Tällainen päivä tänään.

Ajattelin pitää tänään Uudia oikein kunnolla vapaana nurmikentällä, jossa on lunta miltei polveen asti, että Urkki saisi oikein kunnolla liikuntaa. Mentiin pitkä matka kentälle, mutta mistään ei sitten tullutkaan mitään ja lopputuloksena en päästänyt sitä ollenkaan irti;
1. Se ei suostunut menemään umpihankeen, vaan juoksi koko ajan jälkiäni pitkin tielle.

2. Kontakti oli aivan hukassa - tai no ei mistään kontaktista voi puhuakaan, huiteli jo remmissä itsekseen siihen malliin että päätin olla päästämättä irti remmistä.

3. Se ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisia sanoja kuin odota, ei sinne, Uudi (tänne), mennään, tule tai sen paremmin vihellystäkään. Ehkä se on tuo tuuli kun puhaltaa noihin korviin niin ettei mitään kuule.

4. Se sai penturaivareita aika tiuhaan tahtiin, vaikkei ole saanut niitä yli kuukauteen (juoksee aivan täysiä, ei kuule eikä näe mitään, ei anna kiinni, juoksee vain niin kovaa ja kauas kuin jaloillaan pääsee, haukkuu, ärisee itsekseen, pyörii ja hyörii ja vielä vähän juoksee), enkä enää koskaan päästä sitä irti silloin.

Juoksentelin sen kanssa siis remmissä vähäsen, ja kyllä se aika uupuneelta loppujen lopuksi kuitenkin vaikutti (nukahti heti kun päästiin kotiin). Korvatkoon tuo ja pitkä remmi tämän päivän vapaana juoksemisen.

Ja kai sitä jotain positiivista pitää kuitenkin ajatella. Onhan se ollut tänään todella nätisti ja rauhassa sisällä, viihtyi yksin todella kauan siankorvan parissa (vapaana talossa vieläpä eikä pentuporttien takana!), melkein kaikki kävelijöiden, koirien, pyöräilijöiden ja sauvakävelijöiden ohitukset menivät hyvin, ainoastaan pari kävelijän ohitusta meni plörinäksi, ja vein sen vapaana kuitenkin pissalle - eikä lähtenyt mihinkään, tuli sisään, ei innostunut. Riiviö-enkeli-Uudi.

Vapaana kurvailua