1. Uudi on syntynyt 28.9. Kotkassa, joka on siis 6h ajomatkan päässä kodistamme, eli ajoimme ensin yhteensä 12h mennessämme katsomaan pentuja ennen ostopäätöstä ja toiset 12h kun haimme sen. Yleensä en tykkää pitkistä ajomatkoista, mutta jostain kumman syystä kumpikaan matkoista ei tuntunut miltään ;D
2. Uudi ei vastaa oikein minkäänlaista lapinporokoiran määritelmää, etenkään rotumääritelmää, miltään osiltaan. Joo, väri ja koko on juuri sopiva, mutta muuten se ei ole kyllä lukenut millainen sen "pitäisi" olla - ulkonäkö on se H (karvaton rimppakinttu) ja luonne on juuri päinvastaista kuin "pidättyväinen, tasapainoinen, rauhallinen, nöyrä ja suht. pehmeä"
3. Toisaalta en hakenutkaan pentuetta valitessani mitään näyttelytähteä vaan suurella todennäköisyydellä tervettä ja tervepäistä harrastelukaveria.
4. Uudilla on myös ylisuuret ja todella kaukana toisistaan olevat korvat - sanon aina että puolipystyt sivullepäin.
5. Se örisee. Hyvin paljon. Ja mörisee, ölisee, narisee ja naukuu. Aina. Ja täytyy myöntää, että olen varmasti lisännyt sitä vahingossa tai vähemmän vahingossa. En vain voi sille mitään, koska se on niin älyttömän suloista! Eikä se itse asiassa haittaa yhtään, koska se ei hae sillä huomiota tms (tai en kyllä tiedä - kieltämättä usein kiinnitän siihen huomiota kun se örähtelee). Se örisee kun tulen kotiin, mörähtää tyytyväisenä aina kun vaihtaa makuuasentoa tai menee makuulle, narisee kun yöllä vaikkapa osun siihen jalalla kun se nukkuu, örisee hyyyvin pitkään venytellessään, örähtelee rapsuttaessaan korvaansa tai kun niitä puhdistaessani hieron sen korvia jne. Aina. Ja joskus örisen sille takaisin, jos se onnistuu olemaan ihan liian suloinen :D
6. U myös haukkuu usein. Siitä en tykkää enkä sitä ainakaan yritä vahvistaa, vaan mahdollisimman paljon pienentää. Kyllä se nykyään haukkuu vähemmän kuin pentuna, mutta vieläkin on parantamisen varaa. Eniten se varmaankin haukkuu vieraiden tullessa kotiin (ei hauku ovikellolle, vaan haukkuu ja ketkuttaa (= pyörittää häntää niin tarmokkaasti että heiluu kokonaan muutenkin) vasta kun ne vieraat ovat sisällä. Äärimmäisen ärsyttävää, jota yritän kitkeä pois.
7. U haukkuu myös joskus leikkiessään toisten koirien kanssa, mutta yleisimmin vain jos niitä on useampia. En tiedä yrittääkö se jotenkin paimentaa (joskus juosten kaartelee vain ympärillä ja räkyttää), saada huomiota jos muut leikkivät enemmän keskenään vai haukkuuko se vain kiihtymyksestä. Ärrsyttävää. Olen yrittänyt komentaa maahan kun se kiihtyy liiaksi, mutta se jatkaa huutamista makuullakin ollessaan.
8. Parhaiten herkkuna Uudille toimii varmaankin kissanruoka ja maksamakkara + se yrittää himoita myös kovasti tonnikalaa.
9. Lempinimiä sillä on useampia, mitkä enemmän ja mitkä vähemmän käytössä: Urkki, Urpo, Susi, Susipää (käytän enimmäkseen kun se on hyvin rasittavalla päällä tai tekee jotain idioottimaista), Kettu, Untamo, Ursula, Uke, Uupertti...
10. Itse asiassa Urkkia ja Urpoa käytän aika usein, koska minulla on sille luoksetulokäskynä/kontaktikäskynä ihan vain Uudi. Vihellys on se ns. hätäluoksetulo jonka ainakin pitäisi olla se jolla se varmasti tulee kauempaakin.
11. U rakastaa ihan hulluna muita koiria ja myöskin ihmisiä.
12. Se osaa parhaiten varmaankin vilkuttaa. Hehheh, hyvin hyödyllistä. 
13. Uudi on yli kuukausi sitten leikattu ja se tiputti juuri ihan kaiken karvansa. Nyt se näyttää working kelpieltä oudolla hännällä ja ketunkuonolla.
14. Ja sitä on ihan kelpieihmisten toimesta luultu kelpieksi. Useimmiten sitä luullaan myös pieneksi pennuksi (saksanpaimenkoiran pentu-veikkaus on varmaan yleisin) ja kysellään onko se "lyhytkarvainen lapinkoira".
15. Ja se on kyllä ihan olemattoman lapsellinen kakara. Se vain säheltää ja höskää ympäriinsä, ei osaa keskittyä kunnolla edes syömiseen eikä todellakaan puolusta mitään ruokiaan, paikkaansa, kotiaan tai ihmisiään miltään. Samanikäiset, tuntemattomat nartut ovat enemmän kuin tervetulleita vaikka syömään samaa rustoa. Se vain heiluttaa häntää.
16. U on hyvin ailahtelevainen ja saman päivän tai parin tunnin sisällä se saattaa muuttua samoissa olosuhteissa hyvin radikaalisti täydellisen rauhallisesta ja varmasta, mutta kuitenkin herkästä ja pehmeästä koirasta ylikierroksilla käyväksi, kovaksi ja häseltäväksi - tai toisinpäin.
17. Joskus se saattaa reagoida aivan yliherkästi jo esim. jos vedän henkeä/hengitän äänekkäästi sisäänpäin. Tämä usein silloin kun se on tekemäisillään jotain kiellettyä (meinaan sanoa sille jotain hei kuules tms) tai se onnistuu olemaan lenkillä erityisen rasittava esim. kiskomalla johonkin. En voi sietää remmissä vetämistä ja olen opettanut sen siihen että kun hihna kiristyy/pysähdyn - sen pitää tulla oikealle sivulle. Jos se ei jostain syystä tule millään sivulle/jää puolitiehen ja minua rasittaa tarpeeksi, pakko vain vetää rauhallisesti henkeä että pystyisin käskyttämään sitä kuitenkin rauhallisella äänellä - U on oppinut sen ja joskus kun puhisen siinä itsekseni, se tulee kuin tuleekin sitten hyvin sivulle... ;D
18. Joskus sitten taas se ei reagoi yhtään mihinkään ja vain tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen.
19. Se tulee yleisesti kyllä hienosti siihen oikealle sivulle; yleensä vain ponkaisee taaksepäin kunnes on oikealle kohtaa tai jollakin ihmeellisellä sivukierteellä pompahtaa siihen.
20. Tosin se kyllä varmaankin näyttää siltä että kiskaisen sitä remmistä niin että se lentää taaksepäin, koska sehän tulee siihen kun hihna kiristyy.
21. Uudin hankalin tokoliike on paikallamakuu, jonka takia myöskin tämä edes möllitokoon osallistuminen vain viivästyy ja viivästyy. Olen möhlinyt paikallamakuutreenit niin useasti, kun olen luullut että se jo osaa. Äärimmäisen rasittavaa, ja olen nyt jonkun aikaa tehnyt joka päivä paikallamakuita ruokapalkalla. Juuri tänään se teki superupean suht. pitkän paikallamakuun kun laitoin sille ruokaa, mutta tietenkin juuri kun olin tulossa palkkaamaan sitä, se nousi. Jeejee, siinä meni sekin eikä saanut palkkaa. Tein kyllä vähän ajan päästä uudestaan typerän ja lyhyen ja pysyi sentään. Rasittavinta tuossa on juuri se, että vaikka se kuinka olisi mölleissäkin remmissä paikallamakuussa, en halua mennä pilaamaan muiden suorituksia sillä että tämä saattaa nousta. Plörh.
22. Parhaiten liikkeistä onnistuu ehkä liikkeestä maahanmeno. Ei olla tosin sitäkään vähään aikaan treenattu.
23. Jumitan tällä hetkellä tokon suhteen niin pahasti, että tuntuu ettei koskaan päästä kisoihin tai ainakaan saada mitään TK1:stä.
24. Tuolle on tosiaan tavoitteena vain TK1 ja BH. Sitten olen tyytyväinen.
25. Silloin kun Uudilla on ollut pohjavillaa, sillä on usein aika paljon harmaata/harmaanruskeaa pohjavillaa, joka on hienon näköistä kun se pilkistää mustan karvan alta.
26. Uudilla on pujoallergia ja vehnä yms. mahdolliset käydään testaamassa nyt kesällä.
27. Ja kesällä se myös lonkka- ja kyynärkuvataan + kun joukkotarkastus on täällä lähistöllä taas niin peilataan silmät.
28. U on supernopea agissa. Se varmaan mielellään vetäisi rataa ihan itse sinne minne tekee mieli eikä minkään typerän ohjauksen alaisena.
29. Siten se tosiaan on porokoiramainen, että se on itsenäinen.
30. Se ei ole koskaan pentuna kiinnostunut mistään riistasta vaikka jänis olisi lähtenyt naaman edestä, mutta nyt ihan parin päivän sisällä olen huomannut että sitä kiinnostaa niin paljon linnut, että olen jo puuttunut siihen. Riistaviettiä en ole (ainakaan vielä...) kylläkään huomannut.
31. Uudi ei ole ollut mikään helppo koira minulle, vaikkei se oikeasti varmaan ole mistään hankalimmasta päästä. Sen kanssa saa kyllä tehdä töitä tosissaan edelleen ja varmaan aina.
32. Ainakin olen oppinut siltä jo hyvin paljon.
33. Hankalinta Uudissa on varmaankin ollut/on edelleen järjetön energia, reaktioherkkyys ja nopeus. Tämä yhdistettynä ylisosiaalisuuteen, keskittymiskyvyttömyyteen, itsenäisyyteen ja uhkarohkeuteen ei ole ollut mikään helppo yhdistelmä. Pahimmillaan se on ilmennyt niin että kun olemme treenanneet muiden kanssa, olen suunnilleen katsonut että se on nätisti sivulla - ja oikeasti se onkin jo toisen koiran luona ennen kuin silmäni tai varsinkaan suuni ehtivät perässä. Sen kanssa pitää aina ennakoida ja yrittää olla askeleen edellä.
34. Se on pennusta asti ollut oman tiensä kulkija, eikä puhettakaan että se olisi itsestään pentuna pysytellyt siellä missä ihmisetkin. Kun haimme sen ja ensimmäistä kertaa laskin sen pihalle, se paineli iloisesti tutkimaan talon toiselle puolelle vailla pienintäkään huolta siitä, tulisiko joku mukana vai jäisikö se yksin.
35. Ongelmana onkin ollut vapaanaolo - ei se koskaan ole varsinaisesti karannut tai häipynyt kunnolla näköetäisyydeltä, en vain ole luottanut siihen. Kyllähän se tavallaan pysyy, ei se suoraan sinkoa karkuun kun irrotan pannan tms ja kyllä se tavallaan luokse tulee, tai siis tuleehan se, mutta... Kun ei se 100% aina kuitenkaan heti tule, etenkin jos näkee muita koiria, ja kun se menee mielellään niin kaukana. Toisaalta tiedän että olen todella tarkka perfektionisti mutta kyllä siinä oikeastikin on ongelmia. Yhtenä kesänä ongelma häipyi täysin mutta tuli syksyksi takaisin - en edelleenkään ole keksinyt mitä tein.
36. Olen kyllä oppinut luottamaan siihen paljon enemmän ja on se taas viettänyt vapaampaa elämää eli ollut taas enemmän irti ilman liinaa hyvin tuloksin.
37. Päivittäisiin treeneihin kuuluukin sen paikallamakuun ja malttamisen lisäksi myös aina luoksetulot eri tilanteissa/kontaktiharjoittelu ja mukanapysymisharjoittelut.
38. Käytin Uudilla ensimmäisen kerran "lenkillä" pantaa (käytin siis valjaita) ehkä joskus yli puolen vuoden ikäisenä, koska se olisi sitä ennen varmaankin hirttänyt itsensä siihen kun se yritti parhaansa mukaan sinkoilla ja vetää voltteja.
39. Etenkään pentuna se ei kuitenkaan koskaan halunnut vetää, mikä helpotti huomattavasti hihnakäyttäytymisen opettelua.
40. U haukkui pikkupentuna sekä ihmisille että koirille (ei se niitä pelännyt, häntä heiluen ja korvat pystyssä se niitä katseli ja vain räkytti), mutta se saatiin onneksi töitä tekemällä pois.
41. Nykyään se ohittaa koirat nätisti ja päämäärä olisi, että se tulisi aina koiran nähdessään automaattisesti luokse. Nyt ollaan vasta siinä vaiheessa, että se ottaa kontaktia kun koira tulee vastaan. En tiedä miten se irti ollessaan menettelisi (katsoisiko automaattisesti -> voisin kutsua vai eikö kuuntelisi ollenkaan), koska se ei ole muistaakseni koskaan ollut kunnolla irti ilman liinaakaan kun on tullut koira vastaan. Jos se on tullut vieressä niin olen ottanut sen vain kiinni.
42. Haluaisin mieluusti ottaa joskus toisenkin porokoiran, mutta suurin miinus on varmaankin se itsenäisyys, joka on ainakin Uudin mittakaavassa minulle liikaa.
43. Uudi on ehkä kerran elämässään ärähtänyt toiselle koiralle, ja se varmaankin johtui juoksuista - en usko yhtään että olisi ollut mitään kipuja, koska kukaan ei koskenutkaan siihen eikä se ole myöhemminkään reagoinut mitenkään noin tai ollut kipuilevan näköinen. Sain kyllä sydärin, vaikka ei se aloittanutkaan vaan vastasi toisen nartun ärähdykseen. Samana päivänä se myöskin näytteli hampaita pennulle. Seuraavana päivänä se oli jo täysin normaali itsensä.
44. Uudi hyppii joskus pienten vesilammikoiden yli oikein liioitellulla kaarella, mutta joskus se taas kahlaa pitkin ojanpohjia.
45. Pentuna U yritti syödä kaiken mahdollisen maasta ja yrittää joskus nykyäänkin, tai ennemminkin kauhoo tai tamppaa vain tassuilla sen lehden tms roskan päältä.
46. Pentuna se myös tamppasi usein lumeen kolon johon teki tarpeensa. Enää se ei ole tosin tehnyt sitä.
47. Urkki rakastaa katsella vain ulos ikkunasta. Sillä on keittiön ikkunan edessä oma jakkara jolle se saa nousta katselemaan etupihaa, ja usein se makaa omalla paikallaan niin että se näkee samalla ulos.
48. Uudi ei ole koskaan saanut tahallisesti mitään ihmisten herkkuja. En koskaan anna sille edes mitään jugurttipurkin kantta nuoltavaksi tai mitään muitakaan purkkeja nuoltavaksi, ihan sama vaikkei se nyt niistä kuolisikaan tai mistään jugurtista lihoisikaan - ei se tarvitse niitä enkä osaa antaa mitään tuollaista. Ei se ainakaan kerjää.
49. Oikeasti sillä ei ole kova kuri ja olen joskus turhankin lepsu sen kanssa.
50. Kaikista ongelmista huolimatta tiedän että U on ja tulee olemaan minulle se ensimmäinen paras koira joita voi olla vain yksi.
(Pahoittelut ylisuurista väleistä ja huonosta ulkoasusta, tämä ei taas tottele)
