Takaisin siihen mihin jäätiin

Uudi on vähän päässyt jo treenailemaan hallillekin, vaikka meno onkin vähän vajavaista ja se seuraaminen melkoista vaappumista ja erkanemista. Tehtiin tunnilla liikkeenohjaajakurssiin liittyen liikkurointeja toisten koirilla, ja myös Urpo pääsi liikkurointikoiraksi ja saatiin samalla kokeenomaista treeniä - joka meni ihan päin ryteikköä ja lujaa. Joko parin kuukauden totaalinen treenitauko on savustanut kaikki opitut asiat pois Uudin mielestä, sillä oli omituinen päivä tai jotain muuta. Tiedän, että se osaa todellakin kokonaisia liikkeitä eikä halli ollut edes vieras paikka. Ainut asia mikä siltä suunnilleen onnistui oli ehkä luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Seuraamisessa se erkanee (tehtiin tosi lyhyt pätkä koska ei jaksa pitkään) ja tällä kertaa myös kontakti rakoili, maahanmeno oli hidas (tiedän, fyysisesti vaikeaa) ja se nuuski maata, luoksetulossa jättäessäni sen istumaan se karkasi vieressään olevan jonkun lehden luo haistelemaan, seisomisessa se pysähtyi mutta kääntyessäni näin että se ihan antaumuksella haisteli maata hitaasti ympäriinsä löntystellen. Ihan kuin sana "seis" ei tarkoittaisi mitään. Pahin oli ehkä hyppy (joka tehtiin siis yhdellä laudalla, että saadaan kuitenkin se idea siihen): kyllähän se lähti, mutta ei edes kääntynyt eikä todellakaan seisahtunut vaan haisteli maata - paitsi parin toiston jälkeen seisahti esteen etupuolelle. Mitä??? Kaikki se osaaminen on vain haihtunut ja tilalle tullut haistelu. En voisi uskoa että se johtuisi ainakaan minun rauhoittelustani siksi että olisin hermostunut, sillä Uudin mokaamisista huolimatta minulla ei ärtymystaso noussut tippaakaan vaan pyrin olemaan rento ja iloinen.

Tästä johtuen treenasin sitten vain lähinnä liikkeiden välejä, joita kyllä muutenkin pitää ehdottomasti harjoitella. Minulla ei ole aikaisemmin ollut mitään rutiinia tai selvää ehdollistamista mihinkään tietynlaiseen kehuun josta saa palkkaa, mutta nyt olen alkanut taputtamaan sitä rintaan pari kertaa samalla kun palkkaan ja kehun. Yleensä ongelmana on ollut myös se, että vapaa-sanan kuullessaan Uudi iskee vain kuononsa maahan (etenkin hallilla), eli sitä pitää todella treenata. Tein muutamia toistoja niin, että käskin sen vain sivulle ja "lopetin liikkeen" kehulla, taputuksella ja vapautuksella, käskin sen kulkemaan vapaamuotoisesti vierellä seuraavan liikkeen muka-aloituskohtaan ja käskin uudelleen sivulle ja siitä taas vapautus ja samaa uusiksi. Siirtymisessä palkkasin aina kun piti kontaktia pidempään ja etenkin jos katse kävi maassa, mutta kuono ei seurannut mukana vaan päättikin tarjota kontaktia. Hyvin se lopulta kuljeskelikin mukanani ympäri hallia pitäen ihan kivasti kontaktia.

Koska ensimmäinen paikallamakuu onnistui erinomaisesti (vaikka rivistä lähti pari koiraa ja viereinen nousi seisomaan, jolloin kävin kylläkin palkkaamassa), halusin vielä hankaloittaa sitä ja laitoin sen makaamaan melko keskelle samalla kun ympärillä oli pari koiraa treenaamassa mm. hyppyä. Koska se onnistui erinomaisesti ja U piti jopa kontaktia koko ajan, halusin koetella vieläkin sen rajoja ja kestävyyttä ylivaikeilla harjoituksilla; Ruutin luoksetulo Uudin naaman edestä ja Uudin vierestä samaan rintamasuuntaan. Halusin kuitenkin minimoida epäonnistumisen, joten matka oli huomattavasti lyhyempi kuin normaalisti. Uudi suoriutui kuitenkin ihan erinomaisesti! :) Ainoa pikku lihasnykäys oli siinä kun Linnea kutsui Ruutia, mutta kyynärpäät pysyivät maassa. Treeneistä jäi siis ihan kiva fiilis, vaikka alkuun tuntui aivan toivottomalta.

Olen myös huomannut itsessäni uuden piirteen: oikeasti haluaisin ihan kamalasti tokokokeeseen Uudin kanssa. Kuitenkin aivoni reagoivat alitajuisesti siihen, että se ei ole mahdollista vielä vähään aikaan. Olen ihan varma, että sitten kun se taas olisi ehkä mahdollista niin minuun iskee paniikki :D