Edellisen vuoden tavoitteet olivat siis:
- yleinen järkevöityminen lisää, keskittyminen joka tilanteessa - ok
- viralliseen kokeeseen pääseminen ja ALO1 olisi aika hienoa - ei onnistunut
- agitreenaus (kontaktit!) ja olisi hauska käydä joskus epiksissä - jäi kokonaan pois
- BH-valmius - ei onnistunut
- rullailmaisu viimeinkin kuntoon ja sen häsellyksen poistaminen haussa - ok
Meni vähän tavoitteet uusiksi tuossa muutama kuukausi sitten. Viralliseen kokeeseen tokossa ei päästy ja agiharrastus keskeytyi kokonaan tuon loukkaantumisen vuoksi. BH-valmiudesta en oikein osaa sanoa, muutenhan olisinkin saattanut saada sen ihan kelvolliseksi jos olisin keskittynyt eniten seuraamisen kestoon, johon kyllä parannustakin kesällä saatiin. Rullailmaisuun olin ihan älyttömän tyytyväinen, raaka kriteerien nostaminen ja lähes jokapäiväinen ruokakupilla treenaaminen auttoi todella paljon. Työskentelystä tuli jopa oikeasti työskentelyn näköistä, palautus oli 95% käteen ja motivaatio hipoi pilviä.
Myös ns. yleinen järkevöityminen onnistui, ja siihen olen kaikista tyytyväisin. Uudista huomaa että se kasvaa henkisesti koko ajan. Siitä alkaa muodostua koira, joka kuuntelee ja tottelee eikä välitä muista ihmisistä tai koirista. Takapakkeja tulee edelleen, mutta kun ajattelenkin vaikka vuoden takaista menoamme, on kehitys ihan huimaava.
Tälle vuodelle tavoitteita ei sitten erityisemmin olekaan, lähinnä vain terveyteen liittyvää:
- mahdollisimman terveenä pysyminen tietenkin
- liikkumisen parantuminen, etenkin ne takajalkojen liikkeet paremmiksi
- normaaliin lenkkipituuteen pääseminen + yritys välttää lihasjumeja
- parantuminen niin hyvin että treenaaminen onnistuisi jälleen
- yleisen räkyttämisen karsiminen pois, se on nykyisin jotain aivan hirveää
- häiriökestävyys, lähellä pysyminen, nopea luoksetulo yms. perusjutut kunnossa
- stressaamisen väheneminen keskustassa, suojateiden normaali ylitys
Kyllähän niitä nyt sittenkin pitkä lista tulikin. Viimeisin kohta liittyy siis siihen, kun Uudi on alkanut stressata välillä vilkkaimmilla paikoilla Helsingissä, ja etenkin jotkut suojatiet ovat jostain käsittämättömästä syystä sille ihan kauheita. Se yrittää kiskoa ihan täysillä ylityksissä, ja punaisissa odotellessa se steppailee, läähättää ja hösää silmät lautasina yrittäen joka auton jälkeen singota tien yli. Siihen siis totuttelua ja rentoutumista.
