Match show Kannuksessa + muuta sälää

Tuloksena mätsäristä PUN ei sij. Meni silti suorituksena aika hyvin, alkuun paria vastaan kilpaillessa se ensin laamasi pitkin kehää ja lopulta loikki/pomppi - ja haukahti. Mitä se ei tee koskaan näyttelyissä enää. Olihan se vain sellainen kirkas HAU eikä mitään räkytystä, mutta silti outoa. Saatiin silti punainen, ja "tuomari" kehui kovasti esiintymistä ja sitä, kuinka reippaan näköinen tuo hurtta on. Punaisten kehässä se sitten kyllä seisoi upeasti vaikka kuinka kauan ja ravasi hyvin, kuitenkaan ei tulosta, olisikohan laittanut viidenneksi viimeisenä pois tjn. Eli jee viidensiä oltiin :D

Näyttelykalenteriin kuuluu tänä keväänä/kesänä varmaankin melkeinpä vain Tuurin näyttely, hyvinhyvin pienellä todennäköisyydellä Tampereen kv ja luultavasti joko Ilmajoen tai Mustasaaren mätsäri, riippuen vähän muista menoista ja saanko kyyditystä paikan päälle. Vaasaan olen menossa vain katselemaan/kuvailemaan, ulpertti jää tällä kertaa kotiin. Kaikki pienetkin toivonrippeet keväisistä/kesäisistä mölleistä tai varsinkaan kokeista olen kyllä haudannut jo aika syvälle, viime treenit ovat nimittäin olleet aika...kaikkea muuta kuin miellyttäviä ja sellaisia millaisia niiden kuuluisi edes mölleihin mennessä näyttää. Eheei, mutta kyllä se itselleni antama lupaus pitää, eli liikkeiden osalta kesäksi kisakuntoon. Se ei enää kyllä pelota (suht hyvässä vaiheessa jo jos kesäksi vasta "pitää" valmiina olla), mutta tuo kaikki muu siinä ympärillä kyllä.

Esim. tämänpäiväinen treeni hallilla muutaman muun kanssa: U käy kierroksilla, pidän sen sitten liinassa, se tekee ihan ok ja kuuntelee (seuraamiset taas laaaaiskoja, tai ei edes laiskoja vaan jotenkin kamelimaisia??), mutta yhtäkkiä joku painaa idiot-nappulaa ja johan alkaa tapahtua kaikkea mielenkiintoisempaa kuin joku tyhmä maahanmeno; U karkaa paikallamakuusta (Taas..??! Mitä helpomman päätän tehdä, sitä helpommin se karkaa, nyt se oli ehkä 10s ja minä 5m päässä, ja kun päätän tehdä puoli min niin se pysyy), palautan sen välittömästi takaisin, no se sentään pysyy, teen kokonaan uuden paikallamakuun ja pysyy toisten agiliitaamisesta huolimatta (treenien huippukohta) ja tästä palkkaan, lopetan treenit, U yrittää karata agiradalle (toinen koira siis siellä juuri) ja kun kiellän/ärähdän/töppää liinaan, se alkaa iloisesti repiä remmiä, huutaa ja riehua ympäriinsä huikean hienosti kuin hyvin koulutettu koira konsanaan, saan sen maahan käskemisellä ja yksinkertaisesti pitelemällä rauhoittumaan, sitä ei tämän jälkeen kiinnosta tyhmä minä enää ollenkaan ja treenit loppuivat hyvin hilpeään tunnelmaan :) No joo kun muut lähtivät otin pari puomia loppukevennykseksi, koska tuo rrrakastaa sitä. Ja on niin nopea että saa minut aina paremmalle tuulelle, kunnes muistan että haluan sille TK1:n ja BH:n enkä aio kisata agissa. Ja se todellakin SAA sen TK1 ja BH, vaikka sitten vasta kun se on 12v eikä enää jaksa sinkoilla kuin mielipuoli.

Puuh, tuntuu etten muuta teekään sen kanssa kuin malttamista malttamista paikallamakuuta kontaktia luoksetuloa malttamista paikallamakuuta luvan kysymistä kontaktia luoksetuloa, mutta plaah... Se on kuin ylikierroksilla käyvä vieterijänis joka ei lupia kysele eikä kieltoja/rangaistuksia muistele 2min kauempaa. Toisaalta siitä on hyötyäkin, koska noin viikko sitten se sai pikkuiset pömelit agitreeneissä kun se halusi ennemmin juosta perässäni kuin mennä putkeen (joo-o, tällaisesta asiasta voi hyvinkin saada pienet pömelit Uudin logiikalla, tietenkin), joten siinä kiihdyttämisyrityksissään se juoksi iloisesti vieressä olevalle keinulle... Ehti vain oma sydän pysähtyä ja keinu tietenkin rymähti maahan, U hyppäsi ja pikkasen luimisti korvia, meinasi vain kiihdyttää taas sataseen mutta kuunteli sen verran että istui. Ei sille toivottavasti mitenkään käynyt, oli varmaankin luullut että on menossa puomia ylös. Nooh, kun kokeiltiin "oikealla" tavalla (toisen puolen alla penkki ja avustaja hidasti) totuttaa sitä sitten siihen keinuun ettei jäisi mitään traumoja, parin kerran jälkeen se kurvaili sitä ylös ja alas ihan onnellisesti :P Myös puomi oli edelleen se ihana paras puomi kuin ennenkin. Tuossa asiassa Uudi on ehdottomasti äärettömän hyvä ja tuollaisen kovuuden avulla sen kanssa on myös helppo treenata, mutta sitten taas tuossa sekoamisessa/agiradalle karkaamisen yrityksissä se ärähdys/liinaan töppääminen tai muukaan ei kauaa vaikuta. Mitä sitä tuollaisia minuuttia kauempaa muistelemaan, sanoo Urpo.

Ohjaajakovuudesta taas en tiedä, toisaalta se on ohjaajakova eikä paineistu/piittaa/jaksa muistella (edes sen hetken vertaa, esim. tuohon luvatta juoksemaan lähtemiseen olen heittänyt remmin sen eteen, tämä sanoi JEE VÄHÄ KIVAA ja sekosi), mutta toisaalta jos voisi sanoa että koira voisi loukkaantua, niin se nimenomaan loukkaantuisi omasta turhautumisestani/suuttumisestani/äänen korottamisesta. Siltä menee helposti luottamus ja usko, ei se luimi, väistele (katsettakaan) tms, mutta se ei jaksa panostaa eikä sitä enää kiinnosta, "oo sitten keskenäs"-tyyliin inhimillistettynä. Ei se tavallaan lukkoon mene, mutta se lakkaa helposti yrittämästä eikä palkkaudu silloin helposti omista kehuistani, vaan sille on aivan sama. Monimutkainen koira.

Mutta kyllä, tulen sen kanssa kaikesta huolimatta hyvin toimeen, tykkään myös tehdä ja treenata sen kanssa (kaikista pään seinään hakkaamisista huolimatta), se myöskin osaa käyttäytyä ja en sitä mihinkään tietenkään vaihtaisi, vaikka siitä valitankin ;D Tulee vain helpommin vuodatettua niitä huonoja ominaisuuksia ja iloittua niistä hyvistä sisäisesti.

Vanha kuva pöhmelistä treeneissä (sorry häiritsevät asusteet ja hilse)

Perustreeniä taas tauon jälkeen

Loppuihan se kaulurista johtuva treenitauko vihdoinkin! Kovan lumen takia irti olemista ja juoksentelua pitää rajoittaa, eikä toisten kanssa saa vielä mahdottomia riehua (ei kuulemma enää repeä, mutta ettei tule kipeäksi ja/tai tulehdu, tule ärtyneeksi lumesta tms), mutta treenit ja perus remmilenkit sujuvat jo, ja haava on ihan ok. Suihkuttelen sitä vielä päivittäin ja välillä näyttää olevan hieman turvonnut, mutta muuten sen on todella hyvän näköinen. Ei arista normaalisti koskettaessa (en ole koittanut painaa enkä koitakaan), enkä ole nyt huomannut nuolevan sitä vähään aikaan. Eli sen pitäisi voida hyvin.

Eilen tehtiin ihan sitä perustreeniä mitä yleensäkin, eli seuraamista, luoksetuloa todella läheltä (jotain 1-2m) ja liikkeestä maahanmenoa melkein kokonaisuudessaan. Seuraamisessa edelleen hieman jätättää, eli naksuttelua lisää vain siihenkin. Luoksetulossa meinaa mennä maahan, vasta huomasin että taidan aika paljon sekä käskiessäni maahan että eteen kumartua aika paljon eteenpäin, eli ainakin sekoittaa ne keskenään jos ei paineistu (ei näyttänyt siltä, vaan iloisesti ja innokkaasti meni maahan). Tuohon pitänee kiinnittää enemmän huomiota. Luoksetulossa pitää myös huomata se, etten itse seisoisi jalat niin leveästi - eilen se tunki vain pään polvieni väliin ja jäi siihen istumaan :D Kaunis käsitys eteen tulemisesta. Peruutin muutaman askeleen ja korjasi heti hyväksi.
Tänään seuruutin myös vähäsen ruokakupin odottaessa omassa huoneessani (olin siis "yleistiloissa", mutta ei ollut ketään häiriönä). Ruokakuppi häiritsee sitä todella paljon, vaikka se ei ollut näkösällä. Ei yritäkään varastaa sinne, koska joutuu aina odottamaan lupaa eikä ole koskaan päässyt karkaamaan ennen aikojaan, mutta yrittää vain huitaista kaikki liikkeet "vähän sinne päin", että pääsee nopeasti syömään + ainoastaan tällaisessa tilanteessa ääntelee tokoa tehdessä. Mörisee ja ölisee, varsinkin jos käsken korjaamaan esim. vinon perusasennon. Vaadin tekemään kunnon suoritukset, tulemaan sivulle hyvin ja nyt seurasi ihan ok, eikä hidastellut ilman naksuakaan. Käännös oikeaan ihan palkittava suoritus, mutta vasemmalle käännöksissä väisti todella paljon ja ikään kuin oikaisi mutkan ja palasi nätisti takaisin seuraamaan. Paikalla täyskäännös oikeaan ihan mainittava suoritus sekin, seuruutin pätkän ja käskin makaamaan, meni nopeammin kuin yleensä. Jätin paikalle (ilman erillistä käskyä), menin edeltä huoneeseen ja huusin perus luoksetulokäskyllä luokse, spurttasi matot ruttuun.