Ei huvita

Ei taas huvita, ei. Yritettiin ottaa epätoivoista treeniä pihatiellä, ilman minkäänlaista häiriötä. Ehei, eihän meidän teiniä semmoiset kiinnosta. Sen sijaan puiden oksat kiinnostavat, maa kiinnostaa, maassa olevat lehdet kiinnostavat, läheinen metsä kiinnostaa, vaikka taivas kiinnostaa ennemmin kuin minä ja typerät herkkuni. Tämän päivän ainoa saldo oli: pilatut tokoliikkeet, loppuunkulutettu nimi, tottelemattomuusvapaus ja astetta huonompi suhde.
Jälkeenpäin varmaankin naurattaa, vaikka mahdollisimman pitkälle venytetystä pinnasta huolimatta nyt ei kieltämättä naurata (juuri edellä mainituista syistä).

Käskin sivulle (+käsimerkki): katsoo taivalle ja istuu lonkalle eteeni.
Käskin eteen (luoksetulo): istuu kauas eteen lonkalle tai tulee vinosti, löysästi ja haahuillen eteen.
Käskin seuraamaan: tulee mukana kun minäkin lähden, mutta poikittaa, menee n. puolen metrin päässä ja katselee jonnekin (mihin katosi se erinomainen seuraaminen??).
Kutsuin nimeltä (kontakti): ei mitään vaikutusta, jatkaa iloista "laallallaa" haahuiluaan.
Käsken istua: ehkä istuu - lonkalle -, jotenkuten johonkin mihin sattuu steppailun jälkeen osumaan.
Käsken ohittamaan toiset koirat/ihmiset/pyöräilijät/lapset: meinaa hypätä kaikkien päälle, huusi jollekin teinilaumalle ja säikähti pyöräilijää.

Tiedän, että olisi pitänyt lopettaa aikoja sitten eikä vain jatkaa pilaamista tai toistella tuota nimeä: olisi pitänyt yksinkertaisesti ottaa se syliin ja viedä vaikka sisälle. Teinkin lopulta niin, mutta tämä pisti lekkeriksi ja alkoi riehua ja purra. En antanut periksi, vaan pidin sen tiukasti maassa kainalossa (eli itse istuin ja tämä seisoi kainalossa), ja rauhoittuihan se lopulta. Otin nakkiseuruuta viisi askelta, että jäisi edes vähän hyvä mieli. Tuntuu vähän, ettei kyllä jäänyt oikein kummallekaan.

Luulenpa että aloitan ihan alusta, helpoimmasta mahdollisesta ja kohtelen sitä kuin se ei osaisi mitään. Pääsisi vihdoinkin loistamaan, pelkään vähän että olen vaatinut siltä nyt lähiaikoina liikaa.