Uudi on ihan PARAS! Taas. Välillä. Vaihteeksi. Oltiin tänään liinan kanssa metsässä, tietystä syystä. U kyllä riehui, juoksi ja kuljeskeli koko liinan pituudella metsätiellä, mutta mikä ihmeellisintä, se pysähtyi välillä, tuli luokse ihan valtavalla innolla (myös käskystä, mutta enimmäkseen itsekseen) ja otti aivan järjettömän hyvin kontaktia. En tiedä olenko tehnyt jotain eri tavalla (no olen kyllä, mutten ennemminkin tiedä onko se vaikuttanut näin nopeasti) vai onko tänään taas tällainen hyvä päivä. Parhaiten varmaankin vaikuttaa se, etten turhaudu. Nyt minulla on vähän hajua mitä teen, eli olen luultavasti rauhallisempi ja itsevarmempi. En myöskään jäänyt asenteeseen "ai ei se tänään taas kuuntele, ei tästä tule mitään". Ei se ensin kuunnellut, mutta vaadin hyvää kävelyä ja tottelemista, että pystyimme jatkamaan, ja alkoihan se toimia. Aivan täydellisesti vieläpä. Kotimatkalla tuli vastaan muutama koira, upeasti meni. Ensimmäisen kohdalla jouduin vielä sanomaan nimen (katsoi kyllä heti), mutta seuraavien kohdalla katsoi jo itse. Mahtavamahtavaparashienotyttö.
Metsässä tehtiin todella lyhyt jälki, jossa yksi todella loiva kulma. Ei onnistunut, oli toinen koirakko häiriönä eikä malttanut keskittyä niin intensiivisesti niin rauhalliseen hommaan nyt, vaan hosui pitelyistäni huolimatta monen namin yli, vaikka kyllä keskittyessään etenikin upeasti. Se keskittyminen ei vain ollut aivan parasta. Mutta ei haittaa yhtään, kun muuten meni niin hienosti koko lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti