Se aurinko ja päivänpaiste katosi johonkin, ja palaneen naaman tilalle tuli niiskutus, kylmyys ja märät vaatteet. Olin melkein koko illan katsomassa purutreenejä - liian vähissä vaatteissa tietenkin, kylmähän siinä tuli, ja pakkohan niiden jälkeen oli mennä huolehtimaan tuosta omasta neidistäni. Eikä se kurja ilma lopulta niinkään haitannut, paksu huppari ja pari kaveria koirineen, niin ei sitä sadetta huomaakaan ;)
Lenkin jälkeen innostuin hieman treenailemaan Uudin kanssa, ja se toimi aivan huippuhyvin! Otin kerrankin vaihtelevasti nameja, aloitin treenit pakoilemalla Uudia (jolloin se alkaa itse aktiivisesti hakeutumaan läheisyyteeni ja kontaktiin) ja otin yhtä liikettä vain aivan minimaalisen vähän. Muutama nopea maahanmeno -> heittopalkka, vähäsen seuraamista (nopea käännös aina jos huomio herpaantui, ja heti hyvä palkka), muutama seuraamisesta sivulle istuminen (ei ole vielä alkanut ennakoida käskyä) ja luoksetulo. U näytti makaamaan jätettäessä siltä, että häipyy pian (kentän laitamilla meni koiria), mutta kutsuin sen nopeasti luo ja sehän tuli kuin ohjus! Ainakin luoksetuloon on ilmeisesti motivaatiota.
Taidetaankin tästä painua molemmat piakkoin nukkumaan ;)
maanantai 23. elokuuta 2010
perjantai 20. elokuuta 2010
Pienoista päivittelyä
Muuton vuoksi päivitys on jäänyt hieman vähemmälle eikä Uudi ole paljon kummoisempia tehnytkään. Oudoksuttaa tietysti, kun pitää olla niin paljon yksin, on paljon toisia koiria samassa kämpässä ja treenaus lisääntyy. Vielä en ole sanottavammin saanut mitään aikaiseksi, mutta kyllä se siitä ryhmässä sitten.
U on muuten ottanut muuton hienosti vastaan, mitä nyt hieman kiljuu yksin ollessaan (enemmänkin tylsistymistä kuin eroahdistusta) ja korvat tuntuvat väliaikaisesti kadonneen melkein kokonaan. Kyllä se vähän hilsestääkin, mutta eiköhän se siitä ohi mene. Onhan se tietysti väsynyt ja nukkuu sekä hereillä ollessaan häslää paljon. Kyllä se siitä.
U on muuten ottanut muuton hienosti vastaan, mitä nyt hieman kiljuu yksin ollessaan (enemmänkin tylsistymistä kuin eroahdistusta) ja korvat tuntuvat väliaikaisesti kadonneen melkein kokonaan. Kyllä se vähän hilsestääkin, mutta eiköhän se siitä ohi mene. Onhan se tietysti väsynyt ja nukkuu sekä hereillä ollessaan häslää paljon. Kyllä se siitä.
torstai 12. elokuuta 2010
Löysäilyä
Kuuma! Ukkoset sentään menivät jo ohi, eikä U ollut myrskyistä moksiskaan, käänsi korkeintaan kylkeä kun räsähti.
Ollaanhan me vähäsen myös harjoiteltu, mutta täytyy myöntään että enimmäkseen vain lenkkeilty, lenkkeilty ja lenkkeilty. Tuskinpa sekään Uudia haittaa, mutta ei oikein kisauraa edistä. Tuleepahan parempi fyysinen kunto, jota tarvitaan jokapäiväisesti. Yleisimmin ollaan menty ihan vain kaksistaan pitkin peltoteitä, metsiä ja syrjäisiä teitä, mutta tänään saatiin myös Roni-hoffi omistajineen Uudin kanssa riehumaan, kun tuo ei oikein juoksentelusta piittaa yksinään, vaikka irti olisikin. Nyt se makaa reporankana matolla eikä hievahdakaan, vaikka astuisi yli.
Lähdettiin päivällä aika aikaisin, käveltiin melkein 2km ennen kuin koirat pystyi päästämään irti, ja kyllähän nuo säntäilivät onnessaan edellä, Uudi Peruspaimenkoira kylläkin päivystää jatkuvasti, etten vain mene hukkaan ja katoa - kelpaa minulle. Uudi onnistui matkan aikana telomaan tassunsa johonkin (taisi olla pikkukivi varpaiden välissä, ei löytynyt haavaa tai tikkua ja syynäyksen jälkeen kaikki oli ok, opin kyllä sen ettei kannata mennä puhtailla vaatteilla koiran kanssa lenkille - totta kai se kivi/mikälie tuli rapaojassa, josta se levitteli kaiken mukaan tarttuneen moskan turkistaan vaatteilleni), oksensi ensin liiasta kuraveden juomisesta ja riekkumisesta, "karkasi" metikköön ja tuli takaisin raadon kanssa jonka pisteli saman tien poskeen, joutui remmiin ja oksensi piakkoin raadon takaisin. En usko että kyseessä on mikään sairastelu, näytti loppulenkinkin voivan aivan erinomaisesti eikä nyt ole oksennellut, seurailen kyllä.
En tiedä mikä mäyrä jossain ojassa piileskeli, Roni murisi ja pelkäsi, U ei suostunut menemään lähellekään. Kuitenkin vain joku muovipussi.
torstai 5. elokuuta 2010
Vihdoinkin tehokasta treeniä
Olen jo pidemmän aikaa suhtautunut treenaamiseen todella väsyneesti ja tylsästi, ajatuksella "huomenna sitten treenataan kunnolla" - ei kai tarvitse edes sanoa, onko sitä "huomista" koskaan tullut. Paitsi tänään.
Ihan sisätiloissa treenailtiin, nakeilla ja jatkuvasti palkaten. Ihan perusasioita, pelkästään tokon alokasluokan liikkeiden osia.
Paikallamakuuta en ruvennut pidemmin ottamaan, sillä U oli niin innostuneessa mielentilassa, että päätin ottaa joskus toiste. Ihan vain parisenkymmentä sekuntia, minä noin kolmen metrin päässä. Heittelin maahan nakkeja Uudin maatessa, palasin sen sivulle normaalisti, käskin perusasentoon ja vapautin nakeille.
Liikkeestä maahanmenossa lähdin kävelemään ilman minkäänlaista komentoa, U tuli vapaasti seuraten perässä, jolloin vasemmalla kädellä viitoin maahan ja annoin käskyn. Meni nopeasti, suoraan ja jopa korjasi lonkalta suoraan asentoon. Toistin muutaman kerran, palkkasin aina maahan ja välillä hypähdin kyykkyasennostani nopeasti ylös vapauttaen Uudin samalla, välillä otin neutraalisti pari askelta eteenpäin Uudin ollessa paikallaan.
Liikkeestä seisomisessa sama periaate kuin makuussa, eli itse pysähdyn vielä Uudin mukana, mutta seisomisessa käännyn kasvot sitä kohti ja palkkaan oikealla kädellä. Toistettiin tätäkin 2x5, vapaamuotoisesta seuraamisesta. Pysähtyi hyvin ja nopeasti, en huomannut ainakaan itse palkkaavani vahingossa steppaamisesta.
Seuraamisessa keskityin Urkin motivaatioon ja tiiviyteen, eli pysähtelin usein (joudun vielä sanomaan "sivu" pysähtyessä), jolloin se jaksaa mennä kokonaisuudessaan pitkänkin matkan. Suurin ongelma aina onkin tuossa kyllästymisessä tai vuorostaan ylikuumenemisessa, jolloin alkaa poikittaa ja edistää. Nyt seurasi todella tiiviisti ja alkoi se lopulta sitä perusasentoa ennakoimaankin. 2x3 toistoa.
Perusasennossa ei ole enää mitenkään älyttömästi tekemistä, se alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Se oma pieni käsimerkkini on enää häivytettävänä, eikä U saa olla liian korkeassa vireessä, tai se alkaa hössöttää, menee makuulle istumisen sijasta tai istuu lähes sivuttain eteeni. U aiheutti minulle samalla mukavan sydänkohtauksen alkaessaan köhiä sen kuuloisesti, että nyt meni kyllä nakki keuhkoihin. "Hakkasin" sitä nopeasti kylkiin, ja sieltähän se ponnahti - ja syötyään nakin nopeasti uudestaan Uudin ilme sanoi, että mitäs siinä odottelet, jatketaan :') Taisi tulla enemmän traumoja minulle kuin Uudille, ei nimittäin vaikuttanut tuon jälkeenkään mitenkään paineistuneelta ja jatkoi innokkaasti. Ehkei se sittenkään ole niin herkkä kuin olen luullut. Ja onneksi se nakki tuli sieltä. Tämän jälkeen estin mahdollisimman paljon Uudin loikkimisia syödessään nakkia (loikkaa aina sivulleni, kun olen vapauttanut ja käsken uudestaan sivulle), eli ohjasin sen kierteellä, en sivuttaispompulla viereen.
Luoksetulo onnistuu nyt jo noin kolmen metrin päästä, tulee todella tiiviisti ja innokkaasti, tarjoaa välillä itsekin eteen tulemista.
En tietenkään tahkonut vain tässä järjestyksessä ja juuri kokeiden mukaan, vaan yhdistelin paljon (esim. yhtäkkiä seuraamisesta eteen, maahanmenosta eteen, luoksetulosta edestä heti sivulle, perusasennosta maahan tai seisomaan, liikkeestä seisomisesta palkkauksen jälkeen maahan + seuraa-käsky jne), ettei se kävisi tuolle perusporkkikselle liian tylsäksi.
Ihan sisätiloissa treenailtiin, nakeilla ja jatkuvasti palkaten. Ihan perusasioita, pelkästään tokon alokasluokan liikkeiden osia.
Paikallamakuuta en ruvennut pidemmin ottamaan, sillä U oli niin innostuneessa mielentilassa, että päätin ottaa joskus toiste. Ihan vain parisenkymmentä sekuntia, minä noin kolmen metrin päässä. Heittelin maahan nakkeja Uudin maatessa, palasin sen sivulle normaalisti, käskin perusasentoon ja vapautin nakeille.
Liikkeestä maahanmenossa lähdin kävelemään ilman minkäänlaista komentoa, U tuli vapaasti seuraten perässä, jolloin vasemmalla kädellä viitoin maahan ja annoin käskyn. Meni nopeasti, suoraan ja jopa korjasi lonkalta suoraan asentoon. Toistin muutaman kerran, palkkasin aina maahan ja välillä hypähdin kyykkyasennostani nopeasti ylös vapauttaen Uudin samalla, välillä otin neutraalisti pari askelta eteenpäin Uudin ollessa paikallaan.
Liikkeestä seisomisessa sama periaate kuin makuussa, eli itse pysähdyn vielä Uudin mukana, mutta seisomisessa käännyn kasvot sitä kohti ja palkkaan oikealla kädellä. Toistettiin tätäkin 2x5, vapaamuotoisesta seuraamisesta. Pysähtyi hyvin ja nopeasti, en huomannut ainakaan itse palkkaavani vahingossa steppaamisesta.
Seuraamisessa keskityin Urkin motivaatioon ja tiiviyteen, eli pysähtelin usein (joudun vielä sanomaan "sivu" pysähtyessä), jolloin se jaksaa mennä kokonaisuudessaan pitkänkin matkan. Suurin ongelma aina onkin tuossa kyllästymisessä tai vuorostaan ylikuumenemisessa, jolloin alkaa poikittaa ja edistää. Nyt seurasi todella tiiviisti ja alkoi se lopulta sitä perusasentoa ennakoimaankin. 2x3 toistoa.
Perusasennossa ei ole enää mitenkään älyttömästi tekemistä, se alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Se oma pieni käsimerkkini on enää häivytettävänä, eikä U saa olla liian korkeassa vireessä, tai se alkaa hössöttää, menee makuulle istumisen sijasta tai istuu lähes sivuttain eteeni. U aiheutti minulle samalla mukavan sydänkohtauksen alkaessaan köhiä sen kuuloisesti, että nyt meni kyllä nakki keuhkoihin. "Hakkasin" sitä nopeasti kylkiin, ja sieltähän se ponnahti - ja syötyään nakin nopeasti uudestaan Uudin ilme sanoi, että mitäs siinä odottelet, jatketaan :') Taisi tulla enemmän traumoja minulle kuin Uudille, ei nimittäin vaikuttanut tuon jälkeenkään mitenkään paineistuneelta ja jatkoi innokkaasti. Ehkei se sittenkään ole niin herkkä kuin olen luullut. Ja onneksi se nakki tuli sieltä. Tämän jälkeen estin mahdollisimman paljon Uudin loikkimisia syödessään nakkia (loikkaa aina sivulleni, kun olen vapauttanut ja käsken uudestaan sivulle), eli ohjasin sen kierteellä, en sivuttaispompulla viereen.
Luoksetulo onnistuu nyt jo noin kolmen metrin päästä, tulee todella tiiviisti ja innokkaasti, tarjoaa välillä itsekin eteen tulemista.
En tietenkään tahkonut vain tässä järjestyksessä ja juuri kokeiden mukaan, vaan yhdistelin paljon (esim. yhtäkkiä seuraamisesta eteen, maahanmenosta eteen, luoksetulosta edestä heti sivulle, perusasennosta maahan tai seisomaan, liikkeestä seisomisesta palkkauksen jälkeen maahan + seuraa-käsky jne), ettei se kävisi tuolle perusporkkikselle liian tylsäksi.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Jälkitreenit
En tiedä kuinka järkevää on tällaisella säällä alkaa pitkän tauon jälkeen harjoittelemaan jälkeä (en tiedä mistä suunnasta tuulee, kun tuulee kaikkialta), mutta kyllä se ainakin aktivointina teki Uudille hyvää.
En ole vielä siirtynyt kokonaan pelkkään jäljen seuraamiseen, vaan enimmäkseen harjoitellaan edelleen vain ruutua ja siinä pysymistä. Harvoin tulee enää harppauksia ruudun ulkopuolelle, ja U palaa salamannopeasti takaisin tallatulle alueelle. Tein vain kaksi ruutua, toiseen enimmäkseen reunoille ja paalulle nakinpaloja, toiseen aika sekalaisesti reunoille ja keskelle ruutua. Kai sitä pitäisi pian ruveta kaventamaan ruutua ja pyytää tuttujakin tallailemaan ruutuja (katsotaan nyt, kuinka moni suostuu...), mutta eihän vielä mikään kiire ole. Nyt juuri ei ole erityistä kunnianhimoa minkään lajin suhteen, tokokin menee vähän "tätä ja sitten tätä ja vaikka tätä", mutta ollaan me silti kisoihin - joskus - menossa, ja tietenkin harjoitellaan. Eniten on nyt tullut treenailtua varmaankin luoksetuloa, perusasentoa ja liikkeestä maahanmenoa, mutta seuraaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Kokeilin tänään muutaman metrin, ja kyllähän se ihan suht hyvin menee. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.
En ole vielä siirtynyt kokonaan pelkkään jäljen seuraamiseen, vaan enimmäkseen harjoitellaan edelleen vain ruutua ja siinä pysymistä. Harvoin tulee enää harppauksia ruudun ulkopuolelle, ja U palaa salamannopeasti takaisin tallatulle alueelle. Tein vain kaksi ruutua, toiseen enimmäkseen reunoille ja paalulle nakinpaloja, toiseen aika sekalaisesti reunoille ja keskelle ruutua. Kai sitä pitäisi pian ruveta kaventamaan ruutua ja pyytää tuttujakin tallailemaan ruutuja (katsotaan nyt, kuinka moni suostuu...), mutta eihän vielä mikään kiire ole. Nyt juuri ei ole erityistä kunnianhimoa minkään lajin suhteen, tokokin menee vähän "tätä ja sitten tätä ja vaikka tätä", mutta ollaan me silti kisoihin - joskus - menossa, ja tietenkin harjoitellaan. Eniten on nyt tullut treenailtua varmaankin luoksetuloa, perusasentoa ja liikkeestä maahanmenoa, mutta seuraaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Kokeilin tänään muutaman metrin, ja kyllähän se ihan suht hyvin menee. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)