Blarh.

Tuntuu että olemme menneet tänään pelkkää takapakkia. Ajattelin tänään oikein kunnolla treenata sen kanssa, mutta jätin sitten homman ettei kaikki jo opittu vääristyisi, yritetään sitten toiste paremmalla onnella.

Perusasento tahtoisi mennä nyt vain ja ainoastaan vinoon, eteentulo vielä vinompaan (ja tosiaan aivan järkyttävän vinoon), luoksetulo on hidasta ja halutonta (itse hihkun pihalla kuin heikkopäinen, heittelen nameja ja heiluttelen motivointipatukkaa, tämä lönkyttää hitaasti viereeni ja jää siihen katsomaan kuin typerää), tosin onneksi silti tulee ihan ok, jos ei ole suurta häiriötä. Seuraaminen olisi ihan ok, yritettiin ohittaa jotain vanhaa muoria sauvojen kanssa, mutta eihän siitä sitten hyvästä alusta huolimatta mitään tullut, koska mummo alkoi leperrellä tälle ja hihkua onnessaan -> tämä menee sekaisin ja unohtaa täysin minut ja namini. Huoh.
Myöskään minkään esineen suuhun ottaminen ei kiinnostaisi sitten yhtään, laitan sen vain hampaiden vaihtumisen ja kulmahampaiden heilumisen piikkiin. Yritetään sitäkin sitten myöhemmin, eikä tuollaisella asialla nyt mitään kiirettä ole.

Mutta se pahin, missä on ongelmia (vai luulo-ongelmia?), on vapaana pitäminen. Haluan pitää sitä vapaana niin paljon kuin mahdollista, haluan etten tarvitse jokaiseen pikkumatkaan remmiä. Aion pitää sitä vapaana, se on periaate. Ja periaatteesta pitää pitää kiinni. Ongelma siinä onkin, etten paljon uskalla. Uskallan kyllä päästää remmistä irti joissakin tilanteissa (pihalla, pihatiellä, joillakin pikkuteillä), eikä siinä ole mitään ongelmaa, mutta kun pitäisi irrottaa remmi pannasta -> stressaan ja sekoan huolesta niin, etten voi enkä uskalla melkein missään sitä päästää. Se on kerran juossut pihalla ollessaan pihatielle, ei autotielle mutta kuitenkin kauemmas, eikä tullut kutsusta -> en uskalla pitää sitä enää pihalla irti, jos sillä on vähänkään energiaa. Se ei ole pari kertaa antanut kiinni vapaana ollessaan kun innostui -> en uskalla päästää sitä enää irti, ja siellä missä päästän (pellot ja metsät, sielläkin koska lunta on niin paljon että saisin sen juosten kiinni), otan sen heti kiinni jos se innostuu. Totta kai se seuraavalla kerralla juoksee innostuessaan kauemmas, koska minähän otan sen kiinni. Mmmrrrh.
Joskus vain tuntuu, että on turha stressata, eikä sitä tarvitse vielä irti pitää kun se ei ole täydellisesti hallinnassa (se kyllä juoksee ihmisten/koirien/vaikka auton luo, ei välttämättä anna kiinni, voi juosta kauaskin), vaan harjoitella nyt hihnassa luoksetuloa ja muiden ihmisten/koirien huomioimattomuutta, ja päästää vasta sitten. Mutta sitten se sekoaa onnesta kerrankin vapaaksi päästessään ja juoksee jonnekin. Hankalaa.

Onneksi seuraavana lauantaina on pentukurssin ensimmäinen tunti, että voi vähän tuota toisten koirien huomioimattomuutta harjoitella.