Vapauden hurmaa helteessä

Kaverin uroskoiran avulla huomattiin, että Uudin juoksusta ei ole kyllä enää jälkeäkään. Ei minkäänlaista reagointia kaukaa eikä lopulta naamankaan edestä, joten se tietää Uudille kunnollista vapautta, viimeinkin! Pitkän aikaa on nyt joutunut viemään Uudia fleksissä tai 15m liinassa niin juoksuepäilyjen (tai heikon ensimmäisen juoksun), murkkuilun kuin kunnollisenkin juoksun takia, mutta nyt koittaa jälleen vihdoin vapaus.

Mentiinkin eilen pitkä lenkki peltojen keskellä kaukana kaikesta, missä ei yleensä tule vastaan kuin korkeintaan muutama kuovi. Joko Uudilla oli kuuma (niin oli kyllä minullakin), se oli väsynyt jo pitkästä lenkistä tai molempia, mutta eipä siinä paljon juoksemisen riemua huomannut, kun tämä lönkyttää vieressä ja kerjää kissanruokaa. Kai minun pitäisi olla vain tyytyväinen ettei se heti hilpaise matkoihinsa, mutta olisi nyt vähän saanut kerrankin irrotella ;)
Tänään mentiin myöskin jääkiekkokaukalolle, jossa ei tietenkään nyt kesällä ole muuta kuin rikkaruohoja ja muurahaisia. U laukkasi pallon perässä pari kertaa kaukalon päästä päähän, toi pallon minulle ja se juokseminen olikin ilmeisesti sitten siinä. Pitää varmaankin pyytää joku koiran kanssa mukaan, että Uudia huvittaisi juosta.

Otettiin siinä sitten vähäsen treeniäkin kun kinkkupasteija kiinnosti enemmän kuin juokseminen. Muutama perusasento + käsky "sivu", kolme maahanmenoa (pelkästään sanallisesta käskystä!) ja pallopalkka, yksi sivulla maahanmeno (itse menin kyykkyyn) ja yksi luoksetulo eteen noin 5 metrin päästä.

Naksuttelua ja tokoilua

Innostuin leirin ja luennon ansiosta jälleen kokeilemaan naksuttelua, jonka olen unohtanut pitkäksi aikaa (lukuunottamatta noudon harjoittelua). Naksuttelin viimeksi ehkä 3kk sitten, ja silloinkin vain aivan perusasioita ja niiden alkeita: ehdollistumista, kontaktia, kohdelappua ja kohdekeppiä, joista en muita kuin itse ehdollistumista ja kontaktia saanut kunnolliselle asteelle. Luennon innostamana päätin siis jälleen ottaa naksuttimen käteen ja alkaa harjoittelemaan.

Viimeksi muistan naksuttelun olleen odottamista, odottamista ja odottamista. Minä odotin, Uudi mietti mitä pitää tehdä, turhautui ja alkoi hössöttää tai haukkua. Nyt ei ollut merkkiäkään semmoisesta, vaan kun pienen muistelun jälkeen (kontakti -> naksu ja palkka) koitin kohdekeppiä (jollainen minun pitäisi todellakin ostaa, nyt sen virkaa toimittaa tikku ja pallo), U jaksoi yrittää ja yrittää yhä uudelleen ja uudelleen viiden makupalan erissä. Se myös tällä kertaa selvästi tajusi, että sen pitää itse saada minut naksauttamaan: ladatessani käteeni uusia makupaloja, se istui, meni maahan, pyörähti, antoi tassua ja katsoi silmiin... ;) Vaihteluksi koitin myös naksautella lopuksi maahanmenosta ja kahdesta esineen pitämisestä.

Viime aikoina olen alkanut ottaa itseäni niskasta kiinni Uudin tokon kanssa, ja ehkä siitä vihdoin on tullutkin jotain muuta kuin olohuoneessa epämääräisesti hommailtavaa tekemistä kun tv-ohjelmassa on mainostauko. Kunhan juoksut loppuu ja voin treenata Uudin ollessa irti, voin kunnolla alkaa treenailemaan liikkeitä, kun perusasiat on nyt suht hyvin hallussa. Voidaan ehkä vihdoin alkaa harjoittelemaan häiriössäkin, kun tämä saamaton omistaja saa aikaiseksi raahattua itsensä ihmisten ilmoille harjoittelemaan. Uudi on alkanut nyt keskittyä ja kuunnella niin hyvin, että olisin hullu jos en käyttäisi sitä hyväkseni.

Seuraamista on tullut nyt harjoiteltua ehkä kaikista eniten perusasennon lisäksi. Omasta mielestäni se on huonontunut hieman siitä mitä se joskus oli, mutta kun tarkemmin ajattelen, olen nostanut rimaa aika huimasti - eli oikeasti se on parantunut. Olen nyt kiinnittänyt huomiota omaan vasempaan käteeni (en pidä sitä taskussa, en koukussa tms, vaan suorana sivulla), Uudin kontaktiin, tiiviyteen ja oikeaan seuraamispaikkaan. Tällaista kunnollista seuraamista ilman palkkaa menee ehkä vain 5-10 askelta riippuen Uudin senhetkisestä tekemisenhalusta ja motivaatiosta, mutta koko ajan harjoitellaan yhä pidempää ja pidempää välillä helpottaen. Olen myös välillä ottanut ihan imutusseuraamista, ettei mene koko ajan vain vaikeammaksi.

Perusasento paranee ja suoristuu koko ajan, vaikka sen kanssa on ollut nyt aika paljon vaikeuksia viime aikoina. Käsiapu pitäisi jo nopeasti häivyttää ja opettaa U kunnolla toimimaan pelkällä sivu-käskyllä. Tähänkin auttoi hyvin kosketuskeppi (jonka Uudi aika hyvin oppi muutamalla toistolla), jonka avulla sain jo häivytettyä hyvin käsiapua ja opettaa, että minun vartalooni ja liikkeisiini ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota, kunhan se itse huolehtii osuvansa vasemman polven kohdalle. Ei ole kyllä yhtään vielä kokeenomainen ja vaatii Uudilta keskittymistä. Harjoitellaan jatkuvasti myös peruuttamista, laatikon päällä pyörimistä (etutassut laatikolla ja takajalat ohjailemassa) ja takajalkojen käyttöä muutenkin, että U saisi parempaa kontrollia takapäähänsä, kun nyt se tuppaa jäämään vähän puolitiehen sivulle tullessa.

Maahanmenoon alan olla jo aika tyytyväinen, ja sen kanssa olen tehnyt hommia kovasti nyt muutaman viikon ajan. Eteenhän se ainoastaan vieläkin tulee, tätä harjoitellaan, mutta nyt se alkaa oikeasti edessä jo sujua. Käsiapu on sekin edelleen (tähänkin voisi tepsiä tuo naksuttelu), mutta sen ei tarvitse enää olla kuin pieni huitaisu alaspäin (ja U jysähtää täydellä voimalla maahan :D), joten eiköhän se pian häivytetä. Enää se ei edes kunnolla toimi ilman maahan-komentoa, joten luulisin että voin pian siirtyä käyttämään pelkkää suullista käskyä.

Istuminen huonontui leirillä, ja minä tampio tajusin sen vasta leirin lopussa. Olin komentanut sen monesti istumaan, mutta annoin sen mennä lonkalle - nyt se tarjoaa pelkkää lonkalle tippumista. Käskin sen istumaan, nostin lonkalta, käskin uudelleen, nostin lonkalta ja palkkasin heti kun istui 1 sekunnin tavallisesti, ja ihme tapahtui - muutaman toiston jälkeen se alkoi jälleen mennä heti kunnolla istumaan ja pysymäänkin siinä. Kai se todellakin on jo vähän selkärangassa.

Treenien jälkeen on aina vapauttavaa vain olla hölmö

Mökötuvan porokoiraleiri

Uudin juoksusta huolimatta päätin mennä leirille, että näkisi kuitenkin vähän Uudin sukulaisia, ja kasvattaja näkisi mitä meidän Urkista on tullut. Melkein kaikki sisarukset olivatkin paikalla, ja muutamia uusia tuttavuuksia vanhemmista pentueista.
Kaikista ennakkoluuloistani huolimatta Uudi käyttäytyi koko leirin ajan erittäin hyvin! Ei paljon haukkunut, pysyi hyvin yksin sisällä aika pitkänkin aikaa, kuunteli ja totteli hyvin.

Jotkut menivät jo perjantaina etsintäharjoituksiin, mutta Uudin juoksun vuoksi U ei olisi voinut osallistua niihin, joten saavuttiin paikalle vasta lauantaiaamuna. Käveleskeltiin aamulla jonkun aikaa ulkosalla metsässä, Uudi kävi uimassa ja puolenpäivän aikaan oli ruokailu/luento/kahvi. Luennon jälkeen harjoiteltiin ohittamisia, kontaktia ja omia juttuja, ja Urkki suoriutui niistä aivan erinomaisesti :) Katsoi kauniisti vaikka toiset koirat menivät todella lähelläkin. Illalla oli jälleen ruokailu, lenkkeilyaikaa ja saunomista, ja simahdettiinkin molemmat edellisen aamun aikaisen herätyksen vuoksi todella aikaisin.

Kiitokset Riikalle erittäin hienosta leiristä :)

Tuurin Miljoonakoira 13.6.

Kävimme pyörähtämässä aika pikaisesti Tuurissa näyttelyssä, sillä U oli ainut pentu ja kehä oli nopeasti ohitse, ja erinomaisin tuloksin: ROP-pentu ja KP :) ROP olikin heti selvä, mutta KP oli aika miellyttävä yllätys (luulin, ettei tuomari tykkäisi Uudin tyyppisistä). Tuomari oli muutenkin erittäin miellyttävä, jutteli Uudillekin mukavia ja sanoi itse lopussa, mikä koirassa oli "huonompaa" ja mitä asialle voisi tehdä (johtuvat nuoresta iästä). Ja meidän Urkki ravasi ja seisoi niin hienosti, etten olisi koskaan uskonut - ilmeisesti näyttelyharjoituksista ja mätsäreistä on paljon hyötyä.

Tuomarina oli Tuula Pratt:
"Erinomaisesti esiintyvä pentu, jolla oikea pään muoto. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat, joissa saisi olla hieman voimakkaampi luusto. Erinomainen rungon pituus. Vielä pehmeä selkälinja. Hyvä askel, saa vielä tiivistyä edestä. Pentuturkki lähdössä."

"Treenailua" sisätiloissa

Ulkona sataa ja meitä molempia väsyttää, joten tuloksena oli epämääräistä ja sekavaa "treenailua" sisätiloissa - kunnon treenaukseksi tuota kun ei voi kutsua: "pyöriskelyä olohuoneessa ja eteisessä" olisi osuvampi ilmaisu.

Uudi jaksoi keskittyä ihan valtavan hyvin, vaikka täytyy myöntää etten minä ollut ihan täysillä matkassa. Tavoitteena olikin ennemmin keksiä jotain hauskaa ja piristävää tekemistä, ei parantaa meidän suorituksia. Palkkana käytin nakkeja, kuivaraksuja ja palloa.

Ensin perusasento (x4), joka on ihan hävettävän retuperällä - jos totta puhutaan, ei se oikeasti sitä osaa (laiska omistaja). Suuri käsiohjaus, pari avustavaa askelta ja jatkuvaa palkkaamista pysymisestä, kontaktista ja uudelleen minun siirtyessäni kauemmas, itse paikalle hakeutumisesta. Kyllä välillä tuntuu, että se sitä kuitenkin jonkin verran hahmottaa, että vasen sivu on se kiva paikka; intoa olisi kyllä suunnata oikealle paikalle, mutta joko se jää puolittaiseksi eteen tai taakse, peräpää ei käänny naaman mukana tms. Pitäisi siis ilmeisesti tehdä enemmän noita takapään treenauksia, ja ideoita tähän treenaukseen saa ihmeessä antaa. Vähäsen olen vaan sitä peruutellut, ei mitenkään mullistavin tuloksin.

Ja ettei kaikki treenit olisi samaa sivu-täällä-seuraa-maahan-istu, koitettiin taas pitkästä aikaa noudon alkeita, elikkäs ihan vain kapulasta kiinnostumisesta, siihen tarttumisesta ja ihan lyhyestä kannattelusta palkitsemista. Ensin vain yksi kiinnostuminen -> palkkio -> vaikeusasteen nosto tarttumiseen (x2) -> palkkio ja pieni tauko pilkkoessani lisää nakkeja. U tarttui uudelleen hyvin, mutta turhautui kun ei saanutkaan palkkaa, ja haukahti -> keskeytin harjoittelun, käänsin sille selkäni ja menin hetkeksi puuhaamaan omiani. Pian koitettiin uudelleen, ja U otti kiltisti kiinni kapulasta jota tarjosin, annoin sen kannatella osan kapulan painosta -> heti palkkioksi kasa nakinpaloja ja runsain määrin kehuja. Ei lähdetty koittelemaan onneamme enää sen enempää.

Pari maahanmenoa käsimerkistä (käden huitaisu, ei enää maahan asti), yksi tokoluoksetulon eteentulo (pienellä käsiohjauksella, mutta mukana jo käsky täällä), yksi istuminen vinottain minuun päin, yksi istuminen edessä, mutta naama poispäin minusta (yritti kyllä pitää kontaktia katsomalla ylöspäin ;D) ja pari leikkimielistä noutoharjoitusta. Otin Uudin viereen (ilman käskyä, ei perusasentoon vaan vapaamuotoisesti viereen että sain pidettyä kiinni), pidin pannasta, heitin hanskan, odotin Uun vapaaehtoista kontaktia (joka tuli ällistyttävän nopeasti, ja toisella kerralla ei edes pyrkinyt ennen lupaa hanskan luo), sanoin vain hae (ei ole koskaan harjoiteltu, mutta lähti se innokkaana heti), ja kehuin vuolaasti kun U tarttui hanskaan. Ensimmäisellä kerralla se tuli hakemaan palkkaa ilman hanskaa, mutta kun huidoin sen takaisin, se haki sen kiltisti, josta palkkana sen oma pallo. Ollaan kyllä aikaisemminkin leikkiessä harjoiteltu, että uuden lelun saa kun tuo edellisen.

Ja tulihan sitä harjoiteltua vähän näyttelyseisomistakin, kun huomenna on Tuurin Miljoonakoira, Uudin eka näyttely aikuisten seurassa :) Katsotaan nyt mitä siitä tulee, ilmoittelen tuloksista sitten tänne.

Aikuinen nainen

Aikaisemmin jo kirjoittelinkin meidän "aikuisesta" naisesta, mutta ilmeisimmin se oli väärä hälytys tai vain aikaisia merkkejä juoksuista: pari päivää sitten ne nimittäin kunnolla alkoivat, eli tiputtelu alkoi ja urokset kiinnostuivat kunnolla. Voipi olla, että se aikaisempi yhtäkkinen kiinnostus toisia koiria, hajuja ja kaikkea muuta kuin minua kohtaan oli pelkkää murkkuikää, ja vieraat urokset syystä tai toisesta innokkaampia meidän Urkkia kohtaan. En siitä tiedä, mutta juoksut uhkaavat pilata aika paljonkin meidän suunnitelmia (näyttelytreenit, näyttely, leiri) :/