Turha kai se oli luullakaan että se tuolla edellisellä käynnillä olisi selvitetty, hoidettu ja ehkä hallinnassa. Lauantaina se oksensi ensimmäisen kerran taas, sen jälkeen kun oli haissut suunnilleen viemäriltä, röyhtäillyt ja ollut todella apea - ja tietenkin yöllä. Lähdin sen kanssa päivystykseen sitten sunnuntaiaamuna, kunhan olin saanut edes koko eläinlääkärin kiinni - mahtavaa opiskella pikkupaikkakunnalla, kun päivystykseen pääseminen vaatii noin miljoona soittoa ja kun sen ajan on saanut sovittua, täytyy körötellä taksilla kymmenien kilometrien päähän päästäkseen sinne. Siis siinä tapauksessa että eläinlääkärin ei tarvitse mennä auttamaan lehmää poikimisessa. Ei siinä mitään, en kritisoi itse eläinlääkäriä vaan lähinnä sitä, miten niiden paikkakuntien päivystys on hoidettu. Eihän asiakaskuntaakaan tietenkään ole niin paljon eikä siis niin usealle pieneläinklinikalle tiheine päivystyksineen ole kysyntää, mutta ei se ajatus siinä vaiheessa helpota kun sinne edes sen yhden kerran pitäisi päästä.
Kun nyt sitten viimeinkin sinne päivystykseen päästiin, Uudille laitettiin nesteytys (niskaan) + suoraan ihon alle pahoinvoinninestolääke ja närästyslääke. Kotiin taas päästyämme se oli jälleen pirteä, söi innokkaasti vähän jauhelihaa eikä enää oksennellut. Ell antoi reseptillä myös Cerenia-tabletteja pahoinvoinnin estoon ja ostin myös Nutrigeliä mahdollisia seuraavia oksennuskertoja varten. Varasin myös silloin ajan Mevetiin "kunnon" tarkastukseen, mutta tähystys + biopsia on vasta 20.4.
Noh, ma/ti-yönä alkoi sitten hyvin voimakas nieleskely, kakominen ja vaahdon oksentaminen. Silloin se ei mennyt muuten huonoksi, nukkui "kohtausten" välillä normaalisti kerällä eikä ollut mitenkään apaattinen. Aamulla soitin taas päivystävälle, mutta miten mahtavaa palvelua sainkaan - useampaan paikkaan soitettuani saldona oli se että joko eläinlääkäri sanoi suoraan ettei osaa auttaa, ei enää päivystänyt siihen aikaan (aamulla klo 8) tai vastaanottoapulainen ei osannut edes sanoa mitä voisin tehdä ensiavuksi kun en saa aikaa päivystävälle - vastaus oli, että "en minä tiedä kun en oo eläinlääkäri". Jaahas. Kohtauksen helpottaessa päätin sitten vain odottaa siihen torstaiksi varattuun aikaan, kunhan Uudin tila ei huononisi. Loppupäivä menikin rauhallisesti, keskiviikkona se sai jälleen pahan kohtauksen (nieleskeli, oksensi paljon vaahtoa + ruokaa ja Cereniat heti sen jälkeen kun se oli ne syönyt, yritti hulluna syödä lunta ja ruohoa) juuri ennen junalle menoa, mutta onneksi junassa kohtaus helpotti ja saimme matkustaa melko rennosti.
Mevetissä otettiin verinäyte, tunnusteltiin ja laitettiin tiputukseen (suoneen useamman tunnin ajan) - tämä käynti oli lähinnä ensiapu jonka tarkoituksena on vain oireiden helpottaminen, ja se tähystys on sitten myöhemmin. Verikokeista näkyi lähinnä kuivuminen, mutta myös pieni epäilys Addisonin taudin mahdollisuudesta heräsi - hyvin pienellä todennäköisyydellä, sillä jotkut muut (hienoa kun muistan tai tiedän mitä minulle puhutaan) arvot eivät olleet koholla, jotka taas yleensä kyseisessä taudissa ovat. Mitään lisäkokeita tämän asian osalta ei siis tehty, vaan ensin tehdään se tähystys (poissuljetaan IBD tms) ja mietitään vasta sitten muita vaihtoehtoja. Mukaan U sai nyt Antepsinia ja jatkan sen lisäksi Losecin ja Cerenian antamista + annan sille jonkun aikaa vain hyvin sulavaa ruokaa (lähinnä risottoa).
Vaikka en tietenkään haluaisi että siellä tähystyksessä tai näytteissä mitään näkyisi, olisihan se kieltämättä kuitenkin joiltakin osiltaan helpottavaa jos viimeinkin saataisiin se selville ja sanottaisiin että tästä se johtuu, syötät näitä lääkkeitä niin se pysyy kurissa. Ei tarvitsisi vain koko ajan seurata tilannetta ja ilmoittaa jos pahenee.Ymmärrän toki, ettei sitä välttämättä noin vain saa selville mutta olisihan se itselle mukavampaa.
