Kiirettä on pitänyt koulun "töiden" parissa, ja voisihan sillä yrittää selittää tätä pitkää päivitystaukoakin. Tai yksinkertaisesti sillä että olen laiska ja mitään ei ole tapahtunut. Aloitan jokaisen päivityksen aina samalla fraasilla.
Mutta sitten niistä suunnitelmista. Tälle vuodelle suunnitelmana oli ainoastaan kisavalmius ja tuon koiran yleinen järkevöityminen. Miten ne toteutuivat? Kisavalmius: ehkä. Yleinen järkevöityminen: ehkä. Kisavalmius sinänsä, että liikkeethän tuo osaa (edes jotenkuten, ei me niiden puolesta ainakaan mitään nollaa saataisi), mutta ongelmana on se mikä liittyy myös tuohon yleiseen järkevöitymiseen: keskittyminen ja kaiken ylimääräisen häsellyksen ja omien vaihtoehtojen pois karsiminen. Uudihan teki pentuna/nuorena paljonkin sitä, että se yritti jallittaa kaikessa, keksiä omia juttujaan kaikkeen ja se pyrki rallattelemaan kentällä mielensä mukaan niin paljon kuin pystyi. Sain sen karsittua kesän aikana kokonaan pois, se teki hyvin töitä (ehkä vähän vähemmällä innolla ja enemmän tavallaan "käskyn alla koko ajan", mutta se oli hanskassa). Ilmoitin sen jopa möllitokoon vaikka itse olen järkyttävä kisajännittäjä, mutta tyypillistä tuuriani että sain sitten keuhkokuumeen ja ne möllitokot menivät siinä, eikä sen jälkeen viime vuonna ollut sopivia möllitokoja lähellä - enkä todellakaan uskalla mennä virallisiin ennen ensimmäistäkään möllikoetta. Ja sitten kuinka ollakaan, se rallatteli tänä syksynä kentällä ensimmäistä kertaa melkein vuoteen - ja sen kerran jälkeen pian taas uudelleen. Epätoivo hiipi taas mieleeni eikä se ole vieläkään sieltä poistunut. Treeni-into laski huomattavasti vaikka joo, tiedän että nythän pitäisi nostaa kissa pöydälle ja treenata mahdollisimman paljon sellaisissa tilanteissa, että se saattaisi tuota tehdä ja estää se. Olen niin tehnytkin, mutta silti tuntuu toivottomalta - saanko ikinä tuota koiraa kunnolla hanskaan niin että pääsen sinne kokeeseen ja kisaamaan joskus. Ja miten sen teen, kun tuntuu että kaikki on kokeiltu ja nyt nekin millä olen onnistunut, pettävät ja tuo rallattelee taas. Kai sitten jatkan sillä samalla linjalla, eli mahdollisimman paljon hankalia tilanteita ja mahdollisimman vähän epäonnistumisia, jesjesmahtavaa jos se pitää kontaktia ja työskentelee, maailmanloppu jos se meinaa lähteä (en siis todellakaan lyö sitä, paiskaa maahan tms, ihan sama vaikka auttaisivat niin en halua kokeilla, enkä edes henk.koht usko tuollaisen auttavan).
Eli tämän vuoden tavoitteet ovat:
- yleinen järkevöityminen lisää, keskittyminen joka tilanteessa
- viralliseen kokeeseen pääseminen ja ALO1 olisi aika hienoa
- agitreenaus (kontaktit!) ja olisi hauska käydä joskus epiksissä (ei niinkään mikään tavoite)
- BH-valmius
- rullailmaisu viimeinkin kuntoon ja sen häsellyksen poistaminen haussa
Omia tavoitteitaan lukiessa tuntuu ettei minulla ole mitenkään ylenmääräisesti kunnianhimoa tai edes uskoa itseeni ja koiraani. Pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja ajatella että me saadaan se ALO1 ja me mennään sinne BH-kokeeseen eikä no mä ny treenaan sen kyl kuntoon mut en tiiä mennäänkö vielä kokeeseen oishan se aika hienoo mut en mä tiiä. Omat tavoitteeni ovatkin sitten jonkinlaisen kunnianhimon löytäminen ja sitä myötä tavoitteiden asettaminen korkeammalle, oikeasti niiden toteutus, oppiminen paremmaksi kouluttajaksi ja kisajännityksen lieventäminen.
