Jotain latteeta ja jotain ihanaa

Kevään kunniaksi ollaan vietetty ihan kiitettävästi
aikaa metsässä ja hiekkakuopilla, joista muodostui
heti ihan suosikkipaikka. Kuraa, vettä ja hiekkaa riittää ihan kiitettävästi, mutta en valita kun koira nauttii ja Uudi on niin helppo puhdistettava - se pieni määrä hiekkaa (mikä ei ole jo varissut kävellessä pois) lähtee pikku pesulla ja kuivuu näppärästi pyyhkeellä.Ylistys karhealle vettä ja likaa hylkivälle karvalle.

Yhä kasvava autopelko kuitenkin hieman häiritsee metsälenkkien mukavuutta. Tiedän, että vika on itsessäni ja olisi pitänyt tarttua ongelmaan jo paljon aikaisemmin tai mieluiten ennaltaehkäistä se kokonaan, mutta niin en tehnyt ja se näkyy nyt. Uudi huomaa heti kun ollaan siinä tienmutkassa tai kohdassa, minkä lähelle auto on jätetty. Myöskin silloin jos ei ole käännytty takaisin vaan mennään täysin vierasta reittiä, mutta päädytään samalle tielle mistä lähdettiin. Se jää seisomaan taakse, alkaa vältellä eikä tule kutsusta (vaikka tätä ongelmaa ei enää muuten juurikaan esiinny). En usko, että kyse olisi pelkästään siitä ettei se tahdo lähteä pois, sillä ei se mielellään kotoakaan lähtiessä autoon mene, vaikka autolla mennään eniten metsään tai treeneihin.
   Tähän mennessä olen tehnyt vain niin, että en todellakaan lähde hakemaan sitä (= palkkaa menemällä sen mukaan), mutta huudan sen luokse. Se on tullut aina vähintään parin huudon jälkeen, mikä ei silti todellakaan ole hyvä asia - sen pitää tulla ensimmäisellä, ja mikä tärkeintä, sen luokse tulemisen pitäisi olla superhauskaa eikä siitä pitäisi seurata kurja auto. En ole kuitenkaan tiennyt mikä muukaan toimisi - jos käskee sen tulemaan vierellä, se jätättää koko ajan ja jää jossain vaiheessa seisomaan. Jos menen yksin autolle, se jää metsään. Olen pyrkinyt eniten tekemään sitä, että palkkailen sitä autolle kävellessä jos se tulee vierellä, olen itse sillä asenteella että eihän tässä mitään, laitan välillä hihnaan, päästän vapaaksi ja pyrin myös ottamaan aikaisin kiinni, että autotappelulta vältyttäisiin. Hihnassa ollessaan se kyllä tulee autolle ja myös hyppää sinne itse jos annan sen hypätä, mutta ei ole ollenkaan rento (vaikka makaakin), saattaa täristä eikä takuulla nauti yhtään. Tuota pitää siis oikeasti harjoitella paljon ihan alusta asti, että lenkkeily olisi mahdollisimman mukavaa.

Kevätmielellä päätin viimeinkin myös irrottaa ulkotarhassa olevan kopin oven, jota Uudi myöskin pelkää. Se ei aikaisemmin halunnut työntää ovea auki eikä siis päässyt koppiin ollenkaan, vaan niinä harvoina kertoina kun se on tarhaan "joutunut", olen laittanut sille pedin maahan. Nyt kokeilin heitellä sille nameja avoimeen koppiin, ja se loikiskeli sinne ihan mielissään eikä meinannut edes lähteä enää pois. Lämpiminä päivinä sen voisi siis joskus jättää ehkä sinnekin päiväksi, jos se vaan tuntuu tykkäävän siitä.

Loppuun vielä muutamia keväisiä kuvia lenkeiltä:

Uudi & Lotta

 

Uudi, Lotta & Ruuti

Kuvapläjäys

 

 

Haaste

Sandra & Nana/Kuti heitti meille tällaisen haasteen, jolla onkin hyvä herätellä blogia vähän eloon pimeän ja hiljaisen talven jälkeen.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää vastata

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat

4. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Haastetuille pitää kertoa, että heidät on haastettu

6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta:
1. Suosikkirotuihini lukeutuvat mm. bc, belgi (groe/tervu), schipperke, harmaa norjanhirvikoira, poro, nahka ja kelpie.
2. En osaisi kuvitella itselleni urosta. Narttu sen olla pitää.
3. Koiran kuuluu myös olla keskikokoinen (~50cm) tai vain vähän sen yli/ali.
4. Parasta koirien kanssa on ehkä ne onnistumiset, vaikka vain pienetkin - luoksetulo vaikeassa tilanteessa, ohitus jossa kontakti pysyi koko ajan, nopea maahanmeno tai erinomainen hakutyöskentely. Se saa aina hyvälle mielelle.
5. Onnistumisten lisäksi parasta on, kun on mennyt pitkän metsälenkin, jalkoja särkee ja lämpö alkaa vasta vähitellen palautua.
6. Vaikka vihaan kylmyyttä ja pimeyttä enkä erityisemmin pidä talvesta, lenkin jälkeinen fiilis on talvella melkein parempi. Kesällä se hyvä fiilis tulee kylläkin ehkä jo siellä lenkillä.
7. Kaikkein kiinnostavinta koulutuksellisesti on uuden, vaikean ja erikoisen asian opettaminen naksuttimella, koiran edistymisen seuraaminen ja sen oppimistavan miettiminen. Sellaisten pikkuasioiden hinkkaaminen on laajempia kokonaisuuksia hauskempaa.
8. Siksi keskittyisinkin vaikka tokossa mieluummin takapäänkäytön harjoituksiin, maahanmenon tekniikkaan tms kuin vaikka pitkän seuraamisen motivaation tai paikallamakuun harjoitteluun.
9. Olen todella ylikriittinen kaikkea kohtaan, mikä liittyy koirien jalostukseen. Jalostukseen käytettävien koirien pitää mukamas olla niin täydellisiä, vaikka kaikissa on vikoja eikä täydellistä koiraa ole.
10. Minusta ei ehkä siksi olisi koskaan kasvattajaksi, sillä en tiedä miten saisin koskaan mitään koiraa käytettyä jalostukseen. Sillähän on saattanut joskus olla vaikka suuri karvanlähtö, joka siis tarkoittaa että sillä on jokin vakava perinnöllinen sairaus, huono iho + atopia ja varmaan se siis stressaakin kun karvaa silloin joskus lähti niin paljon -> siis selvästi huono hermorakenne.
11. Olen kieltämättä ehkä vähän ylikriittinen kaikkea kohtaan, mikä liittyy koiriin.

1. Mikä on paras ominaisuus lemmikissäsi/lemmikeissäsi? 
Realistisesti ja fiksusti ajatellen ainakin ahneus, taistelutahto, vilkkaus ja tekemisenhalu - ainakin yleensä näitä löytyy. Myös puuttuva riistavietti ja nykyisin yhä parantuva piittaamattomuus muista eläimistä ovat ehdotonta plussaa. Sosiaalisuus (niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan) on todella helpottava ominaisuus arjessa, on helppoa kun sen voi lyödä vaikka auton takaluukkuun kenen tahansa kanssa eikä kylään tulevia vieraita tarvitse ohjastaa epävarman/aran koiran kanssa olemiseen. Lässynlää-ajattelutavalla parasta Uudissa ovat tietenkin ne pienet asiat jotka tekevät siitä Urpon: selällään pyöriskely ja öriseminen, ilme, tapa millä se varastaa sukkia ja kipittää ne suussaan karkuun (ja kuitenkin palauttaa ne käskystä), huomion kerjääminen, päättömänä sinkoilu ja sen nukkumistyyli etenkin sängyssä :D
2. Entä huonoin ominaisuus?
En haluaisi tästä pitkää listaa mutta... Haukkuherkkyys, yli-innokkuudeksi kääntyvä sosiaalisuus, stressaavissa tilanteissa piippaaminen, hermoilu ja se että kaikki vain menee jotenkin yli ja se ratkaisee sen ääntelyllä, tärinällä ja hihnassa sinkoilulla (voiko sitä sanoa jonkinasteiseksi huonohermoisuudeksi, en tiedä), itsenäisyys, häiriöherkkyys ja keskittymiskyvyn puutteellisuus.
3. Miksi valitsit juuri kyseisen koiran/koirat ja rodun?
Rodun valitsin pitkälti sen ns. keskivertoisuuden perusteella - ei mitään liikaa eikä liian vähän. Kohtuullisen energinen, kohtuullisen vilkas, kohtuullisesti taistelutahtoa, kohtuullisesti ohjaajapehmeyttä. Sellainen peruskoiramaisuus miellytti, ja täytyy sanoa että myös koko ja ulkonäkö vaikuttivat valintaan. Pentueen valitsin vanhempien perusteella: emä mukava ja miellyttävä nähdessäni sen, isällä jotain potkua ja taistelutahtoa harrastuksiinkin. Pentueesta valitsin sen keskivertoisimman nartun.
4. Jos saisit valita uudelleen, ottaisitko jonkun muun eläimen/jonkun muun rodun? 
Jos saisin valita uudelleen silloisia valintojani, ottaisin silti joko saman tai sen nahkan. Nykyvalintani olisi erilainen, ja kaipaan koiralta enemmän energiaa, taistelutahtoa, toimintakykyä, ohjaajapehmeyttä, ns. laumaviettisyyttä ja henkistä kestävyyttä.
5. Mikä on parasta mitä lemmikkisi tietää maailmassa?
Syöminen, haukkuminen, toisten koirien kanssa riehuminen, ihmisten antama rapsutus ja sängyssä nukkuminen. Varmaan tässä järjestyksessä.
6. Kerro 5 adjektiiviä jotka kuvaavat koiraasi/koiriasi parhaiten?
Omituinen, äänekäs, itsenäinen, vilkas ja kevytrakenteinen.
7. Millaisia koiria inhoat?
Sellaisia, jotka häsläävät joka suuntaan, räyhäävät kaikelle liikkuvalle ja vielä mieluusti hyökkäilevät autojen perään, lutkuttavat joka ikistä haistamaansa pissaläikkää kuulematta tai näkemättä mitään muuta, ovat kovia ja itsenäisiä, mahtailevat muille uroksille häntä pystyssä ja jäykkänä tepastellen, eivät jätä narttuja rauhaan irti ollessaan vaan ovat liimautuneena sinne peräpäähän vaikka narttu kuinka ärähtäisi, vinkuvat jatkuvasti hermostuneesti samalla hihnassa ympäriinsä tempoen ja läähättävät hermostuneesti koko ajan (= hyvin stereotyyppinen kouluttamaton, nuori ongelmauros). Tiedän, koulutus vaikuttaa eikä kaikki ole koiran vikaa mutta ei se saa minua tykkäämään niistä yhtään enempää.
8. Minkä muun lemmikin haluaisit, miksi?
Kissa, kani, rotta. Etenkin koiran kannalta helppoja rottia voisin ihan realistisestikin ottaa, mutta tilanpuute rajoittaa enkä haluaisi kuljettaa niitä jatkuvasti junassa kahden kodin väliä + pitäisi ostaa kaikki tavarat ja häkki kahtena. Nämä siis ovat vähän sellaisia "sitten joskus kun elämäntilanne sallii".
9. Raivostuttavin tapa, jota ihmiset tekevät koirillesi? 
Haukkumiselle lässyttäminen. Sitä. Ei. Saa. Palkata. Kun. Se. Huutaa.
10. Onko koiraasi luultu väärän rotuiseksi, missä tilanteessa?
Pentuna yleisin kysymys oli, että onko Uudi sakemannin pentu. Sen lisäksi yleisimpiä arvauksia ovat varmaankin working kelpie ja "lyhytkarvainen lapinkoira", kun ihmiset tietävät vain lapparin ja kummastelevat lyhyttä turkkia.
11. Tilanne jossa sinun olisi tehnyt mieli vajota maan alle koirasi takia?
Hmm, en tiedä. Yleisin tilanne missä on hävettänyt on se, että Uudi juoksee päättömästi minun karjuessani sitä tuloksetta luokse, tai muut tilanteet missä se ei ole hallinnassa. Mutta en häpeä siinä niinkään koiraa vaan omia koulutustaidon puutteitani. Kai se silti välillisesti on se koira jonka takia haluaisi sinne maan alle vajota.

Olen nyt kurja enkä laita tätä eteenpäin kenellekään, sillä päässäni ei liiku ensimmäistäkään järkevää kysymystä. Vaatisi liikaa aivotoimintaa :D

Pakollinen tavoitekertaus

Edellisen vuoden tavoitteet olivat siis:
- yleinen järkevöityminen lisää, keskittyminen joka tilanteessa - ok
- viralliseen kokeeseen pääseminen ja ALO1 olisi aika hienoa - ei onnistunut
- agitreenaus (kontaktit!) ja olisi hauska käydä joskus epiksissä - jäi kokonaan pois
- BH-valmius - ei onnistunut
- rullailmaisu viimeinkin kuntoon ja sen häsellyksen poistaminen haussa - ok

Meni vähän tavoitteet uusiksi tuossa muutama kuukausi sitten. Viralliseen kokeeseen tokossa ei päästy ja agiharrastus keskeytyi kokonaan tuon loukkaantumisen vuoksi. BH-valmiudesta en oikein osaa sanoa, muutenhan olisinkin saattanut saada sen ihan kelvolliseksi jos olisin keskittynyt eniten seuraamisen kestoon, johon kyllä parannustakin kesällä saatiin. Rullailmaisuun olin ihan älyttömän tyytyväinen, raaka kriteerien nostaminen ja lähes jokapäiväinen ruokakupilla treenaaminen auttoi todella paljon. Työskentelystä tuli jopa oikeasti työskentelyn näköistä, palautus oli 95% käteen ja motivaatio hipoi pilviä.
   Myös ns. yleinen järkevöityminen onnistui, ja siihen olen kaikista tyytyväisin. Uudista huomaa että se kasvaa henkisesti koko ajan. Siitä alkaa muodostua koira, joka kuuntelee ja tottelee eikä välitä muista ihmisistä tai koirista. Takapakkeja tulee edelleen, mutta kun ajattelenkin vaikka vuoden takaista menoamme, on kehitys ihan huimaava.

Tälle vuodelle tavoitteita ei sitten erityisemmin olekaan, lähinnä vain terveyteen liittyvää:
- mahdollisimman terveenä pysyminen tietenkin
- liikkumisen parantuminen, etenkin ne takajalkojen liikkeet paremmiksi
- normaaliin lenkkipituuteen pääseminen + yritys välttää lihasjumeja
- parantuminen niin hyvin että treenaaminen onnistuisi jälleen
- yleisen räkyttämisen karsiminen pois, se on nykyisin jotain aivan hirveää
- häiriökestävyys, lähellä pysyminen, nopea luoksetulo yms. perusjutut kunnossa
- stressaamisen väheneminen keskustassa, suojateiden normaali ylitys

Kyllähän niitä nyt sittenkin pitkä lista tulikin. Viimeisin kohta liittyy siis siihen, kun Uudi on alkanut stressata välillä vilkkaimmilla paikoilla Helsingissä, ja etenkin jotkut suojatiet ovat jostain käsittämättömästä syystä sille ihan kauheita. Se yrittää kiskoa ihan täysillä ylityksissä, ja punaisissa odotellessa se steppailee, läähättää ja hösää silmät lautasina yrittäen joka auton jälkeen singota tien yli. Siihen siis totuttelua ja rentoutumista.