Uudi 1v!

Voi kun ne niin nopeesti kasvaa... Vasta äskenhän se makaili kotona lattialla pienenpienellä kerällä, esittäen niiiin viatonta ja suloista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, etten erityisemmin kaipaa sen pikkupentuaikoja ;D Viattoman ilmeen taakse kätkeytyi aikamoinen piru.

Nyt on murkkuilukin yhtäkkiä loppunut (koputan puuta) ja elämä rullaa ison neidin kanssa. Treenit on menneet loistavasti, U jaksaa jälleen keskittyä, tekee mielellään hommia minun kanssani ja alkaa jälleen kuunnella. Omituista nöyryyttä on jopa tavattavissa - ennen ei lotkauttanut korvaansakaan tiukemmalle käskylle vaikkapa mennä sisään jos ei normaalikaan käsky kiinnostanut, nyt tulee tyylillä "no okei jos sä niin sanot". En ole uskaltanut päästää sitä noiden pelleilyjen jälkeen kokonaan irti, mutta liinaharjoituksia, luoksetuloharjoituksia ja häiriötreeniä ollaan tehty. Ampaisi viikonloppuna heti "irti" päästyään koko liinan pituudelle ja olisi mennyt enemmänkin jonnekin auton alle, että katsellaan nyt kunhan tuo tuosta alkaa taas tajuta, ettei se irti pääseminen ole mikään ihmejuttu jolloin korvat saa kadota ja mopo karata käsistä.

Treenasin tänään pienellä aidatulla pläntillä, ja annoin tuon ensin purkaa energiaansa. Laukkasi taas kerran - tällä kertaa otettuaan kontaktin ja saatuaan luvan mennä - ympäri kenttää, mutta suureksi hämmästyksekseni pinkaisi täysillä luokseni kun vihelsin, vaikka leikki itsekseen jollain risulla. En tosin oikeasti viheltänyt tulemaan luokse mahdollisen luoksetulon pilaamisen takia (olin varma ettei tule kun on innoissaan), mutta eipä se haittaa vaikka muunlaisestakin viheltelystä huvittaa luokse tulla. Häiriönä oli aidan toisella puolella hevonen, joitakin tyyppejä kauempana ja mopoja läheisellä tiellä. Otin vain muutaman sivulletulon hyvällä palkalla, lyhyitä ja innostavia seuraamispätkiä huippupalkalla motivaation lisäämiseksi, yleistä kontaktin pitoa häiriössä, luoksetulo eteen (jätin istumaan, matkaa noin 5m, vapautin suoraan edestä), paikallamakuuta (lyhyitä, 10-20s pätkiä ja hyvä, rauhoittava palkka), liikkeestä maahanmenoa käsiavulla (kävelin vain muutaman askeleen, palasin sivulle ja vapautin välillä perusasennosta, välillä suoraan maassa olemisesta) ja normaali vauhtiluoksetulo leikillä (jätin makaamaan, eli samalla maahanmenoa ja siinä pysymistä). Aivan upeasti meni koko treenit, ei mennyt mikään pieleen tai tarvinnut edes kahta kertaa käskeä.

On-off - tottelevaisuus

Miten voi samana päivänä tai kahtena peräkkäisenä päivänä tuntea niin suurta rasitusta ja rakkautta samaa elikkoa kohtaan? Se on helppoa - hanki hieman alle tai yli 1v lapinporokoira.

Eilen oltiin juoksuttamassa koiria metsässä/pellolla, ja koko matkasta mukaan tarttui ainoastaan rapaa, hiekkaa, risuja, märkää heinää ja raivopäänsärkyä minulle. Uudi meinasi juosta autotielle, lähti huitelemaan todella kauas (minulle todella kauas on niin, että se hetkeksi häviää näkyvistä pitkään heinikkoon), ei taaskaan totellut ja lopulta vetäisi pään pannasta kun olin ottanut sen kaiken tuon takia kiinni. Ihanaa pelleilyä jälleen, kun se sitten ei antanut kiinni ja kurvasi karjuessani kyllä päin, mutta teki epärealistisen suunnanvaihdon ilmassa ja sujahti 2cm käsieni ohi. Ah, mikä rakas teinikoira (sain se kyllä sitten kiinni, ei se mihinkään karannut tms). Odotan että tuo joskus kasvaisi aikuiseksi ja palaisi siihen ihanuuteen mitä se joskus oli - vapaana käveli vieressäni, totteli pienintäkin kuiskausta ja piti visusti huolen siitä, etten vain karkaa sen näkyvistä. Toivon vain etten ole itse tehnyt mitään sen pilaamiseksi (mielestäni olen tehnyt kaiken aivan samoin kuin silloin kun sain sen sellaiseksi), vaan että se menisi vain itsestään ohi kun tietysti pidän parhaani mukaan yllä hyvää kontaktia, suhdetta ja luoksetuloa.

Illalla se sitten totteli kuin enkeli, oli ihan hiljaa (tai no mörisi suloisesti), kuunteli ja katseli mitä se saisi seuraavaksi tehdä - ihan samassa häiriössä kuin päivälläkin, joskaan ei tietenkään enää irti (tuo tottelemattomuus tiesi jälleen liinaa). Naksuttelin/parantelin vähäsen sisällä kontaktia, kumartamista, "kurrea", naaman hankaamista tassulla, pään kääntämisiä oikealle/vasemmalle ja laiskuuksissani opetin sitä keräämään omia roskiaan eli pahvipakkauksista revittyjä palasia. Teki töitä mielellään ja ihmeen monia toistojakin jaksoi. Illalla se oli olevinaan niin perässä seuraajaa, käpertyi viereen nukkumaan eikä meinannut saada huomiosta tarpeekseen.

Myöskin tänään käytiin juoksuttamassa koiria - aidatulla alueella - ja tuota sai oikein hätistellä jaloista leikkimään, kun se tarjosi istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja kaikkea muutakin mahdollista (palkkasin myös tottakai ja harjoittelin sitä luoksetuloa), nyt kun sitten olisi saanut mennä ja juosta omia haavepolkujaan, missä leijuvat vain toiset koirat ja metsien sulotuoksut. Nyt kun ei ollut mitään kiinnostavampaakaan (paitsi se toinen koira), niin kai siltä omistajaltakin voisi niitä herkkuja käydä kerjäämässä. Tuon jälkeenkin se oikeasti totteli palatessamme takaisin. Pienen koiran elämä on vaikeaa, kun aina ei tee mieli mutta joskus sitä kai voisikin jotain tehdä. Liian kiltti ei saa olla ettei pidetä itsestäänselvyytenä, muttei silti saa tehdä itseään inhotuksi ;)

Jälki/haku/tottistreenit

Treenit onnistuivat aivan järjettömän loistavasti, en olisi koskaan uskonut Uudin kykenevän moiseen! Tuntuu nyt, että olen aliarvioinut sen ihan täysin.

Aloitettiin jäljellä (suunnilleen 15m), joka olisi todellakin voinut mennä paremminkin. Jäljelle lähtiessä olisin itse saanut varmaankin käskyttää paremmin (nyt siitä tuli aikamoista häsläämistä), mutta kyllä se sinne silti lähti - aika heikosti. Pyöri, hyöri, kääntyi monta kertaa takaisin päin (estin tietysti), minulla oli liinankäytön kanssa ongelmia ja U ei jaksanut keskittyä, kun oli vain innoissaan ah niin kamalasta koirakärrystä pois pääsemisestä. Edellinen kerta meni huomattavasti paremmin, mutta olen saanut vihdoinkin ostettua Uudille kunnolliset jälkivaljaat! :D

Meitä pyydettiin näyttämään hakurullan tuomista (erehdyin mainitsemaan, että sitä ollaan harjoiteltu), enkä todellakaan uskonut sen menevän mitenkään - ja tuo yllätti minut täysin hakemalla irtorullan upeasti apuohjaajalta (piti hieman herätellä ensin mielenkiintoa rullaan kun ei ole taas pitkiin aikoihin harjoiteltu) ja tuomalla sen aivan älyttömän hienosti takaisin. Vähän se intoili siitä ja korjasi ensimmäisellä kerralla otettaan useasti + tiputti sen jalkoihini, mutta kyllä se siitä alkoi mennä huomattavasti paremmin ja toi upeasti suoraan käteen, eikä jäänyt edes "maalimiehelle" häsläämään!

Tottiksessa otettiin ihan arkitottista, eli maahanmenoa (mm. "maahanmenokisa", eli kisailu nopeimmasta maahanmenijästä, hitain tippui aina vuorollaan pois), istumista, kontaktiseuraamista johon kuului myös seuraaminen rivissä istuvien koirien + ohjaajien ohi meneminen ja törppöjen kiertäminen, muutamia perusasentoharjoituksia ja myös luoksetuloja, joihin olen kaikista tyytyväisin. Aluksi oli samaisen koira/ohjaajarivistön ohi luokse tuleminen, ja olin 100% varma että U ryntää heti innoissaan koirien luo (varsinkin nyt kun se jälleen murkkuilee), mutta jälleen se yllätti minut täysin - kiitolaukkaa suoraan minun luokseni ja kiinni patukkaan! Hyvä kun ei suu loksahtanut auki.
Seuraavaksi menin puskan taakse piiloon (apuohjaaja piti koiraa), kutsuin, ja sieltähän se taas salamana ilmestyy vaikka ympärillä pörräsi joku leikkaamassa ruohoa ja samaiset koirat istuskelivat siinä lähistöllä. Ehkä me ei ollakaan ihan toivottomia...

Tavallista enemmän tuo kyllä räkytti kuin yleensä, ja vähän pelkään että välillä tuli palkattua silloinkin kun se suu oli auki... Ei toivottavasti monta kertaa, pyrin kieltämään/lopettamaan tekemisen mutta eipä siitä paljon apua ollut. Toivotaan ettei ole pysyvää ja jatkuvaa.

Kuviakaan ei ole tullut otettua pitkiin aikoihin, niitä tulee kunhan ehtii ottamaan.

Päivityksiä

Uudilla n. kuukausi aiemmin havaittu pujo-allergia ei tunnu enää onneksi vaikuttavan mitenkään (pujo ei enää kuki), kortisonikuuri on lopetettu pari viikkoa sitten ja Uudin energiataso on palautunut todellakin ennalleen - lääkkeiden aikaan oli havaittavissa pientä raukeutta, mutta se on todellakin hävinnyt jonnekin. Pientä teinipelleilyä sen sijaan on jälleen havaittavissa, mutta ei mitenkään verrattavissa aikaisempaan murkkuiluun. Korvat vain välillä katoavat ja irti pitäminen on epävarmaa. Kissanruualla siitäkin selviää jotenkuten.

Pelleilystä huolimatta treenit ilman häiriötä edistyvät, kun jaksaa keskittyä.
Luoksepäästävyyttä ei ole varsinaisesti harjoiteltu kokeenomaisesti, mutta normaalissa arjessa Uudi on huomattavasti rauhallisempi vieraiden ihmisten tullessa kylään, tullessa jossain rapsuttelemaan tai vain kulkiessaan ohi. Myös paikallaolovarmuutta on tullut lisää, mikä tietenkin auttaa myös siihen rauhallisena pysymiseen - jos on käskyn alla.
Perusasento on vielä toisinaan hieman vino, U menee liian eteen tai nojailee. Olen itse nyt aloittanut aktiivisen käsimerkin häivyttämisprojektin apunani uudenlaiset vinkit harjoitteluun sekä takapään käyttöön. Hyvin sujuu.
Seuraaminen sekä taluttimetta että taluttimessa on samanlainen kuin ennenkin, eli laiskasti treenattu. Kontaktiin olen tyytyväinen sen pienen pätkän mitä ollaan vasta harjoiteltu, menee hyvin harjoitusmäärään nähden suuressakin häiriössä (puolen metrin päästä paikallaan makaavasta koirasta, U itse koiran puolella), mutta vain silloin kun esillä on suurin ongelmani - se käsi. Se pitäisi saada siitä sinne sivulle roikkumaan, ei taskuun, koukkuun tai mitenkään muutenkaan epämääräisesti. Palkkausta pitää harventaa ja häivyttää tuo käsi.
Liikkeestä seisominen on hyvin aloiteltu, treenaan vasta kädellä stoppaamista ja käskyyn ehdollistamista, kiinnittäen suurinta huomiota jalkojen täydelliseen liikkumattomuuteen. Ei todellakaan vielä kokeenomainen, en seurauta Uudia ennen käskyä (annan tulla vapaamuotoisesti mutta valppaana vieressä), mutta harjoituksiin olen tyytyväinen.
Maahanmenoon täytyy kiinnittää enemmän huomiota, etenkin siihen että menee etupää edellä ja nopeasti maahan (ei istumisesta), myöskin sivulla. Treenit sujuu vaihtelevalla menestyksellä, ei kyllä enää puhettakaan mistään lonkalle tipahtamisesta. Alkaa mennä sivullakin maahan ja pysyy jo aika hyvin ilman odota-käskyäkin.
Hypyn harjoittelu ollaan aloiteltu ihan äskettäin, yhdellä 10cm lankulla, jonka yli U ennemminkin astuu. Olen jo myöskin käännyttänyt takaisin ja käskenyt seisomaan.
Noudossa ollaan "edetty" vasta esineen nostamiseen. Pitää huonosti ja mäystää helposti pitäessä, mutta maasta nostaessa nostaa ja pitää hyvin. Ainoastaan hanskaa ja irtorullaa hakee hyvin.
Luoksetulo eteen on hieman hidas, joskus aika vino, mutta tulee hyvin, mielellään ja lähelle. Pitäisi juoksuttaa jalkojen ali enemmän.

Tokon lisäksi koulun toimesta ollaan ajettu yksi jälki, mielestäni erittäin onnistuneesti! Pituudeltaan ehkä 20-30 askelta, lähti hyvin jäljelle, eteni keskittyneesti, vain kerran pysähtyi ihmettelemään ja kääntyi - estin liinalla takaisin kääntymisen, jolloin lähti uudestaan oikeaan suuntaan. Ehkä siitä vielä tosiaan jälkikoira tulee ;)

Uudi on nyt myös ilmoitettu neljään näyttelyyn syksyllä: Lappalaiskoirien er Jyväskylässä, Seinäjoen kv, Helsingin kv joulukuussa ja Voittaja-10.