Mukamas kiltti kamaluus

Uudi on käyttäytynyt tänään uskomattoman hienosti ja uskomattoman huonosti. Sisällä olo on ollut pääasiassa hysteeristä säntäilyä, sohville hyppimistä, pöytää vasten nousemista, ihmisiä vasten hyppimistä, yksin pentuporttien taakse jätettäessä hihasta repimistä yrittäessään estää ihmisten lähdön (on joskus tietysti saanut sillä ihmiset kääntymään ja torumaan - niin ja koirathan eivät suinkaan ole joskus järjenjuoksultaan nopeampia kuin ihmiset) ja jatkuvaa haukkumista - mitä ei sentään suoraan sanottuna ole ollut noin 2-3 kuukauteen. Arh.

No pitäähän sitä kamalakin olla ettei päivän kiltteystaso nouse liian korkeaksi, sehän olisi ihan hirveää. Lenkillä U keräsi ihan uskomattoman korkeat pisteet minulta koiran ohituksesta, joka meni paremmin kuin koskaan. Kapealla jalkakäytävällä, ei minkäänlaista väistöä suuntaan tai toiseen kummankaan koiran osalta, vaan siistiä kontaktipitoista seuraamista Uudilta. En voi uskoa sitä todeksi, muistellen kamalimpia ohituksiamme: toinen koira kaukana pienenä pisteenä, huutamista, hyppelehtimistä, ylikierroksilla käymistä, jumittumista katsomaan koiraa 10min ohituksen jälkeen, loppulenkki pelkkää pelleilyä ja touhotusta. Ehkäpä sieltä teinimörköyden suosta aletaan vihdoin nousemaan. Ehkä.

Saatiin vihdoin otettua vähän kunnollista seisomiskuvaakin, vaikka U näyttääkin kovin lyhyeltä ja kulmaukset olemattomilta. Ei se oikeasti noin kulmaton ole :D

Umppalumppa lentää jonkun itikan perässä