Voi Uudi, Uudi, Uudi... Rakas riiviörakki.
Viime viikolla oli kolmena päivänä treenit eli toisin sanoen käytännön tunnit, jotka menivät sekä ihan huipusti että ihan täydellisesti päin mäntyä. Kaksi ensimmäistä kertaa U oli hallilla nätisti irti vaikka oli välillä vieraitakin koiria vieressä pyörimässä, keskittyi ja teki hyvin töitä. Liikkeestä maahanmenoon olen jo aika tyytyväinen (itseltäni enää pieni niiaus jolloin se menee heti hyvin maahan), sivulletulo ihan superhyvä (se käsimerkki tulee automaattisestikin ja kyllä se kai sitä vielä tarvitsee - tai siis semmoinen käden heilautus joka näyttää siltä että teen sille tilaa), tulee siihen useimmiten innokkaasti ja pitää hyvin kontaktia - joskus tosin nojaa jos käy liian kierroksilla. Nuo kaksi kertaa Untamo siis tosiaankin teki hyvin, juoksi kuin hullu kujaluoksetulossa, makasi nätisti paikallaan 2min suuressa häiriössä (koirattomat ihmiset kävelivät ympäriinsä, kävin kerran palkkaamassa), seurasi huipusti, harjoiteltiin käännöksiä ja pyyteli hyvin jatkuvasti lupaa saada hypätä kun sitä treenattiin. Mutta.
Kolmannella kerralla Urpo sanoi, että minähän en jaksa enää ja veti täysin maailman hirveimmäksi pelleksi - lähti juoksemaan ympäri hallia haukkuen, ei ihme kyllä mennyt kunnolla kenenkään luo ahdistelemaan vaikka sitä epäilinkin. Karjuin sitä takaisin, jolloin se ihme kyllä kaarsi hitaasti takaisin (joo kyllä se juoksi täysillä myös luo mutta reagoi hitaasti), ja minä tietysti olin ottamassa sitä kiinni. Hahhaaah, sanoi Urpo vielä kerran ja lähti uudelleen. Käskyjen mukaan painelin piiloon, jolloin tuo kuulemma (meinasi leuka tippua kun kuulin) pysähtyi melkeinpä heti ja jäi tuijottelemaan että mihin katosin. Pian se iloisena jolkotteli piilopaikkaani kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juuri kun luulin että se saisi järkeä päähänsä, tai siis että olisin saanut taottua sille järkeä päähän. Hohhoijaa, pitääköhän taas aloittaa alusta. Olen niin hirmuisen innokas tekemään sen.
Yritän nyt reippaana kuitenkin saada sen syömään ulkona, tai oikeammin sanottuna saada minut syöttämään sen ulkona. Junamatkalle en alkanut mitään haisevia lihakönttejä mukaan ottaa joten se tilaisuus meni siinä, mutta illalla harjoittelin mahdollisimman helppoja luoksetuloja omalla ruualla, eli U liinassa "vapaaksi", lähdin käppäilemään toiseen suuntaan kuin se, ja kun se kääntyi minun suuntaani, lähdin juoksemaan ja samalla kutsuin sitä, ja pari kertaa myös piilouduin kun se ei meinannut huomata etten seuraakaan sitä. Ihan hyvinhän se tuli. Huusin sen myös sisälle ja annoin siitä hyvästä ruston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti