Ollaanhan me vähäsen myös harjoiteltu, mutta täytyy myöntään että enimmäkseen vain lenkkeilty, lenkkeilty ja lenkkeilty. Tuskinpa sekään Uudia haittaa, mutta ei oikein kisauraa edistä. Tuleepahan parempi fyysinen kunto, jota tarvitaan jokapäiväisesti. Yleisimmin ollaan menty ihan vain kaksistaan pitkin peltoteitä, metsiä ja syrjäisiä teitä, mutta tänään saatiin myös Roni-hoffi omistajineen Uudin kanssa riehumaan, kun tuo ei oikein juoksentelusta piittaa yksinään, vaikka irti olisikin. Nyt se makaa reporankana matolla eikä hievahdakaan, vaikka astuisi yli.
Lähdettiin päivällä aika aikaisin, käveltiin melkein 2km ennen kuin koirat pystyi päästämään irti, ja kyllähän nuo säntäilivät onnessaan edellä, Uudi Peruspaimenkoira kylläkin päivystää jatkuvasti, etten vain mene hukkaan ja katoa - kelpaa minulle. Uudi onnistui matkan aikana telomaan tassunsa johonkin (taisi olla pikkukivi varpaiden välissä, ei löytynyt haavaa tai tikkua ja syynäyksen jälkeen kaikki oli ok, opin kyllä sen ettei kannata mennä puhtailla vaatteilla koiran kanssa lenkille - totta kai se kivi/mikälie tuli rapaojassa, josta se levitteli kaiken mukaan tarttuneen moskan turkistaan vaatteilleni), oksensi ensin liiasta kuraveden juomisesta ja riekkumisesta, "karkasi" metikköön ja tuli takaisin raadon kanssa jonka pisteli saman tien poskeen, joutui remmiin ja oksensi piakkoin raadon takaisin. En usko että kyseessä on mikään sairastelu, näytti loppulenkinkin voivan aivan erinomaisesti eikä nyt ole oksennellut, seurailen kyllä.
En tiedä mikä mäyrä jossain ojassa piileskeli, Roni murisi ja pelkäsi, U ei suostunut menemään lähellekään. Kuitenkin vain joku muovipussi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti