Jotain latteeta ja jotain ihanaa

Kevään kunniaksi ollaan vietetty ihan kiitettävästi
aikaa metsässä ja hiekkakuopilla, joista muodostui
heti ihan suosikkipaikka. Kuraa, vettä ja hiekkaa riittää ihan kiitettävästi, mutta en valita kun koira nauttii ja Uudi on niin helppo puhdistettava - se pieni määrä hiekkaa (mikä ei ole jo varissut kävellessä pois) lähtee pikku pesulla ja kuivuu näppärästi pyyhkeellä.Ylistys karhealle vettä ja likaa hylkivälle karvalle.

Yhä kasvava autopelko kuitenkin hieman häiritsee metsälenkkien mukavuutta. Tiedän, että vika on itsessäni ja olisi pitänyt tarttua ongelmaan jo paljon aikaisemmin tai mieluiten ennaltaehkäistä se kokonaan, mutta niin en tehnyt ja se näkyy nyt. Uudi huomaa heti kun ollaan siinä tienmutkassa tai kohdassa, minkä lähelle auto on jätetty. Myöskin silloin jos ei ole käännytty takaisin vaan mennään täysin vierasta reittiä, mutta päädytään samalle tielle mistä lähdettiin. Se jää seisomaan taakse, alkaa vältellä eikä tule kutsusta (vaikka tätä ongelmaa ei enää muuten juurikaan esiinny). En usko, että kyse olisi pelkästään siitä ettei se tahdo lähteä pois, sillä ei se mielellään kotoakaan lähtiessä autoon mene, vaikka autolla mennään eniten metsään tai treeneihin.
   Tähän mennessä olen tehnyt vain niin, että en todellakaan lähde hakemaan sitä (= palkkaa menemällä sen mukaan), mutta huudan sen luokse. Se on tullut aina vähintään parin huudon jälkeen, mikä ei silti todellakaan ole hyvä asia - sen pitää tulla ensimmäisellä, ja mikä tärkeintä, sen luokse tulemisen pitäisi olla superhauskaa eikä siitä pitäisi seurata kurja auto. En ole kuitenkaan tiennyt mikä muukaan toimisi - jos käskee sen tulemaan vierellä, se jätättää koko ajan ja jää jossain vaiheessa seisomaan. Jos menen yksin autolle, se jää metsään. Olen pyrkinyt eniten tekemään sitä, että palkkailen sitä autolle kävellessä jos se tulee vierellä, olen itse sillä asenteella että eihän tässä mitään, laitan välillä hihnaan, päästän vapaaksi ja pyrin myös ottamaan aikaisin kiinni, että autotappelulta vältyttäisiin. Hihnassa ollessaan se kyllä tulee autolle ja myös hyppää sinne itse jos annan sen hypätä, mutta ei ole ollenkaan rento (vaikka makaakin), saattaa täristä eikä takuulla nauti yhtään. Tuota pitää siis oikeasti harjoitella paljon ihan alusta asti, että lenkkeily olisi mahdollisimman mukavaa.

Kevätmielellä päätin viimeinkin myös irrottaa ulkotarhassa olevan kopin oven, jota Uudi myöskin pelkää. Se ei aikaisemmin halunnut työntää ovea auki eikä siis päässyt koppiin ollenkaan, vaan niinä harvoina kertoina kun se on tarhaan "joutunut", olen laittanut sille pedin maahan. Nyt kokeilin heitellä sille nameja avoimeen koppiin, ja se loikiskeli sinne ihan mielissään eikä meinannut edes lähteä enää pois. Lämpiminä päivinä sen voisi siis joskus jättää ehkä sinnekin päiväksi, jos se vaan tuntuu tykkäävän siitä.

Loppuun vielä muutamia keväisiä kuvia lenkeiltä:

Uudi & Lotta

 

Uudi, Lotta & Ruuti