Eilen mentiin oikein pitkä lenkki ystäväni ja hänen koiransa kanssa (hoffiuros), ja Uudilla vaikutti olevan ihan uskomattoman kivaa. Lainasin flexiä ystävältä (niin, minähän en koskaan tule hankkimaan flexiä, kröhm - sellainen on jo tulossa tilauksesta), joten U jaksoi puurtaa eteenpäin kun sai mennä vähän vapaammin, eli pysähdellä ja pyrähtää juoksuun milloin itse halusi. Vapaaksi en sitä vielä(kään) uskaltanut päästää, en luota sen tulemiseen paljon yhtään tällä hetkellä.
Nuo luttasivat yhdessä jokaisessa rapalammikossa ja ojassa, joten lenkin jälkeen Uudin vaaleat merkit olivat varsin ruskeita, ja koko koira pelkkää ohutta jalkaa ja märkiä irtokarvoja. Uudi oli kuitenkin onnensa kukkuloilla, kun sai kunnolla rellestää vedessä, ja vieläpä rakastamansa koirakaverin kanssa.
Kuvia ei taaskaan tietenkään ole, mutta yhteiskuvaa Uudista ja Ronista on tulossa, kuten myös uusimmasta hankinnastani Uulle: huskyvaljaista. Kunhan tuo tuosta rauhoittuu (niin että tosiaankin juoksee itse eikä raahaudu vierellä hampaat kiinni remmissä), niin aletaan canicrossaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti