Teinimutanttininjaporokoira

Ollaan treenattu viime päivinä suhteellisen paljon, päivitys vaan on jäänyt jonnekin. Kaikkia treenejä en edes muista, mutta tuon ihme-murkku-kaikki-muu-kiinnostaa-paitsi-minä-vaiheen takia ollaan aika paljon treenattu ihan vain kontaktia ja luoksetuloja eri paikoissa. Pitäisi ottaa niitä vauhtiluoksetuloja, kun se on taas niin onnettoman nihkeää tai se ylikuumenee niin ettei kuuntele. Onhan se kieltämättä aika rasittavaa, kun se tottelevainen, rauhallinen ja taitava pentu katosi jonnekin ja tilalle tuli hormonimonsteri vaihtelevan kuulonsa kanssa.

Kuitenkin, tämän päivän treeniä:

Paikallamakuuta hetkisen häiriössä (ei muita koiria, mutta traktoreita, hevonen, ihmisiä, autoja ja kaikkea muuta epämääräistä), pälyili ympärilleen ja pelkäsin monesti että tiputtaa lonkalle, joten kävin usein palkkaamassa kun katseli minuun päin. Arviolta yhteensä noin puoli minuuttia. Vähän, mutta siihen nyt on tyydyttävä jos tuo ei jaksa keskittyä.
Seuraamista superpalkalla, muutama askel -> patukka-tyylillä. Meni aika huonosti tuosta huolimatta, koska se keskittymiskyky ei riitä mihinkään. Huomaa vapautuksenkin myöhässä, eli se ei voi olla pelkkää tottelemattomuutta (tai onhan se omalla tavallaan, kun ei kuuntele edes sen vertaa että kuulisi jotain hyvää olevan tulossa). Kun ei vain kiinnosta. Häiriötreeniä, kontaktia sun muuta on tehty pikkunassikasta asti, mutta se kaikki on kadonnut jonnekin. Haahuili itsekseen todella paljon, ei pitänyt kontaktia kuin sen 5s välillä, eli penkin alle meni. Ei tullut sivullekaan kuin toisesta käskystä, missä sentään katseli vähän jonnekin silmieni suuntaan (taisi lentää lintu yli).
Kaikesta huolimatta jatkoin treeniä maahanmenoilla, eli tarkemmin sanottuna vauhtimaahanmenoilla. Maahan -> heittopalkka. Meni jotenkuten, tein vain muutaman toiston ettei kyllästyisi. Kai se jotenkin meni.

En sitten jatkanutkaan treeniä sen pidemmälle tuosta kyllästyneenä, varsinkin tuo kun hilpaisi kentän toiseen päähän ja jätti tulematta kutsusta. Koska tuo oppii olemaan jälleen irti lähtemättä jonnekin ja tulemaan takaisin, sen haluaisin tietää (ja kyllä, luoksetulojahan se on harjoitellut koko pienen ikänsä omalla ruualla, leikillä, maksamakkaralla, kinkkupasteijalla, nakeilla, lihapullilla, kissanruualla, en ole ottanut sitä kiinni, olen lähtenyt juoksemaan toiseen suuntaan, olen piiloutunut, on saanut aina palkan kun on tullut...) Turhauttavaa tehdä sama työ uudestaan kuin aiemmin, mutta eihän sille mitään voi. Teinin elämä on hankalaa. Valitan tästä samasta asiasta vielä kymmenen vuotta, ja syytän edelleen murkkuikää. En tiedä mitä muutakaan syyttää, kun en tiedä mitä olen tehnyt toisin kuin ennen tai jättänyt tekemättä, ja tuo on ilmaantunut taas yhtäkkiä.

Ravautin sitä myös muutaman kierroksen kentällä ja seisotin, kyllä se ihan ok meni.

Kotona jälleen naksuttelin sille laatikkoon menemisestä, peruuttamisesta, takajalkojen nostamisesta naurettavan matalalle laatikolle, kontaktista, tassun antamisesta, kumartamisesta, maahanmenosta ja noudosta. Se nostaa sen jo melkein selkälinjan tasalle, vautsi vau.