Valioyksilö

Uudi on ollut koko tämän viikon ihan HUIPPU!

Ne edellisellä viikolla kadotetut korvat on ilmeisesti löytyneet (ihmekös menikin omia menojaan kun etsiskeli omia korviaan jotka oli tiputtanut), ja ne toimivat taivaallisen upeasti. Totta kai tuo on vielä ihan kakara, rauhallisuutta ei ole tullut nimeksikään ja haukku raikaa tavallista enemmän, mutta mikään hösellys, innostus ja hulluus toisia koiria kohtaan ei haittaa, koska keskittymiskyky säilyy siitä huolimatta taas (hetken aikaa)! Luoksetuloa en ole koettanut vähään aikaan pahassa häiriössä (olen vain vahvistanut sitä helpoissa olosuhteissa), mutta ainakin kahden lempparikoiran kanssa leikkiessä toimivat huomiokäsky (nimi), kielto, istuminen, maahanmeno, paikalla pysyminen ja aivan upea kontakti. Eikä mistään haahuilusta ollut hajuakaan, sillä jos se ei leikkinyt koirien kanssa, se tuli minun luokseni. Ja tuli jopa välillä leikkimästä, eikä vapautettaessakaan rynnännyt heti leikkimään, vaan pyysi lisää tekemistä ja häipyi vasta kun kunnolla annoin luvan (vapaa = liike ohi ja palkka, saa mennä = koulutus ohi, ei tarvitse enää keskittyä). Olen ihan tajuttoman tyytyväinen, ja hienoja poseerauskuvia iloisista kakaroista pitäisi saada pian. En voi muuta kuin hehkuttaa Uudin erinomaisuutta, vaikka toki sillä on vieläkin paljon opittavaa, enkä todellakaan tiedä miten pitkään tämä korvallisuus kestää. Nuo sen korvat on muutenkin niin irtonaiset, että saattaapi tippuilla taas pian itsekseen. Mutta positiivisuutta, nautin tästä niin kauan kuin tätä kestää, ja tietenkin käytän hyväksi treenauksessa.

Pian onneksi onkin viikon loma, laatuaikaa pelkästään Uudille, treenaukselle ja irtipidolle, sekä tietenkin kaksi näyttelyä ja mätsäri.