Naks naks

Olen taas totaalisen innostunut "turhasta" naksuttelusta - vaikkakin kaikki mitä pääasiassa naksuttelen ovat hyödyllisiä edes jollakin tapaa tokossa ja miksei muutenkin aktivointina. Eniten olen ehkä naksutellut peruuttamista (matkaa pitäisi lisätä roimasti, nyt olen vain palkinnut peruutuksen tarjoamisesta ja liittänyt siihen käskyn) ja siihen liittyen jalan nostoa, korokkeelle peruuttamista ja sitä kautta etutassuilla seisomista. Jalannosto on hyvällä mallilla, tarjoaa sitä todella herkästi ilman korokettakin ja olen aloittanut käskyn lisäämisen (tästä etenen siihen että ojentaa takajalkaa ja lopulta työntää esim. kaapinoven kiinni). Korokkeelle peruuttaminen myös ok, sohvalle peruuttaminen ei vielä onnistu ilman välikoroketta jonka kautta nostaa ne jalat sohvalle - pitäisi saada joku nykyistä korokkeena käyttämääni laatikkoa hieman korkeampi koroke, että saisi sulavasti niitä jalkoja korkeammalle. Tarjoilee ehkä eniten tuota kaikkialle mihin voi vain takajalat peruuttaa. Olen myös yrittänyt opettaa sitä suoraan seinälle irtonaisen hyllynpalan avulla jota olen kallistanut, ja onhan sekin ihan ok. Luulen kuitenkin että jatkan ihan tuolla korokkeen "korottamisella" (saa alkaa pian peruutella sänkyyn kunhan sohva onnistuu) ja otan oman käsivarteni mukaan siinä kun erotan tuosta sen etutassuilla seisomisen/kävelyn. Ongelmana on vain käskysanojen keksiminen, kun nouse/pakki yms. sopivankuuloiset on jo käytettynä muissa jutuissa.

Tänään naksuteltiin myös noutokapulan pitoa (aikaa, varmuutta ja tasaisuutta) sekä tennispallo"kapulalla" että normi puukapulalla. Puukapula sujuu paremmin, U suhtautuu siihen paljon "vakavammin" ja pitää sitä rauhallisemmin ja varmemmin. Muutenkin olen palkkaillut sitä paljon esineiden tuomisesta ja ihan hyvin se niitä käskystä jo tuokin (ei siis mitenkään viralliseen tokotyyliin, vaan ennemminkin esineruutua ajatellen että tuo vain käteen). Spontaanisti se ei vielä yleensä niitä tuo jos ottaa jotain suuhunsa, mutta tulee heti innoissaan tuomaan jos käsken. Tänään se toi hienosti kaksi keppiä yhtä aikaa :D Joskus vielä pudottelee jos on tohkeissaan ja paiskaa sen esineen vain käteni suuntaan, mutta olen aina käskenyt nostamaan uudelleen ja tiputtamaan käteen asti. Olen siis tässä käskyssä hyväksynyt sen että tiputtaa esineen käteen heti kun sen ojennan, koska tokonoutoon on eri käsky jolloin esinettä täytyy pitää suussa vaikka pitäisin siitä kädellä kiinni.

Jostain syystä innostuin tänään myös opettamaan hajuerottelua, en niinkään mitään tunnaria tms ajatellen vaan huvin ja aktivoinnin vuoksi - ja olisihan se tietysti kiva jos U joskus tunnarinkin osaisi, vaikkei niin pitkällä kisattaisikaan. Tein ensin perus tökkäämisharjoituksia omanhajuiseeni lappuseen, josta ekstrapalkka jos selvästi haisteli lappusta. Oppi nopeasti ja tökkäili ahkerasti, vaikka välillä yrittikin painaa pään maahan ja peruutti normaalia korkeammalla olevalle lattialistalle (josta palkkasin kun niin taitavasti osasi siihen kiivetä). Otin pian mukaan vieraanhajuisen lapun (joka oikeastaan haisi Linnealta, joo olisi ehkä pitänyt aloittaa "hajuttomasta" mutta pelkäsin että se saattaa etäisesti haista myös minulta ja pyrin siihen että ainakin Linnean haju olisi voimakkaampi). Tälle lappuparalle kävi ensin pieni työtapaturma, kun U yritti heti tarjota myös tämän lapun tökkäämistä, nuolaisi sitä ja se jäi Uudin kieleen kiinni :( Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, se oli löytänyt tiensä Uudin suuhun (vaikka Uudi yritti kyllä urhoollisesti saada kieleensä liimaantunutta lappua pois suustaan) ja oli nopeasti matkalla kurkusta alas - ei onneksi ollut tarrapintaa toisella puolella, ettei siitä huolta. No ei kun uusi lappu kehiin, tämä ei joutunut Uudin uhriksi ja U oli oikein pätevä. Se tarjosi yhteensä ehkä vain pari kertaa väärän lapun tökkäämistä, mutta huomasi nopeasti ettei siitä saa mitään ja jätti sen rauhaan silloinkin kun vaihdoin lappujen paikkoja. Kokeilen huomenna uudelleen uusilla lapuilla.

Aarh tämän Bloggerin kanssa taas kun se ei suostu toimimaan enkä saa kommentoitua mitään tekstejä - en omiani enkä muiden. Kiitos kuitenkin kommenteista ja niitä on aina mukava lukea vaikken niihin pystyisikään vastaamaan :)

Melkein talvikurvailua

Eilen tuli aamulla heti heräämisen jälkeen kamala hinku metsään (parhaimmassa tapauksessa kuvaamaan, mutta taas se kamera on tietysti väärässä osoitteessa), koska kerrankin oli aivan upea sää - pakkohan siis metsään oli lähteä. Uudi oli aluksi hyvin pihalla siitä että kontaktin ottaminen ja lähellä pysyminen irti ollessakin on varsin positiivinen juttu, sillä se yritti jatkuvasti mennä huitelemaan omia polkujaan jos annoin sen mennä. Ei se onneksi eläinten perään lähtenyt kertaakaan.

Kun oltiin tulossa takaisin metsästä törmättiin sekä Linneaan (jonka kanssa lähdin sitten uudestaan metsään) että vähäsen myöhemmin myös Annaan ja Veeraan, joten lyöttäydyttiin koirinemme yhteen ja mentiin paistamaan makkaraa läheiselle laavulle. Uudilla näytti ainakin olevan huippuhauskaa ja ihme kyllä väsyi ihan kunnolla eikä jaksanut paluumatkalla enää paljonkaan juosta vaan ravaili ympärillä. Kehuin ja palkkasin kontakteista ja omaehtoisista luoksetuloista, joita se loppulenkistä aika paljon tarjoilikin.

Kaikki kuvat © Linnea

Näitä päiviä taas

En tajua mikä tuolla koiralla taas on. Se oksentelee, TAAS. Se on koko elämänsä oksennellut usein, enimmillään kerran muutamassa kuukaudessa on ollut sellainen päivä, että se oksentaa muutamia kertoja ja on nuutuneen oloinen. Oksennuksen mukana ei tule ruokaa (sulamattomia rustoja tms) eikä se ole tyhjän mahan oksentelua. Seuraavana päivänä se on aina ollut jälleen ihan normaali pirteä itsensä. Joskus sille kelpaa se vähäinen ruoka mitä olen myöhemmin tarjonnut, vettä se useimmiten juo ihan itsekin (jos ei juo, annan ruiskulla vettä + Nutrisalia ettei kuivu). Pentuna se oli tiputuksessa tämän oksentelun takia ja olen myöhemminkin jonkun muun asian yhteydessä kysynyt eläinlääkäriltä mitä se voisi olla. Vastauksena vain että se on voinut syödä jotain sopimatonta ja on vain tärkeää huolehtia ettei se kuivu. Ei se nytkään ole varmasti mitään sopimatonta syönyt (ainakaan mitään minkä huomaisin puuttuvan, lattialla ei ollut roskia tms kun tulin kotiin tänään enkä edes keksi mitä se olisi saanut syötyä) eikä myöskään mitään sen ihmeellisempää kuin normaalistikaan. Ja nyt oli melko pitkään taas sellainen kausi, ettei se oksennellut. Ääh. Eipä tällä hetkellä juuri saa mitään tehtyä kun se ei mitenkään kriittisessä tilassa ole (nukkuu, juo, niskanahka palautuu heti ja ikenet normaalit).

Olen myös hukannut treenikalenterin jonnekin. Olen ehkä maailman surkein pitämään tarkkaa treenipäiväkirjaa joka päivästä, vaikka yritin ostaa hienon juuri siihen tarkoitukseen sopivan vihon että saisin ehkä vähän tsempattua. Ja pah. Pitäisi yrittää sitten edes tänne kirjoitella ihan pävittäisiäkin treenejä että vähän muistaisin missä mennään ja mitä on tullut tehtyä.

Yleistä tokojauhamista taas

Minulla on yhtäkkiä jostain syystä kamala hinku kisoihin, edes mölleihin. Ehkä se on toisaalta totta että kisoissa vasta katsotaan mikä liikkeissä on vikana :D Ei vain taas löydy mistään lähistöltä kisoja tai edes möllejä vähään aikaan (no yksi joo mutten sinne uskalla), taitaa sitten mennä ensi vuoden puolelle.

Eilen käytiin jälleen treenaamassa pienellä häiriöllä, aivan mahtavasti meni! Ei minkäänlaista pelleilyä, mahtava kontakti ja hieno keskittyminen. Aluksi seuraamista noin 20m jonka lopussa käännös vasempaan ja riehupalkka, vielä pari 20-30m pätkää ja oikealle käännöksiä + takapään käyttöä/sivulletuloa. Oman asennon suoristaminen on jo itsessään parantanut roimasti Uudin seuraamista (Linnea vähän valit...neuvoi miten kumartuneena kuljen ja pidän kättä oudosti takana, osaan huomioida nyt senkin), se pitää nyt kontaktia todella hyvin eikä jätätä yhtään, vaikka sitä väljyyttäkin edelleen on. Jätättämiseen on saattanut vaikuttaa myös se, että olen aika paljon viime aikoina palkannut pallolla eteen ja tehnyt seuraamisesta ihan huippumahtavajeepidetäänhauskaa-jutun. Ennen olen tehnyt siitä (kuten monista muistakin liikkeistä) tylsän ja teknillisen suorituksen ja palkannut aina siitä oikeasti paikasta. Palkkaanhan edelleenkin myös siitä jalan vierestä, mutta sanoisin että innostaminen on enemmän parantanut seuraamisen paikkaakin. Välillä on myös tuntunut että se ennakoi sekä maahanmenoa että seisomista, mikä ei tosin ihme olekaan jos olen niin kumartuneena kuin olen ollut. Kääntyminen on vähän tönkkö edelleen, mutta se pysyy jo mukana. Olen harjoitellut enemmän kääntymistä vasempaan yksittäisenä suorituksena sivulla tehtävänä takapäänkäyttöharjoituksena (mm. peruuttamista ympyrässä vieressäni), ja pitää varmaankin jatkaa sitä edelleen - suurin ongelma vasemmalle kääntymisessä on juuri se, kun ne jalat ei kunnolla toimi. Oikeaan se on parempi.

Liikkeestä pysähtymisissä on taas jotain vikaa. Tai välillä tuntuu että on, välillä tuntuu että onhan ne ihan ok. Seisominen on epävarmaa. Ilman käsimerkkiä tepastaa sen pari askelta (ja haluaisin että se oikein töksähtäisi siihen paikalleen), pysyy se kyllä kun kävelen, sivulle tullessani saattaa ehkä joskus istahtaa (esim. kokeissa). Enemmän haittaa on häiriöistä. Ei välttämättä pysy liikkumatta jos joku vaikka riehuttaa koiraansa vähän matkan päässä, joko steppaa sen pari askelta tai hiipii hiljakseen luokse. Tässä tuntuu enemmänkin että se olisi yleistä epävarmuutta yhdistettynä käskyn epäselvyyteen, vaikka olenkin yrittänyt selventää seisomiskäskyn merkitystä naksuttelemalla pidemmistä seisomispätkistä. Välillä tuntuu jopa ettei se tajua koko sanan merkitystä, vaikka ei se niin voi olla, koska se kuitenkin selkeästi seisahtaa ja pyrkii pysymään siinä. Häiriöharjoittelua ehkä sitten tässäkin + takapalkkaa. Maahanmeno taas parhaimmillaan onnistuu ihan mahtavasti, se putoaa maahan heti ja pysyy, toisinaan taas menee hitaasti muutaman askeleen jälkeen. Enimmäkseen palkkaan taakse ja supernopeista useimmiten heti ilman välimatkaa. Pitänee varmaan alkaa kunnolla karsimaan palkkauksella maahanmenojen joukosta ne hitaat pois.
Yksi ongelma: U ei enää hyppää varmasti. Ennen se lähti heti, varmasti ja innokkaasti ponkaisi esteen yli. Huoh, pitänee tehdä taas helppoja harjoituksia.

Yritän herätellä tätä taas henkiin

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset siis Emmille haasteesta ja pahoittelut tästä myöhäisestä haastepäivityksestä, en ole ollut blogin suhteen oikein hereillä vähään aikaan ;D

Laitan tämän kiertämään vain neljälle, eli Karsulle, Linnealle, Sennille ja Lauralle.

Omat tunnustukset:
1. Olen järjettömän pikkutarkka perfektionisti etenkin Uudin kanssa, kaiken pitää mennä juuri niin kuin kuuluukin, säännöt on oltava aina ne samat tarkat mitä olen määrännyt, kaiken onnistua täydellisesti ja olla täydellistä, kuten esim. tokoliikkeet. Eiväthän ne ole, mutta niiden pitäisi olla. Aina on joku pieni asia miksi joku menee huonosti. Kuulostaa ehkä siltä että olisin suunnitelmallinen ja etenisimme siis nopeasti, mutta enemmän siitä on ehkä haittaa.
2. Olen toivoton jännittäjä, jos joku edes katsoo meidän suoritustamme. Ei tietenkään perus treenitilanteessa jos joku vaikka kentän reunalta katselee tai muuta, mutta kun olisi tarkoitus esittää mitä osaa ja toinen arvioi. Tässä suurin syy miksei olla vielä käyty edes mölleissä.
3. Olen liian kiinni Uudissa. Kammostuttaa ajatuskin että antaisin sen hoitolaan hoitoon, tutuillekin ihmisille tekee välillä tiukkaa, mutta silti en pysty jättämään sitä helposti yksinkään. Ja sitten kun se menee pilalle jos sen kanssa ei tee juuri niin kuin pitää... (Omassa päässäni ehkä)4. Melkein koko elämäni pyörii Uudin ja yleensäkin koirien ympärillä. Olen aina ollut stereotyyppinen koirahullu joka on kinunut koko elämänsä omaa koiraa, ostanut puoli kirjakauppaa koirakirjoja ja ulkoiluttanut tuttujen koiria, kunnes sai sen oman jonka lupasi hoitaa itse (ja on hoitanutkin).
5. Vaikka olen pikkutarkka, en vain jotenkin osaa tehdä järkeviä treenisuunnitelmia ja treenipäiviksen pitäminen kuivuu aina kasaan. Laiskuus, ei mikään muu.
6. Opiskelen Kannuksessa kennellinjalla (+ lukio) toista vuottani, ja on ollut juuri se unelmien täyttymys opiskelupaikaksi. Lukio ehkä ei.
7. Haluaisin muuttaa joskus jonnekin korpeen, missä olisi oma talo ja iso tontti koiria/koiraa varten. Pelkään kuitenkin ampiaisia, hämähäkkejä ja monia muitakin ötököitä, vihaan ruohonleikkuuta yms. ja olen todella mukavuudenhaluinen, joten unelma ei ehkä ole kovin realistinen. Tiedä sitten joskus.
8. Lapinporokoiran lisäksi mietin koiravaihtoehdokseni mm. nahkaa, shelttiä tai lapparia. En edes osaa sanoa miksi lopulta lpk eikä nahka, mutta olen kuitenkin päätökseen tyytyväinen vaikka U oli sitten vähän toista kuin odotin ;D

Muuten ei ole edes tapahtunut mitään erikoista, mikä osaltaan liittyy pitkään päivitystaukoon (sanon aina näin). Uudi makaili pari viikkoa kotona kun olin keuhkokuumeessa, meiltä meni tokomöllit samaisesta syystä sitten ohi (olin jo uskaltautunut ilmoittautumaan, mutta piti sitten perua), hyviä möllejä ei lähimailla pitkiin aikoihin ole ja kokeeseen en oikein vielä uskaltaisi. Vaikeaa.

Käväistiin tässä viikolla myös Helsingissä, pääasiassa kierreltiin kävellen ympäri Helsinkiä, minä räpsin kuvia (yritin/meinasin) ja U ihmetteli yleistä elämää. Onnistuin vain olemaan niin tajuttoman onneton, että kamerasta loppui akku heti alkumetreillä, tietenkin viimeisenä iltana kun viimeinkin olin ottanut kameran mukaan. Eikä vara-akkua mukana. Great. Kuvia ei siis kertynyt Uudista ensimmäistäkään, mutta tässä muutamia vanhempia otoksia siitäkin:

Harrastuskoira Urpo

Ei ole taas tullut päiviteltyä, ihan omaa laiskuutta. Tässä sitten vähän pidempää päivitystä taas:

Loma loppui, palattiin takaisin Kannukseen mutta ei päästy vielä muuttamaan uusiin kämppiin rakentamisen myöhästymisen vuoksi, joten asutaan nyt väliaikaisesti Linnean & Ruutin kanssa samassa yksiössä pari kuukautta. U on käyttäytynyt oletettua paremmin (ainakin pelkästään Ruutin seurassa) ja osaa se jopa rauhoittuakin, vaikka joskus vetääkin iloista riehurallia roikkuen Ruutin korvassa. Selvästi se silti nauttii seurasta, ei ole jäänyt huutamaan perään tai varastellut mitään pientä (esim. kyniä) hyllystä, mitä se harrasti joskus viime keväänä.

Treenattu on myös, kouluun palaaminen sytytti suuren tokoinnostukseen ja halun päästä kisoihin tai vähintään mölleihin nyt syksyllä. Yksi mölli olisi sopivaan aikaan noin kuukauden päästä (jos vain saadaan liikkeet kuntoon ja päästään paikalle), mutta silti pelottaa... Vielä enemmän pelottaa yksi sopiva koe marraskuussa, mutta sitä en uskalla vielä edes ajatella. Kuitenkin, niistä liikkeistä ja missä vaiheessa ne ovat:
Luoksepäästävyys: Ei olla treenattu koko kesänä, täytyy myöntää. Pitäisi onnistua enkä pelkää että se riehaantuisi (jos tuomari olisi sen mielestä erityisen ihana, niin saattaisi nousta), mutta vähän aloin pelkäämään sen edellisen näyttelyn jälkeen. Toivottavasti se oli joku erityistapaus eikä tästä tule ongelmaa.
Paikallamakuu: Huomattavasti parempi kuin ennen, en pelkää yhtään että se lähtisi rallattelemaan ympäri kenttää, eniten pelkään että se tuijottaa toisia koiria, nuuskii maata tai vaihtelee asentoa (mistä tosin vain viimeisintä se on tehnyt, mutta ei ollakaan taas treenattu makuuta ryhmässä). Pysyy ainakin minuutin, sitä pidempää aikaa en ole uskaltanut edes koettaa ilman välipalkkausta. Matkaa noin 10m (olen surkea arvioimaan välimatkoja, joten en voi mennä vannomaan), pysynyt myös toisen (tutun) koirakon tehdessä luoksetuloja vähän matkan päässä. Eli pitäisi olla möllivalmis (siellä siis minuutin paikallamakuu), vaikka tietysti edelleen ahkerasti sitä treenataan.
Seuraaminen: Vapaana seuraaminen huomattavasti parempi kuin hihnassa, koska vapaana on treenattu huomattavasti enemmän. Ei sekään kyllä mikään älyttömän hyvä, vasta melko lyhyitä pätkiä naksun kanssa. Käännöksiä otettu vasta erikseen helpotettuina versioina imutuksen/naksuttelun kera enkä täyskäännöksiä ole edes pahemmin yrittänyt. Jos matkaa liikaa, ongelmaksi tulee väljyys, jätättäminen ja kontaktin tippuminen - enemmän siis motivaatiotreeniä. Ei edes möllivalmis, mutta toivoisin että saataisiin se edes kohtalaiseksi tässä kuukauden aikana, koska treenataan sitä eniten.
Liikkeestä maahanmeno: Onnistuu kaikista parhaiten, ei muuta ongelmaa kuin hitaus (on tullut kyllä nopeammaksi mutta edelleen minusta liian hidas, pitäisi nähdä videolta). Möllivalmis ja paranneltuna kisavalmis.
Liikkeestä seisominen: Isot käsi- ja vartaloavut, jotka pitäisi saada nopeasti pois (olen mestari jämähtämään samaan vaiheeseen). Joko kädellä tökkäys tai käden heilautus, ja huomaan kumartuvani usein Uudin puoleen käskyn sanoessani. Eli tärkeimpänä apujen häivytys ja välimatkan lisääminen (arvioisin taas että jotain 5m). Pysyy ihan ok tuolla välimatkalla, kerran meni maahan kun olin kävelemässä poispäin ja joskus tullessani takaisin palkkaamaan se on hieman stepannut, mutta en ole huomannut että olisi liikkunut paikoiltaan. Sivulle siirtymisessä myös treenattavaa, istuu helposti jos teen huomaamattani jotain eleitä tai kumarrun liikaa/katson sitä. Uskoisin että treenattuna ja paranneltuna möllivalmis.
Hyppy: Hyppää hyvin ilman mitään käsimerkkejä ja kääntyy + pysähtyy itsestään seisomaan kun palkkaan sen suoraan siitä. Vielä pitäisi kunnolla liittää se seisomiskäsky tuohon ja treenata enemmän omaa siirtymistäni Uudin viereen, ettei se taas istuisi (ylipäätään tuota seisomista pitäisi taas harjoitella). Saattanee olla fiksattuna kokonaisuudeksi melko möllivalmis.

Sitten muihin asioihin kuin tokoon (eli agilityyn): Uudi on ihan HUIPPU agikoira! Se on niin mielettömän nopea ja oppii niin nopeasti, ja nyt kun se on paremmin hanskassakin, keskittyy ja ottaa hyvin kontaktia, voidaan keskittyä oikeasti siihen treenaamiseen eikä keskittymisen treenaamiseen/motivaation ylläpitoon niin paljon. Ei olla tehty ollenkaan esteitä kesän aikana kun en ole päässyt millekään kurssille, mutta siitä huolimatta U loisti ja muisti taas nopeasti miten ne tutut esteet mennään (koulun alkamisen jälkeen on otettu vain putkea ja hyppytekniikoita).
Oltiin siis koulun agitunnilla, ensin keppejä verkkojen kanssa. Aluksi U karkasi alustalle ennen ensimmäistäkään keppiä (jätin sen ihan liian kauas esteestä), ja kun ensimmäinen verkonpala keskeltä irrotettiin, olin liian hidas ja se ehti luikahtaa välistä taas alustalle, mutta tällä kertaa uskoi rääkäisyäni eikä syönyt nameja. Muutaman toiston jälkeen onnistui hyvin ja saatiin poistettua kaksi verkkoa eri kohdista ja vaikka edelleen näytin käsimerkein tyhjistä kohdista minne mennä, se meni nopeasti itsenäisestikin hyvin tyhjät kohdat (unohdin ohjata sen yhdestä, hyvä minä) ja melkein paremminkin ilman omaa huitomistani.
Tauon jälkeen kontakteja ja sen ongelman ratkaisua, etten edes oikeasti tiedä fiksua tapaa opettaa sitä. Otettiin ihan pöydällä ja laudalla eikä millään kokonaisella puomilla, alusta kauemmas, ohjasin Uudin pannasta puolesta välistä lautaa sen päälle ja alaspäin, ja kun se oli oikeassa kohdassa katse suunnattuna alustaan, päästin menemään (aluksi ilman mitään sanoja, lopuksi vapautussanan kanssa). Tätä toistettiin muutama kerta ja edettiin siihen, että päästän pannasta vähän aikaisemmin ennen kuin annan luvan mennä. Tätä pitää ruveta ahkerasti itsenäisesti treenaamaan.
Viimeisenä treenattiin (taas tauon jälkeen) putki+hyppy-yhdistelmää, putki hiukan mutkalla puomin alla ja hyppy noin 5m? päässä. Molemmista suunnista, itse seisoin puomin edessä ettei se mennyt väärään. Aivan mahtavan nopea, loppuhypyllä palkka alustalta (hyvin irtosi, ei yhtään vilkuillut missä menen) ja toisinpäin putkesta palkka juosten kädestä.

Kuten huomata saattaa, on se agilitykärpänen tosiaankin puraissut :D Johtuu täysin siitä, että U on niin nopea ja sen kanssa on ihana tehdä agia - ongelma on vain minä joka häslään radalla, olen joko kädetön tai en saa käsiäni kuriin ja ohjaamaan oikeaan suuntaan oikeassa paikassa. No eiköhän sekin harjoitusten myötä hiukan parane. Ja "eihän me olla kisaamassa"... Enää en uskalla kyllä sanoa etteikö koskaan kisattaisi, koska olen innostunut siitä niin paljon ja Uudi on niin hyvä.

Ja vielä; en ole saanut lähetettyä kommentteja jostain syystä lukuisista yrityksistäni huolimatta eikä blogger suostu yhteistyöhön kanssani, eli: Kiitokset tsempityksistä ja kai se on pakko uskoa, ettei olla ainoita joilla ei joka näyttely/muu tapahtuma mene ihan putkeen ;D Ja tosiaan allergiatestit otettiin verikokeena, josta ell selvitti allergisoivat aineet - sitä en osaa selittää miten, myöhemmin postissa vain tuli lista tutkituista aineista ja tulokset (positiivinen/negatiivinen/rajalla). Oireina oli ihon rapsuttelu, joskus ihan verille asti.

Yhtään ei hävetä

Kesän ainut näyttely (Jurvan ryhmänäyttely 30.7.) ei mennyt ihan odotusten mukaisesti: Uudi käyttäytyi aika sanomattoman kamalasti eikä ole koskaan ennen tehnyt sellaista. Se stressasi näyttelypaikalle tultaessa jo tavallista enemmän ja oli jotenkin epätavallisen herkkis, ja kehässä se osoitti sosiaalisuutensa, avoimuutensa, varman luonteensa ja hyvän kokeneen kehäkäytöksensä varsin mallikkaasti: se pelkäsi tuomaria (siis UUDI, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia, suhtautuu kaikkeen iloisesti ja uteliaasti ja jonka kanssa olen jokaisessa näyttelyssä pelännyt että se hyppää tuomarin syliin) eikä siis meinannut antaa katsoa hampaita ollenkaan vaan panikoi ja yritti kaikin voimin karkuun eikä suostunut menemään tuomarin luo vaan meni vain maahan junnaamaan kun piti mennä käsiteltäväksi. En tajua vieläkään mikä siinä tuomarissa Uudin mielestä oli niin mahdottoman pelottavaa (ei ollut edes mitään isoa hattua tms "pelottavaa"), koska se ei ole koskaan aikaisemmin pelännyt yhtäkään ihmistä ja on antanut hyvin koskea, ja kehän reunallakin se vielä iloisesti halusi kaikkien luo rapsutettavaksi. Täytyy sanoa että hävetti myös aika melkoisesti enkä voinut olla nauramatta tuomarin kommentille "ainakin se tekee hienoja voltteja", ja olin varma että saadaan EVA. Arvostelu oli kuitenkin muilta osin hyvä, U kuitenkin ravasi ja seisoi hyvin ja oltaisiin (haaveissani) ehkä saatu ERI jos se olisi ollut normaali. EH siis saatiin ja tuomarina Hannu Talvi:

"Musta merkein. Keskikokoa hieman kookkaampi. Hieman kapea ja pitkä pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Sopivan täyteläinen runko. Eturaajat saisi kulmautua voimakkaammin. Takaraajat ok. Normaali karvapeite. Oikea hännänkanto. Purennan tarkistuksessa lieviä vaikeuksia. Luonne saisi olla varmempi, samoin liikkeet vapaammat."

Ja käyttäytymisen arvioimisosassa tuomariin suhtautumiseen oli ruksittu "rodunomainen lähestyttäessä", vaikka mielestäni se oli kyllä pelkkää pelleilyä ja kaukana rodunomaisesta. Kai tähän voisi auttaa yleinen käsittelyn harjoitteleminen, mutta ongelma vain on siinä että se on aina antanut koskea hyvin mielellään, ja kun en tiedä mikä siinä oli. No jaa, ehkä me kierretään taas hetki vaan mätsäreitä harjoitteluksi.

Muuten treenaaminen on edistynyt ja Uudista on tullut paljon varmempi ja luotettavampi, mutta katsotaan nyt koska päästään sinne mölleihin. Tuon näyttelyn takia aloin nyt pelätä sitten tokonkin luoksepäästävyyttä ja juoksutarkastusta, vaikkei siinä mitään ongelmaa pitäisi olla.

Myös lonkkakuvissa ollaan käyty jonkun aikaa sitten, viralliset tulokset on tulleet jo Kennelliitosta ja tuloksena B/B 0/0. Ell sanoi lonkkien olevan hyvin paikoillaan, mutta ovat lonkkamaljaan vain vähän epäsopivat - eli ihan terveiltä kuitenkin näyttivät. Allergiatestit sen sijaan eivät antaneet mitään mahtavaa tulosta: 19 allergisoivaa ainetta ja muutama jotka ovat rajalla. Allergisoiviin aineisiin kuuluivat mm. maissi, herne, koivu, tammi, pölypunkit, peura ja enimmäkseen kasveja/puita. Ei onneksi kuitenkaan vehnää, nautaa tms mitä löytyy monista ruoista. Nyt se ei ole rapsutellut yhtään ja pitää vain toivoa ettei se ala reagoimaan mihinkään pölypunkkeihin.

Me ollaan lomalla.

Ostin Uudille aika iiihanan(värisen) pannan jota olen himoinnut jo kauan. En myönnä että se on oikeastaan turha ja liian kallis.

Eipä tässä muuta.

Ohops, on tullut vähän pideltyä taukoa... Ei voi sanoa pelkästään etten ole ehtinyt (vaikka syy on siinäkin, mutta ei kokonaan), olen vain yksinkertaisesti unohtanut tai ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Ollaan vain treenattu, lenkkeilty ja nukuttu. Jotenkin laiskottaa ihan älyttömästi sekä tuntuu olevan hirveästi tekemistä ja silti on jäänyt myös nukkuminenkin aika vähälle. "Kesäksi kisakuntoon" on kuitenkin edennyt siitä huolimatta, koska sehän pitää enkä siitä lipsu. Ja sen kanssa ei muutenkaan ole yhtään hätää, paikallamakuuta ja pitkiä seuraamispätkiä lukuunottamatta kaikki alkaa olla aika ok kuosissa. Muuten voisi niihin mölleihinkin jo pian mennä, mutta se paikallamakuu...

Kuitenkin, niistä liikkeistä:
Seuraaminen on sellainen, jota on tehty luvattoman vähän. Onnettoman vähän suorastaan. Jotenkin se aina vain jää sivuun kun keskityn mukamas niihin liikkeisiin joita se ei osaa (liikkeestä seisominen, paikallamakuu), joten sitten käy aina näin että ne toiset ehkä tärkeämmätkin jäävät liian vähälle. Joo, paikka alkaa olla ok mutta eniten työtä on siinä motivaatiossa, että se jaksaisi niitä pitkiäkin seuraamispätkiä. Ei se enää jätätä niin paljon, mutta kontakti rakoilee. Paras treenata lenkillä kun juoksentelee irti, koska silloin sillä on sopivasti intoa + se haluaa nopeasti päästä takaisin juoksentelemaan. Enää ei ole onneksi pahemmin ilmennyt sitäkään ongelmaa, että se karkaisi tokoa tehdessä sinne juoksentelemaan (tai jos se meinaa lähteä esim. palkatessa, se pyörtää heti kutsusta takaisin). Eli motivaatiota, hallintaa tai molempia on ainakin siis jonkinverran parannettu.
Hyppy on aika huippu verrattuna siihen miten vähän sitä ollaan treenattu. Se hyppää ilman käsimerkkiä hienosti käskystä (joskus on yrittänyt varastaa hypylle, mutta aika hyvin nykyään hillitsee itsensä kun ei ole koskaan siitä mitään palkkaa saanut tai olen ehtinyt estää ennen kuin se on hypännyt) ja kääntyy automaattisesti takaisin ja jää seisomaan. Olen tuohon vain liittänyt sitä seisomiskäskyä, mutta vasta lyhyitä aikoja enkä ole kiertänyt vielä kuin esteen sivulle. Ongelmallisinta tuossa onkin nyt varmaan se, ettei se istuisi kun tulen siihen viereen.
Liikkeestä maahanmeno on myös ihan ok, joskin tuntuu että se on hidastunut. Huomaan että nojaan vieläkin siihen päin/vilkaisen taakseni kun käsken sen maahan, eli siitä pitäisi vain vielä päästä eroon + nopeutta lisää, niin olisin jo aika tyytyväinen. Jää hyvin maahan eikä ennakoi sivulle tulemista. Olen nyt aika paljon tehnyt molempia jääviä takapalkalla ja pyrin käskemään sitä lopussa perusasentoon harvemmin.
Liikkeestä seisominen alkaa myös olla jo aika ok, varmuutta ja välimatkaa vain vielä + käsimerkki pois (eli joo, oikeasti on vielä tekemistä). Eipä tästä paljon muuta sanottavaa ole kuin että jää ihan hyvin jos en kovin pitkälle mene. Tässäkin edelleen vähän ongelmaa tuossa palaamisessa, saattaa steppailla paikoillaan/siirrellä jalkoja ja ennakoi perusasentoa. Tässäkin olen käyttänyt sitä takapalkkaa eniten enkä ole varmaan kuin pari kertaa käskenyt lopussa sivulle.
Luoksetulo on myös sitä aika perushöttöä. Varmuutta ja välimatkaa lisää.
Paikallamakuu. Se ikuinen päänvaiva. Huomaa kuitenkin että ne maasta karkaamiset hallilla ovat enemmän - onneksi - ehdollistuneet siihen halliin. Eli yksinkertaistettuna se lähtee huomattavasti helpommin hallilla lätkimään kuin missään muualla, vaikka siellä ei olisi ketään häiriönä. En silti uskalla pitää sitä vielä pitkiä aikoja, koska en halua nyt pilata tuota enempää (että se huomaisi taas että jee tästähän voi lähteä pinkomaan). Olen ottanut ilman liinaa makaamisia vain kun ei ole muita koiria häiriönä.

Aika tylsä peruspostaus, mutta eipä nyt ole tapahtunutkaan mitään. Sen verran on kyllä mennyt huomattavasti parempaan (treenaamisten lisäksi), että omasta mielestäni Uudin perushallinta on parantunut. Se pysyy paremmin irti lähistöllä/tarkkailee missä menen vaikka pinkoisi kuitenkin itsekseen, se tulee paremmin, varmemmin ja mieluummin luokse, pysyy siinä luona kun vaikka treenaan sitä seuraamista hetken, kävelee paremmin käskystä vierellä ja luotan siihen enemmän treeneissäkin.

50 faktaa Uudista

1. Uudi on syntynyt 28.9. Kotkassa, joka on siis 6h ajomatkan päässä kodistamme, eli ajoimme ensin yhteensä 12h mennessämme katsomaan pentuja ennen ostopäätöstä ja toiset 12h kun haimme sen. Yleensä en tykkää pitkistä ajomatkoista, mutta jostain kumman syystä kumpikaan matkoista ei tuntunut miltään ;D

2. Uudi ei vastaa oikein minkäänlaista lapinporokoiran määritelmää, etenkään rotumääritelmää, miltään osiltaan. Joo, väri ja koko on juuri sopiva, mutta muuten se ei ole kyllä lukenut millainen sen "pitäisi" olla - ulkonäkö on se H (karvaton rimppakinttu) ja luonne on juuri päinvastaista kuin "pidättyväinen, tasapainoinen, rauhallinen, nöyrä ja suht. pehmeä"

3. Toisaalta en hakenutkaan pentuetta valitessani mitään näyttelytähteä vaan suurella todennäköisyydellä tervettä ja tervepäistä harrastelukaveria.

4. Uudilla on myös ylisuuret ja todella kaukana toisistaan olevat korvat - sanon aina että puolipystyt sivullepäin.

5. Se örisee. Hyvin paljon. Ja mörisee, ölisee, narisee ja naukuu. Aina. Ja täytyy myöntää, että olen varmasti lisännyt sitä vahingossa tai vähemmän vahingossa. En vain voi sille mitään, koska se on niin älyttömän suloista! Eikä se itse asiassa haittaa yhtään, koska se ei hae sillä huomiota tms (tai en kyllä tiedä - kieltämättä usein kiinnitän siihen huomiota kun se örähtelee). Se örisee kun tulen kotiin, mörähtää tyytyväisenä aina kun vaihtaa makuuasentoa tai menee makuulle, narisee kun yöllä vaikkapa osun siihen jalalla kun se nukkuu, örisee hyyyvin pitkään venytellessään, örähtelee rapsuttaessaan korvaansa tai kun niitä puhdistaessani hieron sen korvia jne. Aina. Ja joskus örisen sille takaisin, jos se onnistuu olemaan ihan liian suloinen :D

6. U myös haukkuu usein. Siitä en tykkää enkä sitä ainakaan yritä vahvistaa, vaan mahdollisimman paljon pienentää. Kyllä se nykyään haukkuu vähemmän kuin pentuna, mutta vieläkin on parantamisen varaa. Eniten se varmaankin haukkuu vieraiden tullessa kotiin (ei hauku ovikellolle, vaan haukkuu ja ketkuttaa (= pyörittää häntää niin tarmokkaasti että heiluu kokonaan muutenkin) vasta kun ne vieraat ovat sisällä. Äärimmäisen ärsyttävää, jota yritän kitkeä pois.

7. U haukkuu myös joskus leikkiessään toisten koirien kanssa, mutta yleisimmin vain jos niitä on useampia. En tiedä yrittääkö se jotenkin paimentaa (joskus juosten kaartelee vain ympärillä ja räkyttää), saada huomiota jos muut leikkivät enemmän keskenään vai haukkuuko se vain kiihtymyksestä. Ärrsyttävää. Olen yrittänyt komentaa maahan kun se kiihtyy liiaksi, mutta se jatkaa huutamista makuullakin ollessaan.

8. Parhaiten herkkuna Uudille toimii varmaankin kissanruoka ja maksamakkara + se yrittää himoita myös kovasti tonnikalaa.

9. Lempinimiä sillä on useampia, mitkä enemmän ja mitkä vähemmän käytössä: Urkki, Urpo, Susi, Susipää (käytän enimmäkseen kun se on hyvin rasittavalla päällä tai tekee jotain idioottimaista), Kettu, Untamo, Ursula, Uke, Uupertti...

10. Itse asiassa Urkkia ja Urpoa käytän aika usein, koska minulla on sille luoksetulokäskynä/kontaktikäskynä ihan vain Uudi. Vihellys on se ns. hätäluoksetulo jonka ainakin pitäisi olla se jolla se varmasti tulee kauempaakin.

11. U rakastaa ihan hulluna muita koiria ja myöskin ihmisiä.

12. Se osaa parhaiten varmaankin vilkuttaa. Hehheh, hyvin hyödyllistä. 13. Uudi on yli kuukausi sitten leikattu ja se tiputti juuri ihan kaiken karvansa. Nyt se näyttää working kelpieltä oudolla hännällä ja ketunkuonolla.

14. Ja sitä on ihan kelpieihmisten toimesta luultu kelpieksi. Useimmiten sitä luullaan myös pieneksi pennuksi (saksanpaimenkoiran pentu-veikkaus on varmaan yleisin) ja kysellään onko se "lyhytkarvainen lapinkoira".

15. Ja se on kyllä ihan olemattoman lapsellinen kakara. Se vain säheltää ja höskää ympäriinsä, ei osaa keskittyä kunnolla edes syömiseen eikä todellakaan puolusta mitään ruokiaan, paikkaansa, kotiaan tai ihmisiään miltään. Samanikäiset, tuntemattomat nartut ovat enemmän kuin tervetulleita vaikka syömään samaa rustoa. Se vain heiluttaa häntää.

16. U on hyvin ailahtelevainen ja saman päivän tai parin tunnin sisällä se saattaa muuttua samoissa olosuhteissa hyvin radikaalisti täydellisen rauhallisesta ja varmasta, mutta kuitenkin herkästä ja pehmeästä koirasta ylikierroksilla käyväksi, kovaksi ja häseltäväksi - tai toisinpäin.

17. Joskus se saattaa reagoida aivan yliherkästi jo esim. jos vedän henkeä/hengitän äänekkäästi sisäänpäin. Tämä usein silloin kun se on tekemäisillään jotain kiellettyä (meinaan sanoa sille jotain hei kuules tms) tai se onnistuu olemaan lenkillä erityisen rasittava esim. kiskomalla johonkin. En voi sietää remmissä vetämistä ja olen opettanut sen siihen että kun hihna kiristyy/pysähdyn - sen pitää tulla oikealle sivulle. Jos se ei jostain syystä tule millään sivulle/jää puolitiehen ja minua rasittaa tarpeeksi, pakko vain vetää rauhallisesti henkeä että pystyisin käskyttämään sitä kuitenkin rauhallisella äänellä - U on oppinut sen ja joskus kun puhisen siinä itsekseni, se tulee kuin tuleekin sitten hyvin sivulle... ;D

18. Joskus sitten taas se ei reagoi yhtään mihinkään ja vain tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen.

19. Se tulee yleisesti kyllä hienosti siihen oikealle sivulle; yleensä vain ponkaisee taaksepäin kunnes on oikealle kohtaa tai jollakin ihmeellisellä sivukierteellä pompahtaa siihen.

20. Tosin se kyllä varmaankin näyttää siltä että kiskaisen sitä remmistä niin että se lentää taaksepäin, koska sehän tulee siihen kun hihna kiristyy.

21. Uudin hankalin tokoliike on paikallamakuu, jonka takia myöskin tämä edes möllitokoon osallistuminen vain viivästyy ja viivästyy. Olen möhlinyt paikallamakuutreenit niin useasti, kun olen luullut että se jo osaa. Äärimmäisen rasittavaa, ja olen nyt jonkun aikaa tehnyt joka päivä paikallamakuita ruokapalkalla. Juuri tänään se teki superupean suht. pitkän paikallamakuun kun laitoin sille ruokaa, mutta tietenkin juuri kun olin tulossa palkkaamaan sitä, se nousi. Jeejee, siinä meni sekin eikä saanut palkkaa. Tein kyllä vähän ajan päästä uudestaan typerän ja lyhyen ja pysyi sentään. Rasittavinta tuossa on juuri se, että vaikka se kuinka olisi mölleissäkin remmissä paikallamakuussa, en halua mennä pilaamaan muiden suorituksia sillä että tämä saattaa nousta. Plörh.

22. Parhaiten liikkeistä onnistuu ehkä liikkeestä maahanmeno. Ei olla tosin sitäkään vähään aikaan treenattu.

23. Jumitan tällä hetkellä tokon suhteen niin pahasti, että tuntuu ettei koskaan päästä kisoihin tai ainakaan saada mitään TK1:stä.

24. Tuolle on tosiaan tavoitteena vain TK1 ja BH. Sitten olen tyytyväinen.

25. Silloin kun Uudilla on ollut pohjavillaa, sillä on usein aika paljon harmaata/harmaanruskeaa pohjavillaa, joka on hienon näköistä kun se pilkistää mustan karvan alta.

26. Uudilla on pujoallergia ja vehnä yms. mahdolliset käydään testaamassa nyt kesällä.

27. Ja kesällä se myös lonkka- ja kyynärkuvataan + kun joukkotarkastus on täällä lähistöllä taas niin peilataan silmät.

28. U on supernopea agissa. Se varmaan mielellään vetäisi rataa ihan itse sinne minne tekee mieli eikä minkään typerän ohjauksen alaisena.

29. Siten se tosiaan on porokoiramainen, että se on itsenäinen.

30. Se ei ole koskaan pentuna kiinnostunut mistään riistasta vaikka jänis olisi lähtenyt naaman edestä, mutta nyt ihan parin päivän sisällä olen huomannut että sitä kiinnostaa niin paljon linnut, että olen jo puuttunut siihen. Riistaviettiä en ole (ainakaan vielä...) kylläkään huomannut.

31. Uudi ei ole ollut mikään helppo koira minulle, vaikkei se oikeasti varmaan ole mistään hankalimmasta päästä. Sen kanssa saa kyllä tehdä töitä tosissaan edelleen ja varmaan aina.

32. Ainakin olen oppinut siltä jo hyvin paljon.

33. Hankalinta Uudissa on varmaankin ollut/on edelleen järjetön energia, reaktioherkkyys ja nopeus. Tämä yhdistettynä ylisosiaalisuuteen, keskittymiskyvyttömyyteen, itsenäisyyteen ja uhkarohkeuteen ei ole ollut mikään helppo yhdistelmä. Pahimmillaan se on ilmennyt niin että kun olemme treenanneet muiden kanssa, olen suunnilleen katsonut että se on nätisti sivulla - ja oikeasti se onkin jo toisen koiran luona ennen kuin silmäni tai varsinkaan suuni ehtivät perässä. Sen kanssa pitää aina ennakoida ja yrittää olla askeleen edellä.

34. Se on pennusta asti ollut oman tiensä kulkija, eikä puhettakaan että se olisi itsestään pentuna pysytellyt siellä missä ihmisetkin. Kun haimme sen ja ensimmäistä kertaa laskin sen pihalle, se paineli iloisesti tutkimaan talon toiselle puolelle vailla pienintäkään huolta siitä, tulisiko joku mukana vai jäisikö se yksin.

35. Ongelmana onkin ollut vapaanaolo - ei se koskaan ole varsinaisesti karannut tai häipynyt kunnolla näköetäisyydeltä, en vain ole luottanut siihen. Kyllähän se tavallaan pysyy, ei se suoraan sinkoa karkuun kun irrotan pannan tms ja kyllä se tavallaan luokse tulee, tai siis tuleehan se, mutta... Kun ei se 100% aina kuitenkaan heti tule, etenkin jos näkee muita koiria, ja kun se menee mielellään niin kaukana. Toisaalta tiedän että olen todella tarkka perfektionisti mutta kyllä siinä oikeastikin on ongelmia. Yhtenä kesänä ongelma häipyi täysin mutta tuli syksyksi takaisin - en edelleenkään ole keksinyt mitä tein.

36. Olen kyllä oppinut luottamaan siihen paljon enemmän ja on se taas viettänyt vapaampaa elämää eli ollut taas enemmän irti ilman liinaa hyvin tuloksin.

37. Päivittäisiin treeneihin kuuluukin sen paikallamakuun ja malttamisen lisäksi myös aina luoksetulot eri tilanteissa/kontaktiharjoittelu ja mukanapysymisharjoittelut.

38. Käytin Uudilla ensimmäisen kerran "lenkillä" pantaa (käytin siis valjaita) ehkä joskus yli puolen vuoden ikäisenä, koska se olisi sitä ennen varmaankin hirttänyt itsensä siihen kun se yritti parhaansa mukaan sinkoilla ja vetää voltteja.

39. Etenkään pentuna se ei kuitenkaan koskaan halunnut vetää, mikä helpotti huomattavasti hihnakäyttäytymisen opettelua.

40. U haukkui pikkupentuna sekä ihmisille että koirille (ei se niitä pelännyt, häntä heiluen ja korvat pystyssä se niitä katseli ja vain räkytti), mutta se saatiin onneksi töitä tekemällä pois.

41. Nykyään se ohittaa koirat nätisti ja päämäärä olisi, että se tulisi aina koiran nähdessään automaattisesti luokse. Nyt ollaan vasta siinä vaiheessa, että se ottaa kontaktia kun koira tulee vastaan. En tiedä miten se irti ollessaan menettelisi (katsoisiko automaattisesti -> voisin kutsua vai eikö kuuntelisi ollenkaan), koska se ei ole muistaakseni koskaan ollut kunnolla irti ilman liinaakaan kun on tullut koira vastaan. Jos se on tullut vieressä niin olen ottanut sen vain kiinni.

42. Haluaisin mieluusti ottaa joskus toisenkin porokoiran, mutta suurin miinus on varmaankin se itsenäisyys, joka on ainakin Uudin mittakaavassa minulle liikaa.

43. Uudi on ehkä kerran elämässään ärähtänyt toiselle koiralle, ja se varmaankin johtui juoksuista - en usko yhtään että olisi ollut mitään kipuja, koska kukaan ei koskenutkaan siihen eikä se ole myöhemminkään reagoinut mitenkään noin tai ollut kipuilevan näköinen. Sain kyllä sydärin, vaikka ei se aloittanutkaan vaan vastasi toisen nartun ärähdykseen. Samana päivänä se myöskin näytteli hampaita pennulle. Seuraavana päivänä se oli jo täysin normaali itsensä.

44. Uudi hyppii joskus pienten vesilammikoiden yli oikein liioitellulla kaarella, mutta joskus se taas kahlaa pitkin ojanpohjia.

45. Pentuna U yritti syödä kaiken mahdollisen maasta ja yrittää joskus nykyäänkin, tai ennemminkin kauhoo tai tamppaa vain tassuilla sen lehden tms roskan päältä.

46. Pentuna se myös tamppasi usein lumeen kolon johon teki tarpeensa. Enää se ei ole tosin tehnyt sitä.

47. Urkki rakastaa katsella vain ulos ikkunasta. Sillä on keittiön ikkunan edessä oma jakkara jolle se saa nousta katselemaan etupihaa, ja usein se makaa omalla paikallaan niin että se näkee samalla ulos.

48. Uudi ei ole koskaan saanut tahallisesti mitään ihmisten herkkuja. En koskaan anna sille edes mitään jugurttipurkin kantta nuoltavaksi tai mitään muitakaan purkkeja nuoltavaksi, ihan sama vaikkei se nyt niistä kuolisikaan tai mistään jugurtista lihoisikaan - ei se tarvitse niitä enkä osaa antaa mitään tuollaista. Ei se ainakaan kerjää.

49. Oikeasti sillä ei ole kova kuri ja olen joskus turhankin lepsu sen kanssa.

50. Kaikista ongelmista huolimatta tiedän että U on ja tulee olemaan minulle se ensimmäinen paras koira joita voi olla vain yksi.

(Pahoittelut ylisuurista väleistä ja huonosta ulkoasusta, tämä ei taas tottele)

Ai ei ole muka älykäs?

On se! Ei se aina vain näy. Ihan huomaamattani ja oikeasti opettamattani se on oppinut superhienon maahanmenon ja liikkeestä seisomisen. Tuosta vain, yhtäkkiä vain eräänä päivänä huomasin että se osaa ne ja tekee eri tavalla kuin ennen. Maahanmenoon istumasta se on keksinyt ihan itse uuden tavan mennä maahan: se vetää vain takajalat alta ja taaksepäin (ei edes millään hissityylillä tms, vaan hyvin uudimaisesti ponkaisten), eli menee hienosti maahan liikkumatta eteenpäin. Se on ainakin hienon näköistä jos ei muuta ;) Ja liikkeestä seisominen on parempi kuin ennen. Se jää jo aika hyvin suhteutettuna entiseen "jäämiseen" (tökkään sen kyllä kuonosta pysähtymään), pysähtyy niille sijoilleen ja voin hyvin ottaa muutamia askeleita + palata sen luokse ilman että se liikkuu. Ongelmana tällä hetkellä on se, että tullessani takaisin se usein joko siirtää toisen tassun toisen viereen kun on jäänyt epätasapainoisesti seisomaan (en tiedä ottaako tuosta kaikki tuomarit edes pisteitä, mutta itseäni rasittaa), tai sitten se ottaa pari askelta suuntaani, ja myös palkitessa se tuppaa välillä istumaan tai steppailemaan, eli tuossa nyt ne mitä pitää eniten korjailla. (Koko teksti nyt tuli sitten yhteen pötköön kun tällä on jotain henkisiä ongelmia joiden takia enter ei ole ystävä)

Kuvapäivitystä

Ei olla tehty paljon mitään minkään järkevän (esim. tokon) suhteen. Lenkkeilty, vähäsen treenattu ja naksuteltu, parhaillaan työn alla on ehkä eniten jalkojen välistä pujottelu. En ole viikkoon käynyt hallilla vaikka tarvetta olisi, ja olen vain laiskotellut. Paikkamakuita on kyllä väkerretty jonkin verran + perusseuraamisia, sivulletuloja ja seisomista lenkillä.

Kuvat siis eiliseltä lenkiltä jossa leikkiseurana Ruuti:

Match show Kannuksessa + muuta sälää

Tuloksena mätsäristä PUN ei sij. Meni silti suorituksena aika hyvin, alkuun paria vastaan kilpaillessa se ensin laamasi pitkin kehää ja lopulta loikki/pomppi - ja haukahti. Mitä se ei tee koskaan näyttelyissä enää. Olihan se vain sellainen kirkas HAU eikä mitään räkytystä, mutta silti outoa. Saatiin silti punainen, ja "tuomari" kehui kovasti esiintymistä ja sitä, kuinka reippaan näköinen tuo hurtta on. Punaisten kehässä se sitten kyllä seisoi upeasti vaikka kuinka kauan ja ravasi hyvin, kuitenkaan ei tulosta, olisikohan laittanut viidenneksi viimeisenä pois tjn. Eli jee viidensiä oltiin :D

Näyttelykalenteriin kuuluu tänä keväänä/kesänä varmaankin melkeinpä vain Tuurin näyttely, hyvinhyvin pienellä todennäköisyydellä Tampereen kv ja luultavasti joko Ilmajoen tai Mustasaaren mätsäri, riippuen vähän muista menoista ja saanko kyyditystä paikan päälle. Vaasaan olen menossa vain katselemaan/kuvailemaan, ulpertti jää tällä kertaa kotiin. Kaikki pienetkin toivonrippeet keväisistä/kesäisistä mölleistä tai varsinkaan kokeista olen kyllä haudannut jo aika syvälle, viime treenit ovat nimittäin olleet aika...kaikkea muuta kuin miellyttäviä ja sellaisia millaisia niiden kuuluisi edes mölleihin mennessä näyttää. Eheei, mutta kyllä se itselleni antama lupaus pitää, eli liikkeiden osalta kesäksi kisakuntoon. Se ei enää kyllä pelota (suht hyvässä vaiheessa jo jos kesäksi vasta "pitää" valmiina olla), mutta tuo kaikki muu siinä ympärillä kyllä.

Esim. tämänpäiväinen treeni hallilla muutaman muun kanssa: U käy kierroksilla, pidän sen sitten liinassa, se tekee ihan ok ja kuuntelee (seuraamiset taas laaaaiskoja, tai ei edes laiskoja vaan jotenkin kamelimaisia??), mutta yhtäkkiä joku painaa idiot-nappulaa ja johan alkaa tapahtua kaikkea mielenkiintoisempaa kuin joku tyhmä maahanmeno; U karkaa paikallamakuusta (Taas..??! Mitä helpomman päätän tehdä, sitä helpommin se karkaa, nyt se oli ehkä 10s ja minä 5m päässä, ja kun päätän tehdä puoli min niin se pysyy), palautan sen välittömästi takaisin, no se sentään pysyy, teen kokonaan uuden paikallamakuun ja pysyy toisten agiliitaamisesta huolimatta (treenien huippukohta) ja tästä palkkaan, lopetan treenit, U yrittää karata agiradalle (toinen koira siis siellä juuri) ja kun kiellän/ärähdän/töppää liinaan, se alkaa iloisesti repiä remmiä, huutaa ja riehua ympäriinsä huikean hienosti kuin hyvin koulutettu koira konsanaan, saan sen maahan käskemisellä ja yksinkertaisesti pitelemällä rauhoittumaan, sitä ei tämän jälkeen kiinnosta tyhmä minä enää ollenkaan ja treenit loppuivat hyvin hilpeään tunnelmaan :) No joo kun muut lähtivät otin pari puomia loppukevennykseksi, koska tuo rrrakastaa sitä. Ja on niin nopea että saa minut aina paremmalle tuulelle, kunnes muistan että haluan sille TK1:n ja BH:n enkä aio kisata agissa. Ja se todellakin SAA sen TK1 ja BH, vaikka sitten vasta kun se on 12v eikä enää jaksa sinkoilla kuin mielipuoli.

Puuh, tuntuu etten muuta teekään sen kanssa kuin malttamista malttamista paikallamakuuta kontaktia luoksetuloa malttamista paikallamakuuta luvan kysymistä kontaktia luoksetuloa, mutta plaah... Se on kuin ylikierroksilla käyvä vieterijänis joka ei lupia kysele eikä kieltoja/rangaistuksia muistele 2min kauempaa. Toisaalta siitä on hyötyäkin, koska noin viikko sitten se sai pikkuiset pömelit agitreeneissä kun se halusi ennemmin juosta perässäni kuin mennä putkeen (joo-o, tällaisesta asiasta voi hyvinkin saada pienet pömelit Uudin logiikalla, tietenkin), joten siinä kiihdyttämisyrityksissään se juoksi iloisesti vieressä olevalle keinulle... Ehti vain oma sydän pysähtyä ja keinu tietenkin rymähti maahan, U hyppäsi ja pikkasen luimisti korvia, meinasi vain kiihdyttää taas sataseen mutta kuunteli sen verran että istui. Ei sille toivottavasti mitenkään käynyt, oli varmaankin luullut että on menossa puomia ylös. Nooh, kun kokeiltiin "oikealla" tavalla (toisen puolen alla penkki ja avustaja hidasti) totuttaa sitä sitten siihen keinuun ettei jäisi mitään traumoja, parin kerran jälkeen se kurvaili sitä ylös ja alas ihan onnellisesti :P Myös puomi oli edelleen se ihana paras puomi kuin ennenkin. Tuossa asiassa Uudi on ehdottomasti äärettömän hyvä ja tuollaisen kovuuden avulla sen kanssa on myös helppo treenata, mutta sitten taas tuossa sekoamisessa/agiradalle karkaamisen yrityksissä se ärähdys/liinaan töppääminen tai muukaan ei kauaa vaikuta. Mitä sitä tuollaisia minuuttia kauempaa muistelemaan, sanoo Urpo.

Ohjaajakovuudesta taas en tiedä, toisaalta se on ohjaajakova eikä paineistu/piittaa/jaksa muistella (edes sen hetken vertaa, esim. tuohon luvatta juoksemaan lähtemiseen olen heittänyt remmin sen eteen, tämä sanoi JEE VÄHÄ KIVAA ja sekosi), mutta toisaalta jos voisi sanoa että koira voisi loukkaantua, niin se nimenomaan loukkaantuisi omasta turhautumisestani/suuttumisestani/äänen korottamisesta. Siltä menee helposti luottamus ja usko, ei se luimi, väistele (katsettakaan) tms, mutta se ei jaksa panostaa eikä sitä enää kiinnosta, "oo sitten keskenäs"-tyyliin inhimillistettynä. Ei se tavallaan lukkoon mene, mutta se lakkaa helposti yrittämästä eikä palkkaudu silloin helposti omista kehuistani, vaan sille on aivan sama. Monimutkainen koira.

Mutta kyllä, tulen sen kanssa kaikesta huolimatta hyvin toimeen, tykkään myös tehdä ja treenata sen kanssa (kaikista pään seinään hakkaamisista huolimatta), se myöskin osaa käyttäytyä ja en sitä mihinkään tietenkään vaihtaisi, vaikka siitä valitankin ;D Tulee vain helpommin vuodatettua niitä huonoja ominaisuuksia ja iloittua niistä hyvistä sisäisesti.

Vanha kuva pöhmelistä treeneissä (sorry häiritsevät asusteet ja hilse)

Perustreeniä taas tauon jälkeen

Loppuihan se kaulurista johtuva treenitauko vihdoinkin! Kovan lumen takia irti olemista ja juoksentelua pitää rajoittaa, eikä toisten kanssa saa vielä mahdottomia riehua (ei kuulemma enää repeä, mutta ettei tule kipeäksi ja/tai tulehdu, tule ärtyneeksi lumesta tms), mutta treenit ja perus remmilenkit sujuvat jo, ja haava on ihan ok. Suihkuttelen sitä vielä päivittäin ja välillä näyttää olevan hieman turvonnut, mutta muuten sen on todella hyvän näköinen. Ei arista normaalisti koskettaessa (en ole koittanut painaa enkä koitakaan), enkä ole nyt huomannut nuolevan sitä vähään aikaan. Eli sen pitäisi voida hyvin.

Eilen tehtiin ihan sitä perustreeniä mitä yleensäkin, eli seuraamista, luoksetuloa todella läheltä (jotain 1-2m) ja liikkeestä maahanmenoa melkein kokonaisuudessaan. Seuraamisessa edelleen hieman jätättää, eli naksuttelua lisää vain siihenkin. Luoksetulossa meinaa mennä maahan, vasta huomasin että taidan aika paljon sekä käskiessäni maahan että eteen kumartua aika paljon eteenpäin, eli ainakin sekoittaa ne keskenään jos ei paineistu (ei näyttänyt siltä, vaan iloisesti ja innokkaasti meni maahan). Tuohon pitänee kiinnittää enemmän huomiota. Luoksetulossa pitää myös huomata se, etten itse seisoisi jalat niin leveästi - eilen se tunki vain pään polvieni väliin ja jäi siihen istumaan :D Kaunis käsitys eteen tulemisesta. Peruutin muutaman askeleen ja korjasi heti hyväksi.
Tänään seuruutin myös vähäsen ruokakupin odottaessa omassa huoneessani (olin siis "yleistiloissa", mutta ei ollut ketään häiriönä). Ruokakuppi häiritsee sitä todella paljon, vaikka se ei ollut näkösällä. Ei yritäkään varastaa sinne, koska joutuu aina odottamaan lupaa eikä ole koskaan päässyt karkaamaan ennen aikojaan, mutta yrittää vain huitaista kaikki liikkeet "vähän sinne päin", että pääsee nopeasti syömään + ainoastaan tällaisessa tilanteessa ääntelee tokoa tehdessä. Mörisee ja ölisee, varsinkin jos käsken korjaamaan esim. vinon perusasennon. Vaadin tekemään kunnon suoritukset, tulemaan sivulle hyvin ja nyt seurasi ihan ok, eikä hidastellut ilman naksuakaan. Käännös oikeaan ihan palkittava suoritus, mutta vasemmalle käännöksissä väisti todella paljon ja ikään kuin oikaisi mutkan ja palasi nätisti takaisin seuraamaan. Paikalla täyskäännös oikeaan ihan mainittava suoritus sekin, seuruutin pätkän ja käskin makaamaan, meni nopeammin kuin yleensä. Jätin paikalle (ilman erillistä käskyä), menin edeltä huoneeseen ja huusin perus luoksetulokäskyllä luokse, spurttasi matot ruttuun.

Sterilointi

Nyt se vihdoin tuli sitten tehtyä. Urkki on nyt steriloitu ja tuossa se makaa puolihorteessa kauluri päässä. Hyvin oli heräillyt, vielä tietenkin tokkurainen ja todella väsynyt, mutta muutenkin oli hyvin mennyt ja aika pieni leikkaushaava vain tullut.

"Ai miksi?" on melkeinpä jokaisen kysymys:
1. No ettei tulisi niitä juoksuja. Uudia ei käytetä jalostukseen (luonne ei rodunomaisin, mahdolliset allergiat, ei mitään syytä käyttää jalostukseen eikä omakaan aika riittäisi), joten miksipä ei kun se helpottaa harrastelua ja myöhemmin mahdollisia kisaamisia + ettei aina tule sitä juoksupelleilyä ja helpottaisi Uudinkin oloa. Se on juoksujen aikaan ollut niin pihalla, kuuro ja kiinnostumaton kuin olla ja voi, se vain kulkee nenä maassa ja hinkuaa toisten koirien luo, eikä piittaa pätkääkään mitä sille sanotaan. Nyt sillä oli 6kk juoksujen välissä.
2. Ettei tulisi niitä mahdollisia terveysriskejäkään sitten kun ei niillä juoksuilla ns. tee mitään. Ei tulisi märkäkohtua/kohtutulehdusta tai toivottavasti olisi pienempi riski saada nisäkasvaimia kun se leikattiin nyt jo.
3. Helpottaisi myös muiden kanssa olemista sekä Kannuksessa että kotona, kun ei 2x vuodessa tarvitse pitää mitään uroseristystä. Ei ole mikään syy leikkaamiselle mutta yksi hyvä puoli.

Toivottavasti ei vain tulee mitään huonoja puolia nyt runsaasti (luonteen muutoksia esim. ärtyisämmäksi toisia koiria kohtaan, virtsankarkailua tms) ja paranisi tuo leikkaushaava nopeasti, niin olisi varsin onnistunut ja kannattava toimitus.

Laihian ryhmänäyttely

Koska se sattui olemaan niin lähellä, en tietenkään voinut olla ilmoittamatta Uudia Laihian ryhmänäyttelyyn, varsinkin kun Ruuti ja Vappu tulivat myös. Ehkä olisikin voinut vähän harmittaa jos olisin lähtenyt johonkin kauemmas kalliiseen näyttelyyn, koska koko hommasta ei tullut yhtään mitään - U ei ravannut yhtään kunnolla eikä millään seisonut hyvin, vaikka se on aiemmin osannut sen 100% ja saanut aina kiitosta käyttäytymisestään. Tuloksella ei ollutkaan mitään väliä, mutta en ollut tyytyväinen itse tuohon suoritukseen. Näyttelyssä meni ihan koko päivä, koska Vapun arvostelun takia (joka alkoi kymmeneltä) piti lähteä joskus kahdeksan jälkeen menemään nlypaikalle, mutta tietenkin kehä oli reippaasti myöhässä ja sitä sitten ulkona kyhjöteltiin kylmässä tuulessa (tarvitseeko edes sanoa olinko pukenut kunnolla, katsonut vain mittarista että oi siellähän on lämmin, 0 astetta - tuuli oli varmaan -20c). Uudillakin alkoi olla kylmä siinä vaiheessa kun jonoteltiin ja oltiin piakkoin menossa kehään, ja sehän näkyi myös kehässä: köyristeli selkäänsä eikä asettanut itse jalkojaan mitenkään järkevästi, vaan seisoi lytyssä ja jalat mahan alla epätoivoisista asetteluyrityksistäni huolimatta. Ja maassa sentään oli PIKKUKIVIÄ, niiden takia täytyy yrittää kuristua :P Nooh, ei se mitään. Pikkuinen nukkui koko illan.

Tuomarina Tapani Pukkila, JUN H

"Kevytluustoinen, mittasuhteiltaan muuten oikea. Hyvä pää ja kaula. Kookkaat korvat, luisu lantio. Hennot, hyvin kulmautuneet raajat, vennot ranteet (??). Liikkuu hyvin. Pehmeä karvapeite. Luonne oikea." Ja ruksittu "rodunomainen lähestyttäessä". Olisi saanut kyllä olla vähän pidempi ja kattavampi arvostelu.

Nykyisellään se näyttää siis tältä jotenkin esitettynä:

Ja loppuun iloinen loppukevennys ilmentämään porokoiran luontaista älykkyyttä:

Kirkas Untamo

Uudi loisti koko päivän täydellisyydessään!

Mentiin melkein heti koulun jälkeen metsään (purkkarille) koirien kanssa, minä asenteella "no jaa kai sitä voi mennä sinnekin kävelemään vaikkei siitä mitään kuitenkaan tule" - ja Urkki oli irti! Täydellisesti! Kyllähän sillä liina laahasi perässä (itse asiassa minua itseäni varten), mutta kyllä se juoksi Nanan kanssa niinkin kauas ettei se liina olisi enää hyödyttänyt mitään jos se oikeasti olisi halunnut häipyä. Eikä se edes haitannut että se juoksi kauas, koska tottakai se juoksee kun Nanakin juoksee, mutta yksin se ei lähtenyt yhtäkään kertaa yhtään mihinkään huitelemaan, totteli täydellisesti (tuli aina heti kutsusta, vaikka leikki Nanankin kanssa ja yritti väistellä Nanaa että pääsi juoksemaan minulle asti). Eikä ne edes lähteneet oikeasti kauas vaikka keskenään juoksivatkin (ja vain tietä/polkua pitkin, ei ollenkaan metsään), U tuli usein ottamaan kontaktia ja tuli välillä kävelemään viereen vaikka Nana käveli edempänä. En silti ottanut liinaa pois, ja se olikin enemmän omalle mielenrauhalleni. Ja pikkuhiljaa ehkä opin taas luottamaan ettei se lähde ja tottelee. Tai sitten tämä oli joku ihmepäivä ja muuten se on kuten pahimmillaan - huitelee missä tahansa, tuijottelee vain jatkuvasti metsään, ei piittaa missä menen eikä kuuntele. Nyt se kuunteli täydellisesti.

Ja kun illalla naksuteltiin, U tarjoili hyvin peruuttamista, takatassujen laittoa alustan päälle + lopuksi piti mahtavasti kapulaa, ei yhtään pureskellut ja tiputti käteen vasta kun naksautin. Jotenkin se vain loisti tänään.

Pienen pieni agikärpäsen purema

Ihan todella pikkuruinen, mutta on kuitenkin. "En mä koskaan mitään agia tule treenaamaan, ei mua kiinnosta semmonen ja se on tylsää." Enhän minä sitä vieläkään kunnolla treenaa enkä usein, mutta vähän alkoi silti kiinnostaa... Lähti ihan vain viattomasti siitä että yritin saada sitä taas tottumaan puomiin/muihin korkeammalla oleviin lankkuihin, kun se yhtäkkiä alkoi pelätä niitä agitunnilla (en tiedä/muista mitä tapahtui, kai turhauduin tai jotain ja se otti nokkiinsa, koska ei siinä ainakaan itseään koskaan satuttanut ole). Ja pienesti ja viattomasti, kun se ollut taas esteistä moksiskaan, se harjoittelu lähti käsistä. Vaikka enhän oikeasti edes tiedä agista mitään. Harjoittelin vähän puomin kontakteja (erityisesti alastuloa) targetin kanssa (se hieno juoksukontaktien kokeiluidea jotenkin hiipui kun en jaksanutkaan treenata sitä niin ahkerasti), vähäsen hyppyjä ja putkea lopulta hiukkasen mutkalla. Eikä se lähtenyt huitomaan mihinkään/saanut kohtausta, joten hienoa senkin puolesta.

Otettiin (tietenkin) myös alokkaan liikkeitä kun kerran halliin oltiin tultu ja itse asiassa juuri sen takia. Liikkeestä maahanmeno on jo aika sujuva, se oma pieni niiaus/kumarrus pitäisi saada pois ja nopeutta lisää. Treenasin tänään enimmäkseen juuri tuota nopeutta, eli vauhdista sivulla maahan -> heti palkka maahan ja vapautus. Aika napakastihan se alkoi piakkoin mennä.
Seuraamista tehtiin ihan vain imutuksella. Pitäisi muistaa jatkuvasti katsoa eteenpäin, koska tuo alkaa jätättää todella nopeasti enkä tiedä paineistuuko se jos katson siihen. Ei se kyllä yleensä. Tai sitten sillä ei vain ole motivaatiota. Myös käännöksiä oikeaan ja vasempaan, pysähtymisiä ja yksi onneton täyskäännös. Kaikki imutuksella, pitäisi ottaa kylläkin se kosketuskeppi tai edes naksu käyttöön ja koettaa saisiko parempia tuloksia aikaan. Istuu hyvin ja nopeasti sivulle. Menee nykyään perusasentoon jo ihan ok, aika hyvin loikkaa jo perässä jos itse astun pari askelta sivulle tai viistosti eteen.
Seisomista harjoiteltiin myös aika paljon, eli ihan vain seisahtamista. Pysyy siinä vain pari sekuntia (vapautankin aika nopeasti), mutta seisahtuu jo huomattavasti paremmin ja alkaa vähän tajuta jutun jujun.
Tehtiin myös muutama luoksetulo joissa meinasi karata (lähti hullunkiilto silmissään kaartamaan jo ohi, mutta kutsuin uudestaan niin suoristi matkansa eteeni), ja se karmein nykyään eli paikallamakuu. Sille on tapahtunut jotain, ja tiedänkin mistä johtuu, eli ihan oma vikani. Viimeksihän U lähti paikallamakuusta juoksemaan, jolloin lähdin vain pois ja otin sen kiinni - ja vasta huomasin etten käskenyt sitä ollenkaan takaisin makuulle. Ärh. Miten voi olla noin tampio, että pilasin koko paikallamakuun. Nytkin se lähti, mutta tuli onneksi luo kun huusin, ja palautin sen nyt takaisin makuulle, ja helpotin huomattavasti. Tuota pitää tehdä paljon ja vaikka liinassa ettei tule tuommoista härdelliä kun se lähtee enkä muista vain ottaa sitä kiinni ja lopettaa hommat, vaan että palautan sen takaisin siihen jossa sen on tavallaan "pakko" maata. Ja tietenkin teen lyhyempiä, helpompia paikallamakuita hyvällä palkalla. Paljon. Useissa paikoissa. Nyt suurimpana treenattavana onkin seuraaminen ja paikallamakuu.

Pitäisikö itkeä vai nauraa

Voi Uudi, Uudi, Uudi... Rakas riiviörakki.

Viime viikolla oli kolmena päivänä treenit eli toisin sanoen käytännön tunnit, jotka menivät sekä ihan huipusti että ihan täydellisesti päin mäntyä. Kaksi ensimmäistä kertaa U oli hallilla nätisti irti vaikka oli välillä vieraitakin koiria vieressä pyörimässä, keskittyi ja teki hyvin töitä. Liikkeestä maahanmenoon olen jo aika tyytyväinen (itseltäni enää pieni niiaus jolloin se menee heti hyvin maahan), sivulletulo ihan superhyvä (se käsimerkki tulee automaattisestikin ja kyllä se kai sitä vielä tarvitsee - tai siis semmoinen käden heilautus joka näyttää siltä että teen sille tilaa), tulee siihen useimmiten innokkaasti ja pitää hyvin kontaktia - joskus tosin nojaa jos käy liian kierroksilla. Nuo kaksi kertaa Untamo siis tosiaankin teki hyvin, juoksi kuin hullu kujaluoksetulossa, makasi nätisti paikallaan 2min suuressa häiriössä (koirattomat ihmiset kävelivät ympäriinsä, kävin kerran palkkaamassa), seurasi huipusti, harjoiteltiin käännöksiä ja pyyteli hyvin jatkuvasti lupaa saada hypätä kun sitä treenattiin. Mutta.

Kolmannella kerralla Urpo sanoi, että minähän en jaksa enää ja veti täysin maailman hirveimmäksi pelleksi - lähti juoksemaan ympäri hallia haukkuen, ei ihme kyllä mennyt kunnolla kenenkään luo ahdistelemaan vaikka sitä epäilinkin. Karjuin sitä takaisin, jolloin se ihme kyllä kaarsi hitaasti takaisin (joo kyllä se juoksi täysillä myös luo mutta reagoi hitaasti), ja minä tietysti olin ottamassa sitä kiinni. Hahhaaah, sanoi Urpo vielä kerran ja lähti uudelleen. Käskyjen mukaan painelin piiloon, jolloin tuo kuulemma (meinasi leuka tippua kun kuulin) pysähtyi melkeinpä heti ja jäi tuijottelemaan että mihin katosin. Pian se iloisena jolkotteli piilopaikkaani kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juuri kun luulin että se saisi järkeä päähänsä, tai siis että olisin saanut taottua sille järkeä päähän. Hohhoijaa, pitääköhän taas aloittaa alusta. Olen niin hirmuisen innokas tekemään sen.

Yritän nyt reippaana kuitenkin saada sen syömään ulkona, tai oikeammin sanottuna saada minut syöttämään sen ulkona. Junamatkalle en alkanut mitään haisevia lihakönttejä mukaan ottaa joten se tilaisuus meni siinä, mutta illalla harjoittelin mahdollisimman helppoja luoksetuloja omalla ruualla, eli U liinassa "vapaaksi", lähdin käppäilemään toiseen suuntaan kuin se, ja kun se kääntyi minun suuntaani, lähdin juoksemaan ja samalla kutsuin sitä, ja pari kertaa myös piilouduin kun se ei meinannut huomata etten seuraakaan sitä. Ihan hyvinhän se tuli. Huusin sen myös sisälle ja annoin siitä hyvästä ruston.

Ehkä se on sittenkin lapinporokoira

Kun palasimme tänään Kannukseen, huomasin että Uudista on tullut ihan outo ja hirvittävän...aikuinen. Se on kuulemma kasvanut (myös tukevammaksi/lihaksikkaammaksi), sille on kasvanut karva ja se käyttäytyy kuin kunnon aikuinen lapinporokoira. Mikä on lievästi sanottuna pelottavaa, ja nyt alkaa taas sitten pelko siitä että nyt se ei halua irti ollessaan pysyä lähettyvillä edes silloin jos on toinen koira vieressä. Plaah, minä se onnistun aina keksimään uusia ongelmia - miten se muka sitten pysyi aikaisemmalla järkevyyskaudellaan kesällä ihan täydellisesti irti vaikkei piitannut toisista koirista paljonkaan? Eikös se vain helpota ja sitä olen halunnut, häh??

Homman nimi on siis se, että Uudi otti osaa rähisemiseen rakastamansa lempparikoiran kanssa (juu oli ihan Urpon oma vika, mitäs hyppi toisen päällä varoituksista välittämättä). Tuskin siitä mitään kunnon tappelua olisi tullut vaikkei väliin olisi mentykään, mutta järkyttää silti :O Minun Uudini? Rähähti toiselle koiralle? Ja juuri edellisessä postauksessa kerroin tämän järjettömästä koirarakkaudesta. Tiedä sitten johtuuko tuo muutenkin vain siitä että sitä hermostuttaa uusi paikka ja sillä on juoksu. Silti todella pelottavaa. Vaikka sitähän olen toivonut että se saisi järkeä päähän toisten koirien kanssa ja tiesin porkkista ottaessani ettei se välttämättä tulisi kunnolla toimeen toisten koirien kanssa ja tuo on täysin normaalia kahdelta nartulta, mutta... Uudi??

Pennuista se ei paljon piitannut, ensinhän oli tietysti kiinnostunut ja leikki, mutta ihmeen nopeasti rauhoittui eikä piitannut enää mitään, ja meni jopa vapaaehtoisesti omaan huoneeseen rauhoittumaan. Hieno, pelottava Urkki.

Ai niin, U tullaan varmaankin leikkaamaan aika pian juoksujen jälkeen (tietysti se tarvittava väliaika), koska se helpottaa täällä olemista, mahdollista kilpailemista myöhemmin ja muutenkin elämää, sekä tietenkin ei toivottavasti tulisi niin suurella todennäköisyydellä nisäkasvaimia eikä ollenkaan kohtutulehdusta, kun ei sitä kuitenkaan tulla jalostukseen käyttämään.

Pienen pieni molekyyli

Nyt juoksujen aikaan U on ihan sietämätön ja ihan sietämättömän ihana. Sietämättömän siitä tekee se, että sille on nyt tullut joku paha mörkökausi samalla, joka hankaloittaa aika tavalla - joo enpä sitä muutenkaan nyt juoksujen takia irti missään pitäisi, mutta en varmaan tuonkaan takia. Se pelkää kaikkea. Hui uusi paikka pelottaa (keskusta ja ihmisvilinä tosin ei pelota), metsään ei voi mennä koska sieltä hyökkää takuulla viisipäinen karhu, pellolla on ihan turvatonta koska siellä pellonreunassa näkyy siis hui kamala metsää! Ja sieltähän ne hirviöt aina tulevat. Apua apua.

Pari päivää sitten oltiin menossa metsätien läpi pellolle, U liinassa. Jossain vaiheessa se jäi tönöttämään keskelle tietä ja tuijotti metsään häntä koipien välissä. Huhuilin sitä tulemaan, se ei tullut, joten jatkoin vain matkaa. Se tuli vasta kun liian kiristyi. Jos olisin jättänyt sen siihen ja tullut puolen tunnin päästä uudestaan, se olisi varmaan seisonut samassa paikassa. Saisi edes tulla perään eikä uskaltautua kauas minusta, jos haluaa mörköillä :D Se helpottaisi muutenkin. Ja kun päästiin sinne pellolle, se lähti kyllä juoksemaan kun minäkin lähdin, mutta kääntyi melkein heti takaisin omia jälkiään pitkin ja jäi jumittamaan tielle. Jaha, että tällainen iloinen pellolla juoksentelu ja energian kulutus. Ei kelvannut patukka eikä namit, tietenkään.

Ihanan siitä tekee taas se, että se on pehmentynyt hieman juoksujen aikaan eikä enää/nyt juuri väännä väkisin vastaan joka asiasta. Jos käsken sitä tulemaan, se tulee eikä ala lällätellä ympäriinsä tai keksi jotain muuta miten tuollaisesta tylsästä asiasta saisi hauskan ja mielenkiintoisen. Jos käsken sitä menemään omalle paikallensa, se menee. Jos käsken sen luo, se tulee. Jos käsken sen viereen, se tulee viereen, eikä keksi kymmenen erilaista tapaa tulla siihen hauskemmin. Jne. Se haluaa hirvittävästi hellyyttä ja muutenkin sitä edes vähäsen kiinnostaa mitä minä sanon, ja se tulee sisälläkin samaan huoneeseen yleensä nukkumaan kuin minä. Outoa, koska olen tottunut siihen itsenäiseen ratakisko-Uudiin jolle saa (= pitää) vääntää rautalangasta ihan kaiken. Katsoo nyt kauanko tätä sitten kestää. Toisten koirien peräänhän se hinkuu edelleen ja ne saavat sen pienen pollan sekaisin. Sen mielestä koko maailma saisi vaikka kaatua niskaan, minä ja muut ihmiset häipyä ja ruokaa ei tarvitsisi olla, kunhan se vain saisi olla toisten koirien kanssa. Jos sanoo että se RAKASTAA toisia koiria, se on äärimmäisen lievästi sanottu. Aika helppo motivoida kiinnittämään huomionsa minuun toisten koirien sijasta?? ;D

Ja se ei ole koskaan ennen mielistellyt ketään (ei edes toisia koiria), ja samaisella peltoreissulla se alkoi mielistelemään minua. Kun oli päästy pelottavasta metsästä vähemmän pelottavalle yleiselle tielle (ainiin olihan sielläkin huisin kamala roskapönttö pihassa), se koukkasi suoraan eteeni syöksymään maassa olevan lehden tms kimppuun, jolloin meinasin kompastua siihen ja tönäisin sitä vahingossa jalalla -> se alkoi kieppua hulluna ympärilläni, mateli korvat luimussa ja naama virneessä minua vasten ja näytti muutenkin mahdollisimman onnettomalta ja epäuudimaiselta. Olen kompastunut siihen monesti kun se on äkännyt jonkun lehden/kiven/siemenen jalkojeni edestä (kyllä, se on ihan pakko saada siitä), mutta se ei ole koskaan ennen piitannut mitään vaan syöksynyt vain kompuroivista jaloistani välittämättä uudelleen tärkeän kohteensa luokse. Oli aika pelottavaa.

Treenaaminen sujuu myös paremmin. Seuraamista pitäisi mennä tekemään ulos (sisällä se on jo ihan ok, mutta eihän siellä voi mennä kuin 2m yhteen suuntaan), maahan se menee mielestäni jo aika miellyttävästi, sivulle kiepsahtaa ihan ok (paitsi jos tietää että on esim. patukka taskussa, silloin kiepsahtaa puolittain sivulle, menee puolittain maahan ja kääntää pään polvia vasten kuin olisi muka edessä istumassa), mutta paikallamakuuta ei ole tehty pitkiin aikoihin, enemmän vain tuota nopeaa maahanmenoa.