Treenit onnistuivat aivan järjettömän loistavasti, en olisi koskaan uskonut Uudin kykenevän moiseen! Tuntuu nyt, että olen aliarvioinut sen ihan täysin.
Aloitettiin jäljellä (suunnilleen 15m), joka olisi todellakin voinut mennä paremminkin. Jäljelle lähtiessä olisin itse saanut varmaankin käskyttää paremmin (nyt siitä tuli aikamoista häsläämistä), mutta kyllä se sinne silti lähti - aika heikosti. Pyöri, hyöri, kääntyi monta kertaa takaisin päin (estin tietysti), minulla oli liinankäytön kanssa ongelmia ja U ei jaksanut keskittyä, kun oli vain innoissaan ah niin kamalasta koirakärrystä pois pääsemisestä. Edellinen kerta meni huomattavasti paremmin, mutta olen saanut vihdoinkin ostettua Uudille kunnolliset jälkivaljaat! :D
Meitä pyydettiin näyttämään hakurullan tuomista (erehdyin mainitsemaan, että sitä ollaan harjoiteltu), enkä todellakaan uskonut sen menevän mitenkään - ja tuo yllätti minut täysin hakemalla irtorullan upeasti apuohjaajalta (piti hieman herätellä ensin mielenkiintoa rullaan kun ei ole taas pitkiin aikoihin harjoiteltu) ja tuomalla sen aivan älyttömän hienosti takaisin. Vähän se intoili siitä ja korjasi ensimmäisellä kerralla otettaan useasti + tiputti sen jalkoihini, mutta kyllä se siitä alkoi mennä huomattavasti paremmin ja toi upeasti suoraan käteen, eikä jäänyt edes "maalimiehelle" häsläämään!
Tottiksessa otettiin ihan arkitottista, eli maahanmenoa (mm. "maahanmenokisa", eli kisailu nopeimmasta maahanmenijästä, hitain tippui aina vuorollaan pois), istumista, kontaktiseuraamista johon kuului myös seuraaminen rivissä istuvien koirien + ohjaajien ohi meneminen ja törppöjen kiertäminen, muutamia perusasentoharjoituksia ja myös luoksetuloja, joihin olen kaikista tyytyväisin. Aluksi oli samaisen koira/ohjaajarivistön ohi luokse tuleminen, ja olin 100% varma että U ryntää heti innoissaan koirien luo (varsinkin nyt kun se jälleen murkkuilee), mutta jälleen se yllätti minut täysin - kiitolaukkaa suoraan minun luokseni ja kiinni patukkaan! Hyvä kun ei suu loksahtanut auki.
Seuraavaksi menin puskan taakse piiloon (apuohjaaja piti koiraa), kutsuin, ja sieltähän se taas salamana ilmestyy vaikka ympärillä pörräsi joku leikkaamassa ruohoa ja samaiset koirat istuskelivat siinä lähistöllä. Ehkä me ei ollakaan ihan toivottomia...
Tavallista enemmän tuo kyllä räkytti kuin yleensä, ja vähän pelkään että välillä tuli palkattua silloinkin kun se suu oli auki... Ei toivottavasti monta kertaa, pyrin kieltämään/lopettamaan tekemisen mutta eipä siitä paljon apua ollut. Toivotaan ettei ole pysyvää ja jatkuvaa.
Kuviakaan ei ole tullut otettua pitkiin aikoihin, niitä tulee kunhan ehtii ottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti