuraavana lauantaina on pentukurssin ensimmäinen tunti, että voi vähän tuota toisten koirien huomioimattomuutta harjoitella.

Koiranäyttelyssä

2010-02-06T13:46:00.000+02:00

Käytiin tänään katselemassa ja ihmettelemässä Laihian ryhmänäyttelyssä (oli muistaakseni ryhmät 5, 6, 7 ja 8), vaikkei Uudilla vielä ikää osallistumiseen riitäkään. Ei nähty yhtäkään porkkista, mutta muita koiria senkin edestä; etenkin karjalankarhukoirat, kultsut ja perrot olivat Uudin mieleen, vaikka ensin piti vähän pöhistä ja aristella. Huomasi se sitten, että eivät ne päälle rynni vaikka vauhdilla ohitse menevätkin.

Kuvia ei saatu, mutta toimi tämä ainakin hyvänä harjoituksena tulevaan Helsingin pentunäyttelyyn, jonne ollaan seuraavaksi suuntaamassa. Paljon pitää vielä kyllä harjoitella, käydä tuollaisissa vilkkaissa paikoissa ja parannella meidän kontaktia, mutta eiköhän se tuosta ala sujua, että kehdataan mennä.

Pienimuotoista tokotreeniä

2010-02-01T16:53:00.000+02:00

Harjoiteltiin tänään sitten oikein kunnolla tokoa (silti ihan pennun ehdoilla ja pidettiin taukoja), kun tuntui tuota virtaa riittävän ihan loputtomiin asti eikä pienet yksittäiset harjoitukset tuntuneet missään, vaan kerjäsi vain lisää.

Ensin otettiin hieman perusasentoharjoituksia, jotka sujuivat mielestäni varsin mallikkaasti. Ohjasin sen vielä pienellä kädenliikkeellä sivulle (tätä ollaan vasta häivyttämässä) samalla kun annoin käskyn, ja palkitsin 3 kertaa kontaktista kun oli sivulla. Hyvin katsoi palkkausten välillä koko ajan minua, ja loikkasi vapautuksen jälkeen automaattisesti sivulle tuijottamaan minua. Pitihän siitä uudelleen palkata kun meni niin hienosti. ;D

Jatkettiin sitten eteentulon harjoitteluun, joka meni ihan uskomattoman hienosti. Täytyy myöntää etten ole koskaan koettanutkaan aloittaa eteentulemista niin että itse istuisin ja Uudi voisi kunnolla paineistumatta tulla todella lähelle, vaan olen suoraan ohjannut sen eteen seisoessani. Ei tunnu kyllä minkäänlaista paineistumista, tulee ihoon kiinni vauhdilla, röyhkeästi ja jää katsomaan minua kunnes annan namin. En vaatinut vielä kunnon kontaktia, vaan palkkasin sitä jatkuvasti sen ollessa oikealla paikalla.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin imutusseuraamisella, joka meni ihan ok. Lähdettiin perusasennosta. Eihän tuo tietenkään ole vielä mikään lopullinen, mutta saisi kyllä olla hieman tiiviimpi ja suorempi, joten treenattiin etenkin tiiviyttä (pidin nakkia ihan kiinni minussa) paljon. En ole vielä vaatinut kontaktia, mutta pitäisi varmaan pikkuhiljaa koettaa ilman imuttamista ettei jumiuduta tuohon samaan vaiheeseen ikiajoiksi. Ihan suoraa mentiin, tulkoon käännökset sitten myöhemmin.

Ei nyt ole seuraamista mutta ollaan juuri lähdössä

Vähän myös harjoiteltiin maahanmenoa, joka on ihan alkutekijöissään. Olen vasta saanut sen lonkalle makaamaan menemisen/lonkalle tipahtamisen pois, joten en ole paljon muuhun keskittynytkään. Menee maahan vasta ihan täydestä käsiavustuksesta (ja vain edessä), olen vasta käskyä lisäilemässä eikä pysy kovinkaan kauaa (ja nousee jos nousen seisomaan). Tätä pitää harjoitella vielä paljon.

Iloiseksi lopetukseksi tehtiin muutama istumisen harjoittelu, koska se menee aina hyvin. Istutin eteen, oikealle sivulle, taakse ja vinosti eteen. Istui hyvin ja nopeasti (ja piti jopa kontaktia koko ajan :D). Sai nousta vasta vapautuksen jälkeen, mutta en pitänyt paikallaan kuin pari sekuntia.

Iloinen loppuleikki

Luoksetuloharjoituksia

2010-01-31T09:01:00.000+02:00

Löysin tällaisen yhdestä lehdestä (amerikkalaisen poliisikoirankouluttajan Steve Whiten nyrkkisääntö) ja ajattelin soveltaa sitä meihinkin, sillä tämän avulla on huomattavasti helpompaa suunnitella missä harjoitella noita luoksetuloja ja saa vähän tavoitetta.

Eli tavoitteena on, että koira oppii tulemaan luokse käskystä ainakin näissä 20 paikassa ja näiden 20 häiriöiden alaisuudessa. Laitan tähän mitä olemme jo harjoitelleet, mikä toimii ja mikä ei, ja tyhjäksi jätän ne mitä emme ole vielä kokeilleet.

20 ERI HARJOITTELUPAIKKAA

1. olohuone - toimii
2. keittiö

3. makuuhuone

4. eteinen - toimii

5. oma piha - toimii suht. hyvin, pitää vielä harjoitella

6. lenkkimaaston loppupää - pitää vielä harjoitella, aika nihkeää luoksetuloa

7. katu - jos on oma katu niin toimii

8. vilkkaasti liikennöity tie

9. kauppakeskuksen parkkipaikka

10. avara pelto - toimii

11. juna-asema

12. koulutuskenttä

13. talli

14. lenkkimaaston keskivaihe - aika nihkeästi tulee mutta tulee kuitenkin

15. koirakaverin piha - toimii jos ei ole koirakaveri pihassa

16. koirakaverin asunto

17. ostoskeskus

18. kauppakeskuksen oven seutu

19. lenkkimaaston alkupää - toimii jos ei ole muuta häiriötä

20. koirapuisto

20 ERI HÄIRIÖTÄ

1. perheenjäsenet - en ole paljon koettanut mutta toimii

2. perheen muut koirat

3. perheen muut eläimet

4. ohi kulkevat autot - toimii

5. ohi kulkevat ihmiset - toimii jos ovat tarpeeksi kaukana

6. pyöräilijät - ei toimi

7. rullaluistelijat

8. lapset - toimii

9. pyörätuolilla kulkeva ihminen

10. kytketty vieras koira - toimii

11. hevoset

12. lehmät

13. bussi - toimii

14. juna

15. metro

16. lentokoneet

17. irti oleva koira - ei toimi

18. juoksevat ihmiset - ei olla taidettu kokeilla mutta ei toimi

19. lentävä pallo - ei olla kokeiltu mutta tiedän tästäkin ettei toimi vielä

20. useita irti olevia tuttuja koiria - toimii suht. hyvin

Tästähän sai paljon hyvää tietoa Uudista ja huomasi vähän missä toimii, missä ei ja mitä asialle pitäisi tehdä (harjoittelun lisäksi)! Pitää myös miettiä miksei lenkkimaaston loppupää toimi yhtä hyvin kuin alku.

Innokas luoksetulo eteisessä

Tulisi jo kevät

2010-01-30T11:41:00.000+02:00

Sitä todellakin kaivattaisiin. Helpottaisi huomattavasti ulkona harjoittelemista, nyt namit joko lentelevät hanskoista kaikkialle muualle paitsi koiran suuhun, tai sitten ilman hanskoja kädet ovat ihan kohmeessa (jeess täällä jälleen -20 pakkasta). Eipä auta kuin harjoitella sisätiloissa, mutta eipä sekään mitään auta ulkona toimimiseen.

No ollaan me kyllä jotakin aikaankin saatu. Luoksetuloa on hyvä harjoitella ulkonakin lelun avulla, se kun pysyy käsissä vaikka olisi hanskatkin, ja myös perusasentoa ollaan petrattu sisällä, peilin edessä että näkee vähän miten se istuu (hienosti suorassa ja varpaat minun varpaideni tasalla). Maahanmeno on aika koomisen näköistä jos Uudi istuu, se nimittäin vain vetää etutassut alta ja pamahtaa maahan. :D No hyvä että innostusta ja vauhtia tekemiseen löytyy.

"Anna se nami jo kun kerran menin maahan"

Tästä se lähtee

2010-01-30T08:15:00.000+02:00

Sain nyt viimeinkin aikaiseksi tehdä kunnollisen blogin, ja tänne sitten tulee rustailtua kaikkea Uudin peruselämästä, erikoistapahtumista ja tokotreenauksesta, ja se toimii samalla itselleni pienimuotoisena treenipäiväkirjana.
Uudi Petsiessä