tiistai 20. heinäkuuta 2010

Päivityksiä helteessä

Blogin päivitys on jäänyt vähän vähemmälle, mutta sehän ei tarkoita etteikö mitään olisi tehty! Paljon on tullut treenailtua tokoa, makkarajälkeä, koirien ohitusta seuraamalla ja yleistä rauhallisuutta toisten koirien seurassa (nyt tahtoo leikkiä jokaisen kanssa, eikä U omista rauhallisen nuuskuttelun hienoa taitoa), yleistä hiljaisuutta, sisään tulevien vieraiden tervehtimistä ja kaikenlaisia temppuja. Me ollaan oikein kerrankin oltu aktiivisia ;)

Toko alkaa sujua yhä paremmin, ja vihdoin voin alkaa työstämään jo liikkeiden osia yhteen. Maahanmeno sivulla vaatii paljon omaa apuani, mutta kyllähän se siitä menee silti menee, mutta maahanmeno edessä sujuu jo mainiosti ilman minkäänlaisia apuja (paitsi tietysti käsky) ja jo tutumpien koirienkin seurassa, vedessä ja rannalla toisen koiran juostessa ympärillä.
Istuminen onnistuu taas todella hyvin, menee vapaanakin nopeasti istumaan, istuu täsmälleen siinä kohtaa missä käsky annetaan (ennen hakeutui aina eteeni istumaan, mutta sille on erillinen käsky), ja pysyy siinä kunnes annan luvan jatkaa. Jos juoksee toisen koiran kanssa, ei toimi, mutta jos keskittyy minuun ja ohi menee vieraitakin koiria, toimii 100%.
Perusasento on nykyään hyvä, nopea, käskystä tapahtuva, ja kontakti toimii.
Seuraamista ollaan harjoiteltu nyt perusasennon lisäksi ehkä eniten, ja se alkaakin sujua jo todella hyvin. Palkkaan enää aika epäsäännöllisesti, pidän kättä sivulla ja U pitää kauniisti kontaktia, kunhan sitä palkkaa tosiaan tulee. Ei olla menty vielä mitään älyttömän pitkiä pätkiä ja palkkaan aina välissäkin, enkä vasta lopuksi. Joskus lähdetään perusasennosta ja lopetetaan siihen, joskus kutsun sen vain jostakin suunnasta seuraamaan, ettei käy liian tylsäksi. Yleensä annan liikkeen ajan nakinpaloja, mutta joskus revitään patukkaa jo muutaman askeleen jälkeen.
Luoksetulo on aika huono, ja jossain välissä aloin miettimäänkin, pitäisikö suosista vaihtaa se sivulle tapahtuvaksi ja treenata eteen tulemista vasta BH-kokeeseen. Pysyin silti alkuperäisessäni, eli eteen tullaan, mutta pitää sitä vielä harjoitella. Tulee hyvin ja tiiviisti, mutta vahvalla avustuksella. Ehkä vika onkin siinä, että jumitan samassa avustuksessa.
Seisomista ollaan häpeäkseni alettu oikeasti harjoittelemaan kunnolla vasta nyt (osaahan se lenkillä perus odota ja näyttelyissä seiso), mutta kaipa sekin lähtee tuosta pikkuhiljaa sujumaan.
Paikallamakuuta olen soveltanut myös vieraiden tulemiseen, eli sen täytyy odottaa paikallaan maaten että avaan oven, vieraat ehtivät sisään ja annan luvan tervehtiä. Omien laskelmieni mukaan pysyy ilman häiriötä vasta noin 30s, jos palkkaan välillä (kuten vieraidenkin tervehtimisessä pitää vielä tehdä). Mutta koko ajan ollaan menossa ehdottomasti parempaan, eikä ole pitkiin aikoihin tiputtautunut enää lonkalle.

Eli seuraaminen alkaa jo pikkuhiljaa muotoutua hyväksi (vapaana ehkä hiukan parempi), luoksetulo kaipaa enää eteen asettumisen kohdalta petraamista (odottaa kyllä kauniisti lupaa ja lähtee heti juoksemaan, mutta se asettuminen on vähän huono vielä), liikkeestä maahanmenossa ainut ongelma on omat käsiapuni ja nopeasti maahan meneminen (tässäkin pysyy kyllä maassa sen aikaa että ehdin tulla takaisin), liikkeestä seisominen kaipaa ehkä eniten tekemistä, hyppyä ei ole harjoiteltu kuin vasta 10cm yli astumisella, ja paikallamakuu tarvitsee vain kärsivällisiä harjoituksia. Luoksepäästävyyttäkin ollaan hyvällä menestyksellä harjoiteltu, joskus vain tahtoo alkaa pomppimaan ja pusuttelemaan "tuomaria" joka sitä tulee katsomaan. Ehkä me todellakin päästään joskus sinne kisoihin ja saadaan TK1, jos jaksetaan treenata.

Käsi taskussa, koska olen juuri palkkaamassa


Ollaanhan me nyt tietysti muutakin tehty kuin tokoiltu, aika paljonkin. Makkarajälkeä on aloiteltu nyt vasta, mutta ihan hyvinhän se on alkanut. Ruutua ollaan tehty jo aika paljonkin, mutta omasta mielestäni kyllä pitkä jälki onnistuu paremmin kuin tallattu ruutu, tiedä sitten miksi. Ei U ruudun yli ole kovin pahasti mennyt, mutta jaksaa keskittyä enemmän kun jälki menee eteenpäin. Myöskin hakurullasta (irtorulla) olen nyt yrittänyt tehdä maailman parasta juttua, joka on kiva tuoda minulle kauempaakin ja saada siitä kiva vetoleikki. Aika hyvin se sen jo hakee ja tuuppaa käteen asti. Itse hakemista taas ei ole oman laiskuuteni vuoksi pahemmin saatu treenailtua, ja tällä hetkellä on aika hankala saada avustajiakaan siihen. Ja en usko että ollaan hakukisoihin koskaan menossa, joten eipä se haittaa kuinka harvakseltaan treenailtaisiin.

Temput ovat parasta aktivointia silloin, kun en jaksa keskittyä pikkutarkkaan liikkeiden hiomiseen tai ulkona on liian kuuma kaikelle. U onkin oppinut nyt pyörimään ympyrää, kellahtamaan kyljelleen, nousemaan takajaloilleen seisomaan ja heiluttamaan tassulla. Kahdeksikko jalkojen ali, takajaloilla istuminen ja kieriminen ovat vasta vaiheessa, mutta eivätköhän nekin pian ala sujua.

Helteestä johtuen ollaan paljon myös uitu, vaelleltu pitkin peltoteitä Uudin purkaessa energiaa koirakaverin kanssa, maattu pihalla ja laiskoteltu sisällä. Ja myöskin uusi koiraharrastus on tullut keksittyä: vesitoko ;D Eli juuri se miltä kuullostaakin, tokoa vedessä, joka tuntuu paremmalta helteellä kuin hiekkakentällä harjoittelu. Uudikin ihmeekseni jopa keskittyi ja teki kuin kyseessä olisi ollut normaalia kosteampi nurmikko.



torstai 1. heinäkuuta 2010

Temppuilua

Silvia Trkmanin sivuja jälleen lueskelleena innostuin taas temppuilusta Uudin kanssa, kun ei ole nyt pitkään aikaan hinkattu kuin samoja Uudin mielestä mahdottoman tylsiä tokoliikkeitä tai niiden osia. Naksuttimen kanssa, tottakai, että saadaan suurin hyöty koko hommasta (annan itse sen oivaltaa).

Tulihan siinä jotain sekalaisesti opittuakin, muttei mitään vielä aivan kunnolla - ihmeen paljon siltikin. Pyörimistä oikeaan, kumartamista, takajaloilla istumista... Ja tietenkin maahanmenoa siinä samalla :D En hellitä noiden toistojen kanssa ennen kuin se on hallussa, ja eipä olisi nyt kannattanutkaan; saatiin käsimerkki ihan olemattoman pieneksi, joten katsoopi nyt kauanko sitä enää säilytän. Mutta maahanmenosta alkaa muodostua jo juuri sellainen kuin haluan: nopea, innokas (naamasta paistaa tekemisen halu eikä toive, että koska tää loppuu), suora, ei tiputtautumista lonkalle. Vielä vaan harjoituksia myös sivullani, kauempana minusta ja pidempiä aikoja, niin eiköhän se ala näyttää jo oikealta maahanmenolta.
Myös perusasennon kanssa mennään ihan huimaa vauhtia eteenpäin, enää se tärkein asia on minun pikkuriikkisen käsiliikkeeni häivytys (jossa onkin opettelemista, yleensä se tulee itsestään) ja se, että U menisi suoraan eikä nojailisi.
Seuraamisen kanssa on menty tasaisia ylämäkiä ja alamäkiä, pitkistä seuraamispätkistä haukkuvien koirien ohi ihmeelliseen kontaktittomaan seilailuun, joissa näyttää kuin sille olisi annettu käskyksi "seilaa ja vaeltele niin paljon kuin haluat, äläkä missään nimessä katso minua silmiin"... Treeniä treeniä.

Tänne piti tulla pelkästään temppujen opettelusta, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi.

Uusi seisomiskuva neidistä (seisoo vapaasti)