Temppuilua

Silvia Trkmanin sivuja jälleen lueskelleena innostuin taas temppuilusta Uudin kanssa, kun ei ole nyt pitkään aikaan hinkattu kuin samoja Uudin mielestä mahdottoman tylsiä tokoliikkeitä tai niiden osia. Naksuttimen kanssa, tottakai, että saadaan suurin hyöty koko hommasta (annan itse sen oivaltaa).

Tulihan siinä jotain sekalaisesti opittuakin, muttei mitään vielä aivan kunnolla - ihmeen paljon siltikin. Pyörimistä oikeaan, kumartamista, takajaloilla istumista... Ja tietenkin maahanmenoa siinä samalla :D En hellitä noiden toistojen kanssa ennen kuin se on hallussa, ja eipä olisi nyt kannattanutkaan; saatiin käsimerkki ihan olemattoman pieneksi, joten katsoopi nyt kauanko sitä enää säilytän. Mutta maahanmenosta alkaa muodostua jo juuri sellainen kuin haluan: nopea, innokas (naamasta paistaa tekemisen halu eikä toive, että koska tää loppuu), suora, ei tiputtautumista lonkalle. Vielä vaan harjoituksia myös sivullani, kauempana minusta ja pidempiä aikoja, niin eiköhän se ala näyttää jo oikealta maahanmenolta.

Myös perusasennon kanssa mennään ihan huimaa vauhtia eteenpäin, enää se tärkein asia on minun pikkuriikkisen käsiliikkeeni häivytys (jossa onkin opettelemista, yleensä se tulee itsestään) ja se, että U menisi suoraan eikä nojailisi.

Seuraamisen kanssa on menty tasaisia ylämäkiä ja alamäkiä, pitkistä seuraamispätkistä haukkuvien koirien ohi ihmeelliseen kontaktittomaan seilailuun, joissa näyttää kuin sille olisi annettu käskyksi "seilaa ja vaeltele niin paljon kuin haluat, äläkä missään nimessä katso minua silmiin"... Treeniä treeniä.

Tänne piti tulla pelkästään temppujen opettelusta, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi.

Uusi seisomiskuva neidistä (seisoo vapaasti)