Pienen pieni agikärpäsen purema

Ihan todella pikkuruinen, mutta on kuitenkin. "En mä koskaan mitään agia tule treenaamaan, ei mua kiinnosta semmonen ja se on tylsää." Enhän minä sitä vieläkään kunnolla treenaa enkä usein, mutta vähän alkoi silti kiinnostaa... Lähti ihan vain viattomasti siitä että yritin saada sitä taas tottumaan puomiin/muihin korkeammalla oleviin lankkuihin, kun se yhtäkkiä alkoi pelätä niitä agitunnilla (en tiedä/muista mitä tapahtui, kai turhauduin tai jotain ja se otti nokkiinsa, koska ei siinä ainakaan itseään koskaan satuttanut ole). Ja pienesti ja viattomasti, kun se ollut taas esteistä moksiskaan, se harjoittelu lähti käsistä. Vaikka enhän oikeasti edes tiedä agista mitään. Harjoittelin vähän puomin kontakteja (erityisesti alastuloa) targetin kanssa (se hieno juoksukontaktien kokeiluidea jotenkin hiipui kun en jaksanutkaan treenata sitä niin ahkerasti), vähäsen hyppyjä ja putkea lopulta hiukkasen mutkalla. Eikä se lähtenyt huitomaan mihinkään/saanut kohtausta, joten hienoa senkin puolesta.

Otettiin (tietenkin) myös alokkaan liikkeitä kun kerran halliin oltiin tultu ja itse asiassa juuri sen takia. Liikkeestä maahanmeno on jo aika sujuva, se oma pieni niiaus/kumarrus pitäisi saada pois ja nopeutta lisää. Treenasin tänään enimmäkseen juuri tuota nopeutta, eli vauhdista sivulla maahan -> heti palkka maahan ja vapautus. Aika napakastihan se alkoi piakkoin mennä.
Seuraamista tehtiin ihan vain imutuksella. Pitäisi muistaa jatkuvasti katsoa eteenpäin, koska tuo alkaa jätättää todella nopeasti enkä tiedä paineistuuko se jos katson siihen. Ei se kyllä yleensä. Tai sitten sillä ei vain ole motivaatiota. Myös käännöksiä oikeaan ja vasempaan, pysähtymisiä ja yksi onneton täyskäännös. Kaikki imutuksella, pitäisi ottaa kylläkin se kosketuskeppi tai edes naksu käyttöön ja koettaa saisiko parempia tuloksia aikaan. Istuu hyvin ja nopeasti sivulle. Menee nykyään perusasentoon jo ihan ok, aika hyvin loikkaa jo perässä jos itse astun pari askelta sivulle tai viistosti eteen.
Seisomista harjoiteltiin myös aika paljon, eli ihan vain seisahtamista. Pysyy siinä vain pari sekuntia (vapautankin aika nopeasti), mutta seisahtuu jo huomattavasti paremmin ja alkaa vähän tajuta jutun jujun.
Tehtiin myös muutama luoksetulo joissa meinasi karata (lähti hullunkiilto silmissään kaartamaan jo ohi, mutta kutsuin uudestaan niin suoristi matkansa eteeni), ja se karmein nykyään eli paikallamakuu. Sille on tapahtunut jotain, ja tiedänkin mistä johtuu, eli ihan oma vikani. Viimeksihän U lähti paikallamakuusta juoksemaan, jolloin lähdin vain pois ja otin sen kiinni - ja vasta huomasin etten käskenyt sitä ollenkaan takaisin makuulle. Ärh. Miten voi olla noin tampio, että pilasin koko paikallamakuun. Nytkin se lähti, mutta tuli onneksi luo kun huusin, ja palautin sen nyt takaisin makuulle, ja helpotin huomattavasti. Tuota pitää tehdä paljon ja vaikka liinassa ettei tule tuommoista härdelliä kun se lähtee enkä muista vain ottaa sitä kiinni ja lopettaa hommat, vaan että palautan sen takaisin siihen jossa sen on tavallaan "pakko" maata. Ja tietenkin teen lyhyempiä, helpompia paikallamakuita hyvällä palkalla. Paljon. Useissa paikoissa. Nyt suurimpana treenattavana onkin seuraaminen ja paikallamakuu.