Olen jo pidemmän aikaa suhtautunut treenaamiseen todella väsyneesti ja tylsästi, ajatuksella "huomenna sitten treenataan kunnolla" - ei kai tarvitse edes sanoa, onko sitä "huomista" koskaan tullut. Paitsi tänään.
Ihan sisätiloissa treenailtiin, nakeilla ja jatkuvasti palkaten. Ihan perusasioita, pelkästään tokon alokasluokan liikkeiden osia.
Paikallamakuuta en ruvennut pidemmin ottamaan, sillä U oli niin innostuneessa mielentilassa, että päätin ottaa joskus toiste. Ihan vain parisenkymmentä sekuntia, minä noin kolmen metrin päässä. Heittelin maahan nakkeja Uudin maatessa, palasin sen sivulle normaalisti, käskin perusasentoon ja vapautin nakeille.
Liikkeestä maahanmenossa lähdin kävelemään ilman minkäänlaista komentoa, U tuli vapaasti seuraten perässä, jolloin vasemmalla kädellä viitoin maahan ja annoin käskyn. Meni nopeasti, suoraan ja jopa korjasi lonkalta suoraan asentoon. Toistin muutaman kerran, palkkasin aina maahan ja välillä hypähdin kyykkyasennostani nopeasti ylös vapauttaen Uudin samalla, välillä otin neutraalisti pari askelta eteenpäin Uudin ollessa paikallaan.
Liikkeestä seisomisessa sama periaate kuin makuussa, eli itse pysähdyn vielä Uudin mukana, mutta seisomisessa käännyn kasvot sitä kohti ja palkkaan oikealla kädellä. Toistettiin tätäkin 2x5, vapaamuotoisesta seuraamisesta. Pysähtyi hyvin ja nopeasti, en huomannut ainakaan itse palkkaavani vahingossa steppaamisesta.
Seuraamisessa keskityin Urkin motivaatioon ja tiiviyteen, eli pysähtelin usein (joudun vielä sanomaan "sivu" pysähtyessä), jolloin se jaksaa mennä kokonaisuudessaan pitkänkin matkan. Suurin ongelma aina onkin tuossa kyllästymisessä tai vuorostaan ylikuumenemisessa, jolloin alkaa poikittaa ja edistää. Nyt seurasi todella tiiviisti ja alkoi se lopulta sitä perusasentoa ennakoimaankin. 2x3 toistoa.
Perusasennossa ei ole enää mitenkään älyttömästi tekemistä, se alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Se oma pieni käsimerkkini on enää häivytettävänä, eikä U saa olla liian korkeassa vireessä, tai se alkaa hössöttää, menee makuulle istumisen sijasta tai istuu lähes sivuttain eteeni. U aiheutti minulle samalla mukavan sydänkohtauksen alkaessaan köhiä sen kuuloisesti, että nyt meni kyllä nakki keuhkoihin. "Hakkasin" sitä nopeasti kylkiin, ja sieltähän se ponnahti - ja syötyään nakin nopeasti uudestaan Uudin ilme sanoi, että mitäs siinä odottelet, jatketaan :') Taisi tulla enemmän traumoja minulle kuin Uudille, ei nimittäin vaikuttanut tuon jälkeenkään mitenkään paineistuneelta ja jatkoi innokkaasti. Ehkei se sittenkään ole niin herkkä kuin olen luullut. Ja onneksi se nakki tuli sieltä. Tämän jälkeen estin mahdollisimman paljon Uudin loikkimisia syödessään nakkia (loikkaa aina sivulleni, kun olen vapauttanut ja käsken uudestaan sivulle), eli ohjasin sen kierteellä, en sivuttaispompulla viereen.
Luoksetulo onnistuu nyt jo noin kolmen metrin päästä, tulee todella tiiviisti ja innokkaasti, tarjoaa välillä itsekin eteen tulemista.
En tietenkään tahkonut vain tässä järjestyksessä ja juuri kokeiden mukaan, vaan yhdistelin paljon (esim. yhtäkkiä seuraamisesta eteen, maahanmenosta eteen, luoksetulosta edestä heti sivulle, perusasennosta maahan tai seisomaan, liikkeestä seisomisesta palkkauksen jälkeen maahan + seuraa-käsky jne), ettei se kävisi tuolle perusporkkikselle liian tylsäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti