Mätsäri Isokyrössä

Saimme jälleen kyydin mätsäriin (suuri kiitos siitä), joka pidettiin tällä kertaa Isokyrössä. Koiria oli ihan hyvä määrä, mutta sää oli karmein mitä voi koskaan olla (sehän ei menoa silti haitannut :D): sadetta kirjaimellisesti kuin saavista kaataen, yksi pahimmista ukkosista mitä olen koskaan nähnyt/kuullut aivan päällä, ja asteita suunnilleen 10 tai vähemmän (ja minulla oli tietenkin vain huppari...). Meidän reipas Uudimme silti vain jaksoi ravata (mielettömän hienosti vieläpä), seisoa ja pitää hyvin kontaktia vaikka ilmeestä päätellen olisi ollut mieluummin oman pedin lämmössä. Sininen nauha saatiin hyvästä suorituksesta huolimatta, mutta kovasti tuomari kehui kontaktia ja sanoi, että toisella parilla esiintyminen oli kuitenkin varmempaa ja rauhallisempaa, eikä ihmekään kun kyseessä oli vanhempi pentu (10kk). Tyytyväinen olen silti. :)

Sinisten pentujen kehässä juuri juoksemaan lähtiessä räsähti ja paukahti tolkuttoman kovaa aivan pään yläpuolella, ja U veti hännän koipien väliin ja säikähti aika paljonkin - eipä ihmekään, samoin minäkin - vaikkei se normaalisti reagoi mitenkään koviin ääniin. Tuomari kannusti kaikkia koirakoita vain innostamaan ja kehumaan koiraa, että ne uskaltaisivat jälleen juosta, ja kyllä se kehä siitä lähti pyörimään, tuloksena meille SIN3 :) Aivan äärettömän tyytyväinen kyllä olen. Palkinnoksi saatiin ruusuke, Musch-koiranmakkaraa, pussi herkkuja, kumisuka ja lelu.

Näyttelytreenit

Sain itseni raahattua näyttelytreeneihin, vaikka ajattelin että siitä tuskin mitään tulee ja päätin olla menemättä (kyseessä on siis maksuttomat treenit, jonne kuka tahansa saa tulla - alkujaan metsämiesten järjestämä, nykyään siellä on monia rotuja). Onneksi sain kuitenkin itseni ajattelemaan, että siksihän sinne mennään kun ei onnistu, ja se menikin aivan erinomaisesti! Toki Uudi huusi vähän aluksi, mutta lopetti kiltisti käskystä ja rauhoittui sitten lopulta. Koiria oli todella paljon verrattuna yleiseen määrään (arviolta jotain 20), ja kiersimme rinkiä "tuomarin" ja yhden kopeloitavana olevan koiran ollessa keskellä, aluksi kävellen ja koiran rauhoituttua ravaten. En olisi koskaan uskonut että Uun ravaus menisi noin hienosti! Viime näyttelyssä se ei suostunut ravaamaan juuri lainkaan (hidasteli, yritti syödä maasta jotain tai laukkasi), mutta nyt se puksutti menemään monta rinkiä kuin vanha tekijä.

"Tuomari" (on kyllä oikeastikin myöskin porkkistuomari) kehui kovasti Uudia, vaikka se toisella kopeloimiskerralla pisti ranttaliksi ilmoittaen selvästi, että minuahan ei enää mitata, ja hipelöitkin minua jo ;) Noo, harjoitusta vain.

Mukamas kiltti kamaluus

Uudi on käyttäytynyt tänään uskomattoman hienosti ja uskomattoman huonosti. Sisällä olo on ollut pääasiassa hysteeristä säntäilyä, sohville hyppimistä, pöytää vasten nousemista, ihmisiä vasten hyppimistä, yksin pentuporttien taakse jätettäessä hihasta repimistä yrittäessään estää ihmisten lähdön (on joskus tietysti saanut sillä ihmiset kääntymään ja torumaan - niin ja koirathan eivät suinkaan ole joskus järjenjuoksultaan nopeampia kuin ihmiset) ja jatkuvaa haukkumista - mitä ei sentään suoraan sanottuna ole ollut noin 2-3 kuukauteen. Arh.

No pitäähän sitä kamalakin olla ettei päivän kiltteystaso nouse liian korkeaksi, sehän olisi ihan hirveää. Lenkillä U keräsi ihan uskomattoman korkeat pisteet minulta koiran ohituksesta, joka meni paremmin kuin koskaan. Kapealla jalkakäytävällä, ei minkäänlaista väistöä suuntaan tai toiseen kummankaan koiran osalta, vaan siistiä kontaktipitoista seuraamista Uudilta. En voi uskoa sitä todeksi, muistellen kamalimpia ohituksiamme: toinen koira kaukana pienenä pisteenä, huutamista, hyppelehtimistä, ylikierroksilla käymistä, jumittumista katsomaan koiraa 10min ohituksen jälkeen, loppulenkki pelkkää pelleilyä ja touhotusta. Ehkäpä sieltä teinimörköyden suosta aletaan vihdoin nousemaan. Ehkä.

Saatiin vihdoin otettua vähän kunnollista seisomiskuvaakin, vaikka U näyttääkin kovin lyhyeltä ja kulmaukset olemattomilta. Ei se oikeasti noin kulmaton ole :D

Umppalumppa lentää jonkun itikan perässä

Kuulumisia ja suunnittelua

Muutenkin toiminnallisen viikonlopun (Tampereen reissu + näyttely) jälkeen mentiin vielä sunnuntaina hiekkamontuille uimaan kaverin + koiransa kanssa. Itse en uimaan uskaltautunut, mutta tulipahan Uudille kunnon kuntoilua, peuhaamista koirakaverin kanssa sekä yleistä juoksentelua ja riehumista ihan kylliksi. Epävarmuuttani pidin Uudin aluksi 15m liinassa, mutta kun se ei siinäkään yrittänyt säntäillä tiehensä, uskaltauduin päästämään sen ihan kokonaan irti. Ehkä siinä on sittenkin vähän paimenkoiran luonnetta, sillä kaverin koiran samoillessa läheisiä pusikoita, tämä kaivaa vedenrajassa ihmisten vieressä ja kerjää rapsutuksia ja pallonheittelyä. ;) Mihinkään ei lähtenyt säntäilemään tai kuljeksimaan jonkun hajun perässä, vaikkei pari kertaa käskystä heti luokse tullutkaan. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa oppimaan, kunhan itse alan rentoutua kun se on irti.

Ja tokon kanssa olen tosiaan alkanut tulla siihen päätökseen, että aloitetaan melkein alusta. Vähän harjoitellaan jotain vaikeampaa välillä mikä on sujunut, mutta pääsääntöisesti mennään helpoilla harjoituksilla ja onnistumisen tunteilla, että saataisiin molemmat vähän motivaatiota toistemme kanssa tekemiseen, ettei koko touhu mene pelkäksi komenteluksi ja turhautumiseksi. Aika nopeastihan tästä tosiaan edetään, mutta edelleenkin ihan Uudin ehdoilla. Ei verenmaku suussa ja "nopeasti äkkiä liikkeet kisakuntoon että päästäisiin kisoihin kun ikää on tarpeeksi". Koitetaan nyt ensin tehdä tämä pohjustus edes kunnolla hätiköimättä, niin eiköhän se siitä ala sujua.
Seuraavan viikon ohjelmaan taitavatkin kuulua pelkästään kontaktiharjoitukset (myös häiriössä, ettei sentäs takapakkia mennä), perusasentoharjoitukset, seuraamisharjoitukset (pääasiassa suoruus, oikeapaikkaisuus ja itse käskyn noudattaminen), luoksetulon eteentuloharjoitukset (ihan alusta alkaen, sen kanssa ollaan viime aikoina paljon tahkottu kun menee jatkuvasti vinoon), istuminen ja maahanmeno.

Myös tuota vapaana olemista (erityisesti pihassa) harjoitellaan, eli luoksetuloa, pysähtymistä ja kontaktinpitoa myös irti ollessa. Perusjuttuja.

Tampereen pentunäyttely 15.5.

Ihan suht onnistunut suoritus se minun mielestäni oli (mitä nyt Uudi ei aluksi suostunut juoksemaan, haukkui vähän kehässä ja hyppäsi tuomaria vasten :D), oli tosi kuuma joten ihme että U suostui juoksemaan senkään vertaa mitä se juoksi. Jaksoi hyvin seistä, antoi kauniisti katsoa hampaat eikä hinkunut jatkuvasti toisten koirien perään. Yhteensä oli 3 porokoiraa, 1 narttu Uudin lisäksi ja tuloksena PEK2. Tuomari tosin luuli Uudin olevan aggressiivinen toisia koiria kohtaan (haukahti toiselle nartulle kun juostiin ohi ja sanoi ettei poroja ajaessakaan saa yrittää hyökätä toisten koirien päälle), mutta samapa tuo, se oli sen tuomarin mielipide. :) Seuraava näyttely onkin vasta 13.6. Tuurissa

Tuomarina oli Reino Korpela:

"Musta vaalein merkein. Ikä 7kk. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä hieman pehmeärakenteinen. Kaunisilmeinen pää, vielä hieman pehmeät korvat (luulen että tarkoitti oikeasti hieman kookkaita korvia, sillä sanoi niin mutta ilmeisesti kehäsihteeri kirjoitti vahingossa väärin). Sopiva runko jonka tulisi olla jäntevämpi. Hieman lyhyt jyrkkä lantio ja korkealle asettunut häntä. Kevyehkö raajaluusto jossa kulmaukset tulisi olla selvemmät. Hieman kiharuuteen taipuva karvapeite. Vielä pentumainen käytös."

Uudi tiirailee näyttelyn kulkua

Kehässä

Lenkkeilyä kaverin kanssa

Eilen mentiin oikein pitkä lenkki ystäväni ja hänen koiransa kanssa (hoffiuros), ja Uudilla vaikutti olevan ihan uskomattoman kivaa. Lainasin flexiä ystävältä (niin, minähän en koskaan tule hankkimaan flexiä, kröhm - sellainen on jo tulossa tilauksesta), joten U jaksoi puurtaa eteenpäin kun sai mennä vähän vapaammin, eli pysähdellä ja pyrähtää juoksuun milloin itse halusi. Vapaaksi en sitä vielä(kään) uskaltanut päästää, en luota sen tulemiseen paljon yhtään tällä hetkellä.
Nuo luttasivat yhdessä jokaisessa rapalammikossa ja ojassa, joten lenkin jälkeen Uudin vaaleat merkit olivat varsin ruskeita, ja koko koira pelkkää ohutta jalkaa ja märkiä irtokarvoja. Uudi oli kuitenkin onnensa kukkuloilla, kun sai kunnolla rellestää vedessä, ja vieläpä rakastamansa koirakaverin kanssa.

Kuvia ei taaskaan tietenkään ole, mutta yhteiskuvaa Uudista ja Ronista on tulossa, kuten myös uusimmasta hankinnastani Uulle: huskyvaljaista. Kunhan tuo tuosta rauhoittuu (niin että tosiaankin juoksee itse eikä raahaudu vierellä hampaat kiinni remmissä), niin aletaan canicrossaamaan.

Ehkä siitä vielä koira tulee

En tiedä onko väliaikaista mutta taas kirkastuu tämä meidän tulevaisuus, yhteistyö ja yhdessä touhuaminen.

Tällä viikolla Uudissa on tapahtunut huomattava muutos parempaan! En jälleenkään voi luvata itselleni pitkäaikaista muutosta, mutta päätän nauttia tästä ja käyttää sen hyväkseni. Koko kuluvan viikon (ja suurin osa edellisestä viikosta) meidän yhteistyömme on toiminut hyvin (eli myöskin kontakti), Uudi on näyttänyt tekevän töitä mielellään ja koittaa vähän keskittyäkin tosissaan. Enää ei ole ollut sitä olematonta haahuilua ja taivaan tuijottelua, tottelemattomuutta ja passiivisuutta. Koirien ohitukset ovat menneet pääosin hyvin (aina ei ole pitänyt/ottanut kontaktia mutta ei ole huutanutkaan), luoksetulo pääosin hyvin (koirien ollessa näkyvillä se on vähän heikohko, ja aina silloin on pitänyt lähteä toiseen suuntaan kävelemään ja innostaa kunnolla), ja Uudi on tehnyt mielellään niitä pieniä tokojuttuja joita olemme tahkonneet (mm. perusasentoa, luoksetulon alkeita, seuraamista ilman käännöksiä, kontaktia, esineiden pitoa käskystä, maahanmenoa yms) eikä ole paineistunut.

Nyt ei ole myöskään ollut pitkään aikaan sitä suoranaista uhoamista (huomion hakemista tulemalla naaman eteen haukkumaan, hyppimällä päälle, kirjaa repimällä jos esim. lukee sohvalla, tavaroiden varastelua tai ruuan varastelua kädestä) - luultavasti siksi ettei sen koskaan ole annettu saavuttaa haluamaansa näissä tapauksissa. Myöskin tottelemattomuus on vähentynyt huomattavasti (jos kutsui luokse, ehkä katsoi päälle mutta ei tullut tai juoksi luokse ja parin metrin päässä U-käännös takaisin, ja muutenkin yleistä käskyjen tottelemattomuutta), osaksi siinäkin varmasti siksi, että olemme harjoitelleet paljon etenkin tuota luoksetuloa enkä ole koskaan sallinut tottelemattomuutta, vaan olen nyt uskaltautunut vaatimaan siltä tarpeeksi (en liikaa, ettei se turhaudu, mutta sen verran kuin tiedän että se varmasti osaa).

Ehkä siitä tosiaan vielä koira tulee ;)