Sataa, alkaa olla kylmä (no ei enää nyt niin kylmä ole kuin oli esim. pari viikkoa sitten), kun pääsee neljältä tunneilta on jo pimeä. En tiedä olenko vai enkö ole edennyt yhtään untamon kanssa siitä millaista sen kanssa oli n. kuukausi sitten, ehkä olen ehkä en. Olen käynyt läpi mielessä satoja vaihtoehtoja siitä mikä on pielessä ja mitä pitäisi tehdä (jopa johtajuusongelmista huonoon suhteeseen ja ihan murkkuikään asti). Parhaalta kuullostaa tällä hetkellä vastaehdollistaminen toisiin koiriin/ihmisiin/eläimiin yms maapallon tallaajiin, luoksetulon vahvistaminen omatoimiseksi ja todellakin vahvaksi (aloittaminen melkein alusta ja todella helposta, ja myöskin niin että kun U katsoo minua -> vihellän ja palkkaan, eli periaatteessa se saa tulla luokse kun katsoo minuun, ja voi saada sen mahdollisuuden että kutsun sitä. Näin kärjistetysti. Lisänä kaikki yleiset kulkemiset maastossa niin etten jatkuvasti kutsu sitä luokse tms, vaan menen ja se tulee jos on tullakseen sinne suuntaan minne minä olen menossa - joskin pidän sitä liinassa, eli sen todellakin on pakko tulla jossain vaiheessa. Teen treeneistä/yleisistä käskyistä helppoja ja hauskoja, mutta ne on pakko tehdä. Vaikka ei se saisi tuntua pakolta, mutta tehtävä ne on silti. Ja vaikka aina olenkin antanut ruuan vasta kun U on istunut, alan vaatia siltä enemmän/vaihtelevammin, voisin joskus ottaa ruuan mukaan treeneihinkin. Jätän mahdollisimman paljon kaiken houkuttelun ja pyytelyn pois, ja alan naksutella enemmän, ja se saa itse tarjota toimintaansa ja saa palkan vain jos tekee oikeasti hommia. Harjoittelen myös vähitellen suuremmassa häiriössä. Ja niin edelleen. Muistettavia asioita on miljoona, mutta eiköhän näillä koeteta miten onnistuu. Tämä on siis suunnitelma, toivon todellakin että onnistuu käytännössä, ja pakko sen olisi onnistua.
Treeneissä varsinkin pitäisi muistaa tuo koko homma, jonka tosin olen aika hyvin muistanutkin: jos U ei tee pyydettyä asiaa (jonka siis osaa, tyyliin istuminen), en toistele käskyä, yritä houkutella sitä namilla tottelemaan tai mitään muutakaan vastaavaa, vaan häivyn. Lähden palkan ja huomioni kanssa, ja häiriöttömässä ympäristössä se toimii ihan ok. Muuten kaikki tuppaa olemaan kiinnostavampaa. Eiköhän me vielä täältä teinimörköyden, tottelemattomuuden ja vapaanapitoepävarmuuden suosta nousta :D
En tiedä mikä tämän tekstin idea piti olla, mutta selvittääpä ainakin vähän omia ajatuksiani. Ja saan itseäni niskasta kiinni ja todella tekemään töitä kun se on tavallaan luvattu.
Vanha kuva, kesäinen temppu-urho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti