Uudi loisti koko päivän täydellisyydessään!
Mentiin melkein heti koulun jälkeen metsään (purkkarille) koirien kanssa, minä asenteella "no jaa kai sitä voi mennä sinnekin kävelemään vaikkei siitä mitään kuitenkaan tule" - ja Urkki oli irti! Täydellisesti! Kyllähän sillä liina laahasi perässä (itse asiassa minua itseäni varten), mutta kyllä se juoksi Nanan kanssa niinkin kauas ettei se liina olisi enää hyödyttänyt mitään jos se oikeasti olisi halunnut häipyä. Eikä se edes haitannut että se juoksi kauas, koska tottakai se juoksee kun Nanakin juoksee, mutta yksin se ei lähtenyt yhtäkään kertaa yhtään mihinkään huitelemaan, totteli täydellisesti (tuli aina heti kutsusta, vaikka leikki Nanankin kanssa ja yritti väistellä Nanaa että pääsi juoksemaan minulle asti). Eikä ne edes lähteneet oikeasti kauas vaikka keskenään juoksivatkin (ja vain tietä/polkua pitkin, ei ollenkaan metsään), U tuli usein ottamaan kontaktia ja tuli välillä kävelemään viereen vaikka Nana käveli edempänä. En silti ottanut liinaa pois, ja se olikin enemmän omalle mielenrauhalleni. Ja pikkuhiljaa ehkä opin taas luottamaan ettei se lähde ja tottelee. Tai sitten tämä oli joku ihmepäivä ja muuten se on kuten pahimmillaan - huitelee missä tahansa, tuijottelee vain jatkuvasti metsään, ei piittaa missä menen eikä kuuntele. Nyt se kuunteli täydellisesti.
Ja kun illalla naksuteltiin, U tarjoili hyvin peruuttamista, takatassujen laittoa alustan päälle + lopuksi piti mahtavasti kapulaa, ei yhtään pureskellut ja tiputti käteen vasta kun naksautin. Jotenkin se vain loisti tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti