Tokotreeniä pihalla

Ulkona oli niin uskomattoman hieno ilma, että olihan se pakko mennä vetämään ulos kevään ensimmäinen kunnollinen pihatreeni (pihatiekin oli sulanut). Vähän matkan päässä oli aika roimaa häiriötä (jotain poikia mopoineen), joka aluksi häiritsikin ehkä vähän liikaakin, mutta kun ne siitä häipyivät saatiin treeni käyntiin.

Aloitettiin perusasennon harjoittelulla, pääasiassa sen suoruudesta, nopeudesta ja varmuudesta mistä alkuasennosta tahansa. Meni hyvin, siihen ei tarvitse enää kuin ihan pikkuisen käsiavun, ja eiköhän sekin saada häivytettyä pian pois. Ainoastaan kauempaa sivulta siirtyessä U tulee aina istumaan vinoon, mutta on jo oppinut hieman korjaamaan sitä itsekin. Eiköhän se siitä ala sujua, sillä tiiviys ja kontakti ovat jo varsin hyvällä mallilla.

Luoksetulon eteen istumiseen tarvitaan vielä suuri käsiavuste, aika paljon vartaloapuja ja Uudi täytyy kutsua läheltä. Tein toistoja aika paljon, 5, mutta siitä huolimatta sen vire säilyi yllättävän hyvin. Palkkasin sen heittämällä namit saalistettavaksi.

Ja sitten se seuraaminen. En suoraan sanottuna tiedä mitä olen tehnyt saadakseni sen noin hyväksi, mutta se on erinomaista. Uudi lähtee perusasennosta, käteni on jo sivulla (ei enää taskussa tai syöttämässä sille nameja, kuten vasta vähän aikaa sitten) niin ettei se rohmua sitä koko ajan - itse asiassa ei ollenkaan, kontakti on erinomainen, motivaatio on erinomainen. En ole mielestäni palkannut sitä mitenkään erityisesti seuraamisesta (jopa istumisestakin enemmän, mutta istuminen on selvästi enemmän pakollisen näköistä), mutta mitä kauemman sitä seurautan, sitä korkeammaksi sen vire kasvaa. Juuri tästä syystä en voikaan seurauttaa sitä vielä pitkiä pätkiä ilman että rauhoittelen sitä, tai se alkaa poikittaa ja hypellä.
Kuitenkin tein tänään vain kaksi toistoa ja molempien toistojen mitta oli noin 5-6 askelta, sekä palkitsin sen lopuksi ruhtinaallisesti. En voi todella uskoa että seuraaminen on noin hyvällä mallilla.

Treenin lopuksi U "karkasi" vetämään pienen kunniakierroksen, mutta ei siitä katastrofi syntynyt, olin jo vapauttanut sen ja se tuli heti vihellyksestä.

Sisällä otimme vielä kaksi lyhyttä kapulanpitoharjoitusta, erinomaisin tuloksin. Otti heti kiinni, piti niin kauan kunnes vapautin (4s), ja luovutti kiltisti.

Kaapelitehtaan pentunäyttely

Uudin ensimmäinen näyttely on nyt ohitse, hienoin tuloksin: KP ja ROP-pentu, vaikkei ryhmäkehässä sijoitusta tullutkaan. Kokonaisuudessaan olin silti erittäin tyytyväinen Uun suoritukseen, sillä kaikesta hälinästä ja vieraista koirista huolimatta se ravasi oikein kauniisti ja seisoi ryhdikkäästi ja kauan paikoillaan, ja antoi tuomarin katsoa hampaat mukinoimatta. Tuomarina oli Ulla af Heurlin:

Hyvätyyppinen, erittäin iloinen pieni narttu. Viehättävä pää. Leikkaava purenta. Hyvä runko, erinomainen eturinta. Oikeamittainen kaula. Sopusuhtaiset raajat ja kulmaukset. Tasainen ravi. Kyynärpäät hiukan löysät. Oikea-asentoinen häntä. Hyvä turkki. Ryhdikäs esiintyminen.

Pentukurssin viimeinen kerta eli keskustalenkki

Viimeinen kurssikerta huipentui Seinäjoen keskustassa kierrettyyn lenkkiin (mukana sekä penturyhmäläiset, yksi aktivointiryhmäläinen ja kaksi koirakkoa rähinäryhmästä). Luulin, että lenkistä tulisi tämän maalaispiskin kanssa ihan katastrofi, mutta päinvastoin! Tämä kulki siellä kuin paikan omistaja ja kuin olisi kiertänyt siellä koko ikänsä. Ei vetänyt yhtään, ei poukkoillut, ei hinkunut vastaantulevien luo (mentiin kaikkien ohi pitkällä remmillä) vaikka yleensä se ei parempaa tiedäkään kuin vieraat ihmiset, ja suhtautui muihin koiriin upeasti. Yhtä rähinäryhmäläistä pelkäsi ja sille murahteli jos tuli liian lähelle, mutta muita vain nuuskaisi ja toisen penturyhmäläisen kanssa olisi ollut mahtavaa leikkiä. Upea Urkki!

Voi turhautus...

Uudi on osannut tänään olla ihan suunnattoman rasittava... Olen nukkunut kolme yötä ihan olemattoman huonosti, pinna muutenkin kireällä ja tietenkin tuo on sitten ihan hermona. Sen ihmistenlukemisvaihteen voisi joskus kääntää pois toiminnasta, kiitos.

Luulin jo, että se osaa. Luulin jo, että sillä on keskittymiskykyä. Luulin, että olen kouluttanut sitä tietyssä häiriössä tarpeeksi, niin että se osaa jotain. Luulin, ettei tämä olisi taas tällaista takkuamista.
Sisällä se vain tepastelee ympäriinsä, ei jaksa keskittyä mihinkään, järsii vain sohvanjalkaa, pöydänjalkaa, hyppii sohville yms - mitä ei ole tehnyt aikoihin. Lenkkeilystä taas ei viitsi edes puhua: ihmisten ohitus oli jotain niin karmeaa (haukkui, riuhtoi remmissä, pyöri, hyppi, yritti päästä luo), koirien ohitus tasan yhtä kamalaa (jossakin vaiheessa se meni meillä niin hyvin, mutta koskaan ei ilmeisesti saisi luottaa siihen, että se osaa jo), se veti remmissä, mitä ei sentään ole melkein koskaan tehnyt, poukkoili tien toiselta puolelta toiselle, ei lenkin aikana vilkaissutkaan minua (Sanoi sen "Uudin" kerran tai kaksisataa kertaa, iloisesti tai käskevästi, tai vaikka sanoin "hyvä" ja yritin innostaa sitä. Ei, minä likka se tuijottelen kuvittelemiani lehmiä tuolla puussa.) eikä totellut pienintäkään käskyä (ei edes istu-käskyä, joka on meillä vahvin ja toimii - yleensä - jopa koirahäiriössä). Yritän olla optimistinen ja sanoa, ettei se mitään, joskus on tällaisia päiviä. Silti olen ihan sanoinkuvaamattoman turhautunut.

Ja mikä pahinta, unohdin jo toista kertaa pyytää siltä kontaktin ennen kuin poistumme pihasta... Hyvin menee, juuri näin ne asiat pitää hoitaa.

Tiputuksessa

Aamulla noin klo 5 aikaan Uudi oksensi ensimmäistä kertaa, josta en kummemmin huolestunut, koirathan oksentelevat silloin tällöin. Noin tunnin päästä Uudi kuitenkin oksensi uudelleen, ja pian jälleen kerran. Annoin hieman riisiä ja kanaa (ajattelin oksentelun olevan maha tyhjänä-oksentelua, sillä se oksensi vaahtoa), jota ei paljon edes syönyt, mutta jotka tulivat saman tien ylös. Paastopäivä siis.

Aloin kunnolla huolestua, kun vesi ei maistunut, oksentelu jatkui ja koveni, U vaikutti ihan nuutuneelta ja se vain makasi levottomana. Soitin eläinlääkärille että mitä pitäisi tehdä, ja ehdottivat Nutrisalin hankkimista ja lisäämistä veteen. Hainkin Nutrisalia ja takaisin tullessani se vaikutti hieman pirteämmältä - kunnes pian taas oksensi. Vesi ei meinannut kelvata millään, joten se piti tunkea suuhun väkisin ruiskulla. Koko aamupäivä meni ohjelmalla nukkumista-oksennus-vettä-nukkumista-oksennus-vettä. Lopulta hain apteekista maitohappobakteereita, josko ne hieman helpottaisivat mahan toimintaa. Lähdettiin kuitenkin menemään päivystykseen, kun aloin tulla huolesta hulluksi.

Päivystyksessä sanottiin, että ei ole mitään hätää vaikka apaattinen onkin, totta kai se hieman on kun on koko aamun oksentanut, ja iho palautui normaaliksi heti sitä nostettaessa. Laittoi Uun kuitenkin hetkeksi tiputukseen, antoi oksennusestolääkkeen ja tunnusteli mahan, katsoi kurkkuun ja mittasi kuumeen, mutta mitään ei löytynyt. Ehdotti vain jonkinlaista virusta suolistossa, joka menisi ohi muutaman päivän sisällä. Siihen asti oksennusten mukaan paastoa, vähän riisiä/riisin keitinvettä/raejuustoa/piimää.

Kovasti se tiputuksesta piristyikin. :) Lääkärin mukaan voi nukkua suurimman osan iltaa (ei ihme, ei ole tänään yhtään nukkunut, oksentanut paljon ja kävi vielä eläinlääkärissä), ja nukkuu juuri nytkin. Kuitenkin on nyt nukkuessaan valppaampi ja havahtuu koviin ääniin ihan pää pystyyn asti.

Pieni toipilas