Innostuin leirin ja luennon ansiosta jälleen kokeilemaan naksuttelua, jonka olen unohtanut pitkäksi aikaa (lukuunottamatta noudon harjoittelua). Naksuttelin viimeksi ehkä 3kk sitten, ja silloinkin vain aivan perusasioita ja niiden alkeita: ehdollistumista, kontaktia, kohdelappua ja kohdekeppiä, joista en muita kuin itse ehdollistumista ja kontaktia saanut kunnolliselle asteelle. Luennon innostamana päätin siis jälleen ottaa naksuttimen käteen ja alkaa harjoittelemaan.
Viimeksi muistan naksuttelun olleen odottamista, odottamista ja odottamista. Minä odotin, Uudi mietti mitä pitää tehdä, turhautui ja alkoi hössöttää tai haukkua. Nyt ei ollut merkkiäkään semmoisesta, vaan kun pienen muistelun jälkeen (kontakti -> naksu ja palkka) koitin kohdekeppiä (jollainen minun pitäisi todellakin ostaa, nyt sen virkaa toimittaa tikku ja pallo), U jaksoi yrittää ja yrittää yhä uudelleen ja uudelleen viiden makupalan erissä. Se myös tällä kertaa selvästi tajusi, että sen pitää itse saada minut naksauttamaan: ladatessani käteeni uusia makupaloja, se istui, meni maahan, pyörähti, antoi tassua ja katsoi silmiin... ;) Vaihteluksi koitin myös naksautella lopuksi maahanmenosta ja kahdesta esineen pitämisestä.
Viime aikoina olen alkanut ottaa itseäni niskasta kiinni Uudin tokon kanssa, ja ehkä siitä vihdoin on tullutkin jotain muuta kuin olohuoneessa epämääräisesti hommailtavaa tekemistä kun tv-ohjelmassa on mainostauko. Kunhan juoksut loppuu ja voin treenata Uudin ollessa irti, voin kunnolla alkaa treenailemaan liikkeitä, kun perusasiat on nyt suht hyvin hallussa. Voidaan ehkä vihdoin alkaa harjoittelemaan häiriössäkin, kun tämä saamaton omistaja saa aikaiseksi raahattua itsensä ihmisten ilmoille harjoittelemaan. Uudi on alkanut nyt keskittyä ja kuunnella niin hyvin, että olisin hullu jos en käyttäisi sitä hyväkseni.
Seuraamista on tullut nyt harjoiteltua ehkä kaikista eniten perusasennon lisäksi. Omasta mielestäni se on huonontunut hieman siitä mitä se joskus oli, mutta kun tarkemmin ajattelen, olen nostanut rimaa aika huimasti - eli oikeasti se on parantunut. Olen nyt kiinnittänyt huomiota omaan vasempaan käteeni (en pidä sitä taskussa, en koukussa tms, vaan suorana sivulla), Uudin kontaktiin, tiiviyteen ja oikeaan seuraamispaikkaan. Tällaista kunnollista seuraamista ilman palkkaa menee ehkä vain 5-10 askelta riippuen Uudin senhetkisestä tekemisenhalusta ja motivaatiosta, mutta koko ajan harjoitellaan yhä pidempää ja pidempää välillä helpottaen. Olen myös välillä ottanut ihan imutusseuraamista, ettei mene koko ajan vain vaikeammaksi.
Perusasento paranee ja suoristuu koko ajan, vaikka sen kanssa on ollut nyt aika paljon vaikeuksia viime aikoina. Käsiapu pitäisi jo nopeasti häivyttää ja opettaa U kunnolla toimimaan pelkällä sivu-käskyllä. Tähänkin auttoi hyvin kosketuskeppi (jonka Uudi aika hyvin oppi muutamalla toistolla), jonka avulla sain jo häivytettyä hyvin käsiapua ja opettaa, että minun vartalooni ja liikkeisiini ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota, kunhan se itse huolehtii osuvansa vasemman polven kohdalle. Ei ole kyllä yhtään vielä kokeenomainen ja vaatii Uudilta keskittymistä. Harjoitellaan jatkuvasti myös peruuttamista, laatikon päällä pyörimistä (etutassut laatikolla ja takajalat ohjailemassa) ja takajalkojen käyttöä muutenkin, että U saisi parempaa kontrollia takapäähänsä, kun nyt se tuppaa jäämään vähän puolitiehen sivulle tullessa.
Maahanmenoon alan olla jo aika tyytyväinen, ja sen kanssa olen tehnyt hommia kovasti nyt muutaman viikon ajan. Eteenhän se ainoastaan vieläkin tulee, tätä harjoitellaan, mutta nyt se alkaa oikeasti edessä jo sujua. Käsiapu on sekin edelleen (tähänkin voisi tepsiä tuo naksuttelu), mutta sen ei tarvitse enää olla kuin pieni huitaisu alaspäin (ja U jysähtää täydellä voimalla maahan :D), joten eiköhän se pian häivytetä. Enää se ei edes kunnolla toimi ilman maahan-komentoa, joten luulisin että voin pian siirtyä käyttämään pelkkää suullista käskyä.
Istuminen huonontui leirillä, ja minä tampio tajusin sen vasta leirin lopussa. Olin komentanut sen monesti istumaan, mutta annoin sen mennä lonkalle - nyt se tarjoaa pelkkää lonkalle tippumista. Käskin sen istumaan, nostin lonkalta, käskin uudelleen, nostin lonkalta ja palkkasin heti kun istui 1 sekunnin tavallisesti, ja ihme tapahtui - muutaman toiston jälkeen se alkoi jälleen mennä heti kunnolla istumaan ja pysymäänkin siinä. Kai se todellakin on jo vähän selkärangassa.
Treenien jälkeen on aina vapauttavaa vain olla hölmö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti