UU eli Upea Uudi

Se aurinko ja päivänpaiste katosi johonkin, ja palaneen naaman tilalle tuli niiskutus, kylmyys ja märät vaatteet. Olin melkein koko illan katsomassa purutreenejä - liian vähissä vaatteissa tietenkin, kylmähän siinä tuli, ja pakkohan niiden jälkeen oli mennä huolehtimaan tuosta omasta neidistäni. Eikä se kurja ilma lopulta niinkään haitannut, paksu huppari ja pari kaveria koirineen, niin ei sitä sadetta huomaakaan ;)

Lenkin jälkeen innostuin hieman treenailemaan Uudin kanssa, ja se toimi aivan huippuhyvin! Otin kerrankin vaihtelevasti nameja, aloitin treenit pakoilemalla Uudia (jolloin se alkaa itse aktiivisesti hakeutumaan läheisyyteeni ja kontaktiin) ja otin yhtä liikettä vain aivan minimaalisen vähän. Muutama nopea maahanmeno -> heittopalkka, vähäsen seuraamista (nopea käännös aina jos huomio herpaantui, ja heti hyvä palkka), muutama seuraamisesta sivulle istuminen (ei ole vielä alkanut ennakoida käskyä) ja luoksetulo. U näytti makaamaan jätettäessä siltä, että häipyy pian (kentän laitamilla meni koiria), mutta kutsuin sen nopeasti luo ja sehän tuli kuin ohjus! Ainakin luoksetuloon on ilmeisesti motivaatiota.

Taidetaankin tästä painua molemmat piakkoin nukkumaan ;)

Pienoista päivittelyä

Muuton vuoksi päivitys on jäänyt hieman vähemmälle eikä Uudi ole paljon kummoisempia tehnytkään. Oudoksuttaa tietysti, kun pitää olla niin paljon yksin, on paljon toisia koiria samassa kämpässä ja treenaus lisääntyy. Vielä en ole sanottavammin saanut mitään aikaiseksi, mutta kyllä se siitä ryhmässä sitten.

U on muuten ottanut muuton hienosti vastaan, mitä nyt hieman kiljuu yksin ollessaan (enemmänkin tylsistymistä kuin eroahdistusta) ja korvat tuntuvat väliaikaisesti kadonneen melkein kokonaan. Kyllä se vähän hilsestääkin, mutta eiköhän se siitä ohi mene. Onhan se tietysti väsynyt ja nukkuu sekä hereillä ollessaan häslää paljon. Kyllä se siitä.

Löysäilyä

Kuuma! Ukkoset sentään menivät jo ohi, eikä U ollut myrskyistä moksiskaan, käänsi korkeintaan kylkeä kun räsähti.

Ollaanhan me vähäsen myös harjoiteltu, mutta täytyy myöntään että enimmäkseen vain lenkkeilty, lenkkeilty ja lenkkeilty. Tuskinpa sekään Uudia haittaa, mutta ei oikein kisauraa edistä. Tuleepahan parempi fyysinen kunto, jota tarvitaan jokapäiväisesti. Yleisimmin ollaan menty ihan vain kaksistaan pitkin peltoteitä, metsiä ja syrjäisiä teitä, mutta tänään saatiin myös Roni-hoffi omistajineen Uudin kanssa riehumaan, kun tuo ei oikein juoksentelusta piittaa yksinään, vaikka irti olisikin. Nyt se makaa reporankana matolla eikä hievahdakaan, vaikka astuisi yli.

Lähdettiin päivällä aika aikaisin, käveltiin melkein 2km ennen kuin koirat pystyi päästämään irti, ja kyllähän nuo säntäilivät onnessaan edellä, Uudi Peruspaimenkoira kylläkin päivystää jatkuvasti, etten vain mene hukkaan ja katoa - kelpaa minulle. Uudi onnistui matkan aikana telomaan tassunsa johonkin (taisi olla pikkukivi varpaiden välissä, ei löytynyt haavaa tai tikkua ja syynäyksen jälkeen kaikki oli ok, opin kyllä sen ettei kannata mennä puhtailla vaatteilla koiran kanssa lenkille - totta kai se kivi/mikälie tuli rapaojassa, josta se levitteli kaiken mukaan tarttuneen moskan turkistaan vaatteilleni), oksensi ensin liiasta kuraveden juomisesta ja riekkumisesta, "karkasi" metikköön ja tuli takaisin raadon kanssa jonka pisteli saman tien poskeen, joutui remmiin ja oksensi piakkoin raadon takaisin. En usko että kyseessä on mikään sairastelu, näytti loppulenkinkin voivan aivan erinomaisesti eikä nyt ole oksennellut, seurailen kyllä.

En tiedä mikä mäyrä jossain ojassa piileskeli, Roni murisi ja pelkäsi, U ei suostunut menemään lähellekään. Kuitenkin vain joku muovipussi.

Vihdoinkin tehokasta treeniä

Olen jo pidemmän aikaa suhtautunut treenaamiseen todella väsyneesti ja tylsästi, ajatuksella "huomenna sitten treenataan kunnolla" - ei kai tarvitse edes sanoa, onko sitä "huomista" koskaan tullut. Paitsi tänään.

Ihan sisätiloissa treenailtiin, nakeilla ja jatkuvasti palkaten. Ihan perusasioita, pelkästään tokon alokasluokan liikkeiden osia.
Paikallamakuuta en ruvennut pidemmin ottamaan, sillä U oli niin innostuneessa mielentilassa, että päätin ottaa joskus toiste. Ihan vain parisenkymmentä sekuntia, minä noin kolmen metrin päässä. Heittelin maahan nakkeja Uudin maatessa, palasin sen sivulle normaalisti, käskin perusasentoon ja vapautin nakeille.
Liikkeestä maahanmenossa lähdin kävelemään ilman minkäänlaista komentoa, U tuli vapaasti seuraten perässä, jolloin vasemmalla kädellä viitoin maahan ja annoin käskyn. Meni nopeasti, suoraan ja jopa korjasi lonkalta suoraan asentoon. Toistin muutaman kerran, palkkasin aina maahan ja välillä hypähdin kyykkyasennostani nopeasti ylös vapauttaen Uudin samalla, välillä otin neutraalisti pari askelta eteenpäin Uudin ollessa paikallaan.
Liikkeestä seisomisessa sama periaate kuin makuussa, eli itse pysähdyn vielä Uudin mukana, mutta seisomisessa käännyn kasvot sitä kohti ja palkkaan oikealla kädellä. Toistettiin tätäkin 2x5, vapaamuotoisesta seuraamisesta. Pysähtyi hyvin ja nopeasti, en huomannut ainakaan itse palkkaavani vahingossa steppaamisesta.
Seuraamisessa keskityin Urkin motivaatioon ja tiiviyteen, eli pysähtelin usein (joudun vielä sanomaan "sivu" pysähtyessä), jolloin se jaksaa mennä kokonaisuudessaan pitkänkin matkan. Suurin ongelma aina onkin tuossa kyllästymisessä tai vuorostaan ylikuumenemisessa, jolloin alkaa poikittaa ja edistää. Nyt seurasi todella tiiviisti ja alkoi se lopulta sitä perusasentoa ennakoimaankin. 2x3 toistoa.
Perusasennossa ei ole enää mitenkään älyttömästi tekemistä, se alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Se oma pieni käsimerkkini on enää häivytettävänä, eikä U saa olla liian korkeassa vireessä, tai se alkaa hössöttää, menee makuulle istumisen sijasta tai istuu lähes sivuttain eteeni. U aiheutti minulle samalla mukavan sydänkohtauksen alkaessaan köhiä sen kuuloisesti, että nyt meni kyllä nakki keuhkoihin. "Hakkasin" sitä nopeasti kylkiin, ja sieltähän se ponnahti - ja syötyään nakin nopeasti uudestaan Uudin ilme sanoi, että mitäs siinä odottelet, jatketaan :') Taisi tulla enemmän traumoja minulle kuin Uudille, ei nimittäin vaikuttanut tuon jälkeenkään mitenkään paineistuneelta ja jatkoi innokkaasti. Ehkei se sittenkään ole niin herkkä kuin olen luullut. Ja onneksi se nakki tuli sieltä. Tämän jälkeen estin mahdollisimman paljon Uudin loikkimisia syödessään nakkia (loikkaa aina sivulleni, kun olen vapauttanut ja käsken uudestaan sivulle), eli ohjasin sen kierteellä, en sivuttaispompulla viereen.
Luoksetulo onnistuu nyt jo noin kolmen metrin päästä, tulee todella tiiviisti ja innokkaasti, tarjoaa välillä itsekin eteen tulemista.

En tietenkään tahkonut vain tässä järjestyksessä ja juuri kokeiden mukaan, vaan yhdistelin paljon (esim. yhtäkkiä seuraamisesta eteen, maahanmenosta eteen, luoksetulosta edestä heti sivulle, perusasennosta maahan tai seisomaan, liikkeestä seisomisesta palkkauksen jälkeen maahan + seuraa-käsky jne), ettei se kävisi tuolle perusporkkikselle liian tylsäksi.

Jälkitreenit

En tiedä kuinka järkevää on tällaisella säällä alkaa pitkän tauon jälkeen harjoittelemaan jälkeä (en tiedä mistä suunnasta tuulee, kun tuulee kaikkialta), mutta kyllä se ainakin aktivointina teki Uudille hyvää.

En ole vielä siirtynyt kokonaan pelkkään jäljen seuraamiseen, vaan enimmäkseen harjoitellaan edelleen vain ruutua ja siinä pysymistä. Harvoin tulee enää harppauksia ruudun ulkopuolelle, ja U palaa salamannopeasti takaisin tallatulle alueelle. Tein vain kaksi ruutua, toiseen enimmäkseen reunoille ja paalulle nakinpaloja, toiseen aika sekalaisesti reunoille ja keskelle ruutua. Kai sitä pitäisi pian ruveta kaventamaan ruutua ja pyytää tuttujakin tallailemaan ruutuja (katsotaan nyt, kuinka moni suostuu...), mutta eihän vielä mikään kiire ole. Nyt juuri ei ole erityistä kunnianhimoa minkään lajin suhteen, tokokin menee vähän "tätä ja sitten tätä ja vaikka tätä", mutta ollaan me silti kisoihin - joskus - menossa, ja tietenkin harjoitellaan. Eniten on nyt tullut treenailtua varmaankin luoksetuloa, perusasentoa ja liikkeestä maahanmenoa, mutta seuraaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Kokeilin tänään muutaman metrin, ja kyllähän se ihan suht hyvin menee. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.

Päivityksiä helteessä

Blogin päivitys on jäänyt vähän vähemmälle, mutta sehän ei tarkoita etteikö mitään olisi tehty! Paljon on tullut treenailtua tokoa, makkarajälkeä, koirien ohitusta seuraamalla ja yleistä rauhallisuutta toisten koirien seurassa (nyt tahtoo leikkiä jokaisen kanssa, eikä U omista rauhallisen nuuskuttelun hienoa taitoa), yleistä hiljaisuutta, sisään tulevien vieraiden tervehtimistä ja kaikenlaisia temppuja. Me ollaan oikein kerrankin oltu aktiivisia ;)

Toko alkaa sujua yhä paremmin, ja vihdoin voin alkaa työstämään jo liikkeiden osia yhteen. Maahanmeno sivulla vaatii paljon omaa apuani, mutta kyllähän se siitä menee silti menee, mutta maahanmeno edessä sujuu jo mainiosti ilman minkäänlaisia apuja (paitsi tietysti käsky) ja jo tutumpien koirienkin seurassa, vedessä ja rannalla toisen koiran juostessa ympärillä.

Istuminen onnistuu taas todella hyvin, menee vapaanakin nopeasti istumaan, istuu täsmälleen siinä kohtaa missä käsky annetaan (ennen hakeutui aina eteeni istumaan, mutta sille on erillinen käsky), ja pysyy siinä kunnes annan luvan jatkaa. Jos juoksee toisen koiran kanssa, ei toimi, mutta jos keskittyy minuun ja ohi menee vieraitakin koiria, toimii 100%.

Perusasento on nykyään hyvä, nopea, käskystä tapahtuva, ja kontakti toimii.

Seuraamista ollaan harjoiteltu nyt perusasennon lisäksi ehkä eniten, ja se alkaakin sujua jo todella hyvin. Palkkaan enää aika epäsäännöllisesti, pidän kättä sivulla ja U pitää kauniisti kontaktia, kunhan sitä palkkaa tosiaan tulee. Ei olla menty vielä mitään älyttömän pitkiä pätkiä ja palkkaan aina välissäkin, enkä vasta lopuksi. Joskus lähdetään perusasennosta ja lopetetaan siihen, joskus kutsun sen vain jostakin suunnasta seuraamaan, ettei käy liian tylsäksi. Yleensä annan liikkeen ajan nakinpaloja, mutta joskus revitään patukkaa jo muutaman askeleen jälkeen.

Luoksetulo on aika huono, ja jossain välissä aloin miettimäänkin, pitäisikö suosista vaihtaa se sivulle tapahtuvaksi ja treenata eteen tulemista vasta BH-kokeeseen. Pysyin silti alkuperäisessäni, eli eteen tullaan, mutta pitää sitä vielä harjoitella. Tulee hyvin ja tiiviisti, mutta vahvalla avustuksella. Ehkä vika onkin siinä, että jumitan samassa avustuksessa.

Seisomista ollaan häpeäkseni alettu oikeasti harjoittelemaan kunnolla vasta nyt (osaahan se lenkillä perus odota ja näyttelyissä seiso), mutta kaipa sekin lähtee tuosta pikkuhiljaa sujumaan.

Paikallamakuuta olen soveltanut myös vieraiden tulemiseen, eli sen täytyy odottaa paikallaan maaten että avaan oven, vieraat ehtivät sisään ja annan luvan tervehtiä. Omien laskelmieni mukaan pysyy ilman häiriötä vasta noin 30s, jos palkkaan välillä (kuten vieraidenkin tervehtimisessä pitää vielä tehdä). Mutta koko ajan ollaan menossa ehdottomasti parempaan, eikä ole pitkiin aikoihin tiputtautunut enää lonkalle.

Eli seuraaminen alkaa jo pikkuhiljaa muotoutua hyväksi (vapaana ehkä hiukan parempi), luoksetulo kaipaa enää eteen asettumisen kohdalta petraamista (odottaa kyllä kauniisti lupaa ja lähtee heti juoksemaan, mutta se asettuminen on vähän huono vielä), liikkeestä maahanmenossa ainut ongelma on omat käsiapuni ja nopeasti maahan meneminen (tässäkin pysyy kyllä maassa sen aikaa että ehdin tulla takaisin), liikkeestä seisominen kaipaa ehkä eniten tekemistä, hyppyä ei ole harjoiteltu kuin vasta 10cm yli astumisella, ja paikallamakuu tarvitsee vain kärsivällisiä harjoituksia. Luoksepäästävyyttäkin ollaan hyvällä menestyksellä harjoiteltu, joskus vain tahtoo alkaa pomppimaan ja pusuttelemaan "tuomaria" joka sitä tulee katsomaan. Ehkä me todellakin päästään joskus sinne kisoihin ja saadaan TK1, jos jaksetaan treenata.

Käsi taskussa, koska olen juuri palkkaamassa

Ollaanhan me nyt tietysti muutakin tehty kuin tokoiltu, aika paljonkin. Makkarajälkeä on aloiteltu nyt vasta, mutta ihan hyvinhän se on alkanut. Ruutua ollaan tehty jo aika paljonkin, mutta omasta mielestäni kyllä pitkä jälki onnistuu paremmin kuin tallattu ruutu, tiedä sitten miksi. Ei U ruudun yli ole kovin pahasti mennyt, mutta jaksaa keskittyä enemmän kun jälki menee eteenpäin. Myöskin hakurullasta (irtorulla) olen nyt yrittänyt tehdä maailman parasta juttua, joka on kiva tuoda minulle kauempaakin ja saada siitä kiva vetoleikki. Aika hyvin se sen jo hakee ja tuuppaa käteen asti. Itse hakemista taas ei ole oman laiskuuteni vuoksi pahemmin saatu treenailtua, ja tällä hetkellä on aika hankala saada avustajiakaan siihen. Ja en usko että ollaan hakukisoihin koskaan menossa, joten eipä se haittaa kuinka harvakseltaan treenailtaisiin.

Temput ovat parasta aktivointia silloin, kun en jaksa keskittyä pikkutarkkaan liikkeiden hiomiseen tai ulkona on liian kuuma kaikelle. U onkin oppinut nyt pyörimään ympyrää, kellahtamaan kyljelleen, nousemaan takajaloilleen seisomaan ja heiluttamaan tassulla. Kahdeksikko jalkojen ali, takajaloilla istuminen ja kieriminen ovat vasta vaiheessa, mutta eivätköhän nekin pian ala sujua.

Helteestä johtuen ollaan paljon myös uitu, vaelleltu pitkin peltoteitä Uudin purkaessa energiaa koirakaverin kanssa, maattu pihalla ja laiskoteltu sisällä. Ja myöskin uusi koiraharrastus on tullut keksittyä: vesitoko ;D Eli juuri se miltä kuullostaakin, tokoa vedessä, joka tuntuu paremmalta helteellä kuin hiekkakentällä harjoittelu. Uudikin ihmeekseni jopa keskittyi ja teki kuin kyseessä olisi ollut normaalia kosteampi nurmikko.

Temppuilua

Silvia Trkmanin sivuja jälleen lueskelleena innostuin taas temppuilusta Uudin kanssa, kun ei ole nyt pitkään aikaan hinkattu kuin samoja Uudin mielestä mahdottoman tylsiä tokoliikkeitä tai niiden osia. Naksuttimen kanssa, tottakai, että saadaan suurin hyöty koko hommasta (annan itse sen oivaltaa).

Tulihan siinä jotain sekalaisesti opittuakin, muttei mitään vielä aivan kunnolla - ihmeen paljon siltikin. Pyörimistä oikeaan, kumartamista, takajaloilla istumista... Ja tietenkin maahanmenoa siinä samalla :D En hellitä noiden toistojen kanssa ennen kuin se on hallussa, ja eipä olisi nyt kannattanutkaan; saatiin käsimerkki ihan olemattoman pieneksi, joten katsoopi nyt kauanko sitä enää säilytän. Mutta maahanmenosta alkaa muodostua jo juuri sellainen kuin haluan: nopea, innokas (naamasta paistaa tekemisen halu eikä toive, että koska tää loppuu), suora, ei tiputtautumista lonkalle. Vielä vaan harjoituksia myös sivullani, kauempana minusta ja pidempiä aikoja, niin eiköhän se ala näyttää jo oikealta maahanmenolta.

Myös perusasennon kanssa mennään ihan huimaa vauhtia eteenpäin, enää se tärkein asia on minun pikkuriikkisen käsiliikkeeni häivytys (jossa onkin opettelemista, yleensä se tulee itsestään) ja se, että U menisi suoraan eikä nojailisi.

Seuraamisen kanssa on menty tasaisia ylämäkiä ja alamäkiä, pitkistä seuraamispätkistä haukkuvien koirien ohi ihmeelliseen kontaktittomaan seilailuun, joissa näyttää kuin sille olisi annettu käskyksi "seilaa ja vaeltele niin paljon kuin haluat, äläkä missään nimessä katso minua silmiin"... Treeniä treeniä.

Tänne piti tulla pelkästään temppujen opettelusta, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi.

Uusi seisomiskuva neidistä (seisoo vapaasti)